Avainsana-arkisto: murha
Mitä se kertoo Jumalasta?
“Jeesuksen tunnustaminen Jumalalaksi on myös sen tunnustamista, että hän ainoana pystyi nousemaan sen väkivallan yläpuolelle, joka siihen asti oli läpäissyt koko ihmiskunnan.”[1] ”Jumala on mitä Jeesus teki.” Rene Girard.[2] Kaikkein yleisin käsitys pääsiäistapahtumien merkityksestä lienee se, että Jumala orkestroi koko tapahtumasarjan oman tahtonsa mukaisesti. Psykoanalyytikko Mikael Enckell, joka on tutkinut juutalaisuuden ja kristillisyyden suhdetta, sanoo Hesarin koko sivun haastattelussa Gibsonin filmiä kommentoiden: ”Juutalaisten syyttäminen Jeesuksen murhasta on joka tapauksessa kristinuskon näkökulmasta järjetöntä. Jeesuksen ristinkuolema oli Jumalan tahto.”[3] Ruben Stillerille esitettiin […]
Olemme osallisia
”Ihmiskunta ei ole Jumalan uhri. Jumala on ihmiskunnan uhri.” Rene Girard[1] Evankeliumien kertojat eivät pesseet käsiään siitä väkivallasta, joka tappoi Jeesuksen. Kirjoittaessaan Jeesuksen kuolemasta, he kirjasivat myös oman kyvyttömyytensä tai/ja haluttomuutensa sanoutua irti oman kulttuurinsa salatusta väkivallasta. Tietoisuus omasta sidonnaisuudesta väkivaltaan heräsi heissä vasta kun Jeesus ei enää näkyvästi ollut heidän keskuudessaan. Loppuun asti he olivat odottaneet ylivoimaista messiasta, joka kyykyttäisi jokaisen vihollisen. Heidän koko psyykensä oli niin juurtunut vallan ja voiman käyttöön, etteivät millään voineet hahmottaa radikaalisti toisenlaista valtakuntaa. […]
Jumalako tappoi tai tapatti?
”Jotta kirjoitukset kävisivät toteen” ”Koska on kirjoitettu” ja ”jotta kirjoitukset kävisivät toteen” Nämä ovat usein esiintyviä sanontoja, joista helposti saa mielikuvan yksityiskohtaisesta ennakkosuunnitelmasta. Raamatun kanssa kasvaneena sain varhain sellaisen kuvan, että Vanha Testamentti on profetiaa ja Uusi testamentti on sen täyttymystä. Jeesus täytti kaikki sadat Vanhassa Testamentissa annetut ennustukset ja oli siksi todistettavasti Messias. Ennustuksissaan näin ylivertainen kirjakokoelma on täten todistettu Jumalan sanaksi.[1] Kuvaavatko evankeliumit väkivaltaa, jonka Jumala on ennalta määrännyt, suvereenisti ohjannut ja viimeistä piirtoa myöten manipuloinut, jotta viaton […]
Onko täällä syötävää?
Evankeliumien kertomuksista on mahdotonta rakentaa Jeesuksen ilmestymisten kronologista järjestystä. Todennäköisesti suurin osa opetuslapsista pakeni ristiinnaulitsemisen jälkeen kotiseudulleen Galileaan. Ilmestymiset ovat voineet alkaa siellä ja jatkua Jerusalemissa. On myös mahdollista että Pietari ja Johannes olivat jääneet Jerusalemin liepeille ja kokeneet ensimmäiset ilmestymiset siellä. Myöhemmin he ovat kertoneet niistä Galileaan paenneille opetuslapsille.[1] Luukas kertoo Jeesuksen ilmestyneen neljänkymmenen päivän aikana usean kerran ja opettaneen heille Jumalan valtakunnasta.[2] Opetuksen sisällöstä Luukas ei kerro mitään. Hänellä on vain lyhyt kertomus Jeesuksen ensimmäisestä ilmestymisestä lähipiirilleen. Se […]
Käskyjen jälkeen
Kymmenen käskyn antamisen jälkeen Mooses saneli kolme lukua[1] tarkentavia säädöksiä orjien asemasta, kuolemantuottamuksesta, murhasta, eläinten tuottamista vahingoista, varkauksista, neitsyen viettelemisestä, muukalaisten, köyhien, leskien ja orpojen suopeasta kohtelemisesta, koronkiskonnasta[2], sodan säännöistä, jne. Kuuluisa silmä-silmästä ja hammas-hampaasta laki,[3] joka ehkä oli saanut vaikutteita Hammurabin laista, on mainettaan paljon parempi. Toisin kuin naapurikansojen lait, tämä laki rajoitti ja kohtuullisti kostoa. Rangaistus ei saanut ankaruudessaan ylittää aiheutettua vahinkoa.[4] Jumala kuitenkin varasi itselleen paljon tuimempia kostamisen vapauksia. Hän lupasi tappaa sodalla kaikki, jotka kohtelisivat leskiä […]
Ensimmäinen syntipukki
Syntipukista voi puhua monella eri tasolla. Psykososiaalinen syntipukki on sukua antropologiselle syntipukille. Mooseksen kirjoissa löytyy kummankin alkumuoto: rituaalinen syntipukki joka kantoi kansan synnit. Vasta kristinuskon valaisema länsimainen sivistys alkoi 1700-luvulla nähdä ilmiöitä, joiden kuvaukseen sopi sana syntipukki. Myöhempi antropologinen tutkimus löysi paljon käytäntöjä, jotka sopivat saman sanan alle. Vielä myöhempi psykososiaalinen havaintomateriaali löysi syntipukin jokapäiväisestä arjesta. Tänään syntipukki käsite kuuluu arkikieleen. Kaikki ymmärtävät mitä se tarkoittaa, vaikka eivät tietäisi sanan taustasta yhtään mitään. Sanan historialliset juuret ulottuvat Mooseksen johtajuuskriisiin. Kun […]
Joukkomurhamysteeri
Mooses näki, että kansa oli villiintynyt. Aaron oli päästänyt sen valloilleen Näin villit juhlat yleensä häivyttävät kaikki tunnistettavat erot kansan valtahierarkiassa. Uhrien ympärillä tanssivat kansalaiset tulevat toistensa kaltaisiksi. Kun kaikki päästetään valloilleen, jokainen unohtaa annetun asemansa yhteisön jäsenenä. Kun kansa villiintyy, sen valtarakenteet sulavat ja se vajoaa kaaokseen. Yhteiskuntajärjestystä ylläpitävien erojen hävittyä kukaan ei enää erota johtajia johdettavista. Aaronin auktoriteetti hävisi, ja Mooseksen johtajuus oli jo unohtunut. Kansa tanssi ja lauloi omien mielikuviensa ympärillä, piittaamatta enää kenenkään johtajuudesta. Mooseksen auktoriteetti […]
Mooses
Kymmenen käskyn antamisen jälkeen Mooses saneli kolme lukua[1] tarkentavia säädöksiä orjien asemasta, kuolemantuottamuksesta, murhasta, eläinten tuottamista vahingoista, varkauksista, neitsyen viettelemisestä, muukalaisten, köyhien, leskien ja orpojen suopeasta kohtelemisesta, koronkiskonnasta[2], sodan säännöistä, jne. Kuuluisa silmä-silmästä ja hammas-hampaasta laki,[3] joka ehkä oli saanut vaikutteita Hammurabin laista, on mainettaan paljon parempi. Toisin kuin naapurikansojen lait, tämä laki rajoitti ja kohtuullisti kostoa. Rangaistus ei saanut ankaruudessaan ylittää aiheutettua vahinkoa.[4] Jumala kuitenkin varasi itselleen paljon tuimempia kostamisen vapauksia. Hän lupasi tappaa sodalla kaikki, jotka kohtelisivat leskiä […]
Kuninkaallinen syntipukki
Ei ole mikään ihme, jos Joosef on jo murkkuikään mennessä oppinut miten pelata edukseen asemansa kuopuksena ja mahdollisena pääperijänä. Hän sai ilmaiseksi kaiken sen isällisen huomion, jonka eteen 10 vanhempaa veljestä olivat joutuneet turhaan tekemään työtä koko ikänsä. Hänen ei tarvinnut edes raataa käytännön töissä niin kuin muiden poikien, vaan hän sai pysyä kotona pitämässä seuraa isälleen. Hänen harrastuksiinsa kuuluikin raportoida isälleen vanhemmista veljistään kuulemiaan pahoja juoruja.[1] Niidenkin kertominen oli vain isän halujen matkimista. Jaakob oli jo jättänyt Joosefin veljet […]
Muistokirjoitus Juudaksesta
Miten seuraajasta tuli syntipukki Tämä on Jeesuksen murhan ja Juudaksen itsemurhan jälkeinen päivä. Kertomusten vaiteliaisuudesta voisi päätellä, ettei Juudasta jäänyt kukaan suremaan. Niin tuskin oli. Hänelläkin oli perhe – jossain. Kolmen viime vuoden ajalta oli muutamia matkatovereitakin, ehkä jopa ystäviä. Juudaksen kuolema on luultavasti tässä vaiheessa jo opetuslasten tiedossa. Hänen kohtalonsa kuuluu tämän tyhjän päivän hämmennykseen. Siksi haluan sijoittaa oman muistokirjoitukseni Juudaksesta juuri tähän kohtaan. Rikon hetken aikaa oman kerrontani kronologiaa antamalla muistokirjoitukseni Juudaksesta käväistä nykyhetkessä asti. “Saat hyvän näkemyksen […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
