Avainsana-arkisto: Iisak
Mitä se kertoo Jumalasta?
“Jeesuksen tunnustaminen Jumalalaksi on myös sen tunnustamista, että hän ainoana pystyi nousemaan sen väkivallan yläpuolelle, joka siihen asti oli läpäissyt koko ihmiskunnan.”[1] ”Jumala on mitä Jeesus teki.” Rene Girard.[2] Kaikkein yleisin käsitys pääsiäistapahtumien merkityksestä lienee se, että Jumala orkestroi koko tapahtumasarjan oman tahtonsa mukaisesti. Psykoanalyytikko Mikael Enckell, joka on tutkinut juutalaisuuden ja kristillisyyden suhdetta, sanoo Hesarin koko sivun haastattelussa Gibsonin filmiä kommentoiden: ”Juutalaisten syyttäminen Jeesuksen murhasta on joka tapauksessa kristinuskon näkökulmasta järjetöntä. Jeesuksen ristinkuolema oli Jumalan tahto.”[3] Ruben Stillerille esitettiin […]
Kultainen sonni
Sillä välin, kun Mooses viipyi vuorella rakentamassa erämaahan sopivaa korkeakirkollista liturgiaansa, malttamaton kansa pani pystyyn paljon primitiivisemmät juhlat, kunnon vanhanaikaiset kulttirituaalit. Kaikki osallistuivat valmisteluihin. Ensin rakennettiin kunnon uuni, jossa naisten kultaiset korvakorut sulatettiin.[1] Sieltä ne kaadettiin muottiin ja voilá, kultainen patsas oli ihan sonnin näköinen. Kaikki naapurikansat olisivat helposti tunnistaneet sen oman hedelmällisyysjumalansa kaltaiseksi. Tämä oli varman päälle valittu jumalhahmo. Siitä ei kukaan voinut erehtyä. Kun Mooses ja Jahve loistivat poissaolollaan, kansa turvautui kuviin joihin oli tottunut luottamaan: Israel, tämä […]
Sovinnon mahdollisuus
Joka tapauksessa tämä ihmisluontoa hyvin realistisesti kuvaava kertomus on kaikessa karheudessaan kuvaus siitä, kuinka viholliset vihdoin onnistuivat edes auttavasti tunnistamaan ja nimeämään menneessä tapahtuneen vääryyden. Tehdystä vääryydestä huolimatta he onnistuivat löytämään tavan elää uudestaan yhdessä toistensa kanssa. Eivät he paratiisia rakentaneet uusiksi. Kaukana siitä. Mutta anteeksiannon ja sovinnon kautta väkivallan kierre jäi tauolle ainakin yhden sukupolven ajaksi. Israelin kansan kahdentoista sukukunnan kantaisät saivat jatkaa elämäänsä. Käytännön sovinto ei mitätöinyt tehtyä vääryyttä, mutta käänsi tragedian jälkiseuraukset siunaukseksi. Kyynikko voisi tietenkin huomauttaa, […]
Väkivallan pyhittäjä
Uskonto varjelee meitä väkivallalta ja väkivalta etsii itselleen suojapaikkaa uskonnosta. René Girard[1] Girardin mukaan uhrirituaali edellyttää perusteellista sosiologista ja teologista väärinkäsitystä. Uhraajien ei pidä ymmärtää uhraamisen historiallista taustaa eikä uhrin todellista merkitystä omalle yhteisölle. Heidän pitää uskoa, että rituaali on jumalten sanelema ja uhri on tarpeellinen vain heille. Tätä väärinkäsitystä varten myytit ovat olemassa.[2] Ne ylläpitävät ihmisten pelonsekaista kunnioitusta uhreja vaativia jumalia kohtaan. Myytti toimii rituaalin kehystarinana ja antaa perusteet uhraamisen säännölliselle toistolle. Myyttiset kertomukset ja selitykset muuttavat uhraamisen kaikkien […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
