Sisällysluettelo: Halun askeesi. Masokismi. Sadismi. Sadomasokismi. Viettelijä. Dandy. Snobi. 1. Halun askeesi Huomattuaan kohta huoneeseen astuessaan, kuinka häikäisevän kaunis Avdotja Romanova oli, hän yritti koko vierailunsa aikana jättää hänet huomaamatta. Dostojevski.[1] Maailmassa jossa jokaisen halun ilmaisu poikii kilpailevia haluja, täytyy varoa mitä pyrkimyksistään ilmaisee. Muotimaailmassa näkyy aina välillä näennäinen kulutuksenvastainen trendi, joka ilmenee risaisina farkkuina, ylisuurina kirpparitakkeina tai siistin pukeutumisen välttelemisenä. Yksi tulkinta tästä on se, että rikkaat tuntevat itsensä paremmin kateudelta suojatuiksi, kun pukeutuvat […]
Evankeliumien kertomuksista on mahdotonta rakentaa Jeesuksen ilmestymisten kronologista järjestystä. Todennäköisesti suurin osa opetuslapsista pakeni ristiinnaulitsemisen jälkeen kotiseudulleen Galileaan. Ilmestymiset ovat voineet alkaa siellä ja jatkua Jerusalemissa. On myös mahdollista että Pietari ja Johannes olivat jääneet Jerusalemin liepeille ja kokeneet ensimmäiset ilmestymiset siellä. Myöhemmin he ovat kertoneet niistä Galileaan paenneille opetuslapsille.[1] Luukas kertoo Jeesuksen ilmestyneen neljänkymmenen päivän aikana usean kerran ja opettaneen heille Jumalan valtakunnasta.[2] Opetuksen sisällöstä Luukas ei kerro mitään. Hänellä on vain lyhyt kertomus Jeesuksen ensimmäisestä ilmestymisestä lähipiirilleen. Se […]
Oscar Wilde (1854 – 1900) on tunnettu esimerkki hahmosta, jota on alettu nimittää dandyksi. Dandy on rikas ja joutilas keikari. Ainakin hän yrittää antaa mielikuvan ihmisestä, jonka ei tarvitse laskea rahojaan tai miettiä mitään arjen velvollisuuksia, vaikka todellisuudessa olisi rutiköyhä. Pukeutumisellaan hän viestii ylhäistä eleganssia, tahallaan ärsyttävää kylmäkiskoista arroganssia. Charles Baudelaire (1821-1867), kirjallisen modernismin edelläkävijä ja teoreetikko, piti dandyismiä minäkulttina, kiihkeänä tarpeena tehdä itsestään poikkeusyksilö. Dandy nauttii muiden häkellyttämisestä, samalla kun hän saa pöyhkeää tyydytystä siitä, ettei koskaan itse hämmästy […]
”Halulla on oma logiikkansa. Se on uhkapelurin logiikka. Kun tietty huonon onnen määrä on ylitetty, onneton peluri ei luovuta. Mitä huonommaksi ennusteet käyvät, sitä suuremmilla panoksilla hän pelaa.” [1] Rene Girard Siksi hän mielessään kiirehti paluumatkaa saadakseen painumaan kumaraan puhkeamaan intohimon kyyneliin tuon ylpeän tytönpään, joka on uskaltanut vastustaa valloittajaa ja siten kiihdyttänyt raivoisaksi tuleksi hänen ihastuksensa hauraan liekin. Mika Waltari[2] Masokisti metsästää voittamatonta saalista. Yleensä hän myös löytää sen. Mimeettinen halu vierastaa lahjaksi saatua ja villiinnyttyään kiihottuu vain umpeen […]
Teoria mimeettisestä halusta on realistinen selitys sille miksi ihmiset eivät pysty olemaan realistisia. René Girard.[1] Huomatkaa hyvä ruhtinas, että mikään ei ole loukkaavampaa meidän aikanamme ja meidän sukupolvellemme kuin sanoa miehen olevan vailla omaperäisyyttä. Fedor Dostojevski[2] Matkimalla muiden tapaa säilyä ruumiillisesti hengissä kokoamme samalla minuutemme ja identiteettimme palikoita. Pohjimmiltaan on kysymys identiteetin ja autonomisen minuuden puutteesta.[3] Minä en ole mitään enkä kukaan, ellen tule jonkun kaltaiseksi – ja erotu jostain toisesta. Traagisen esimerkin tästä ihmisyyden myötäsyntyisestä tyhjyydestä tai ei olemisesta […]