Ristille hylätystä Jeesuksesta tuli kaikkein ulkopuolisin, hylätyistä hylätyin. Juuri sen kautta hän laskeutui ihmiskunnan ytimeen.[1] Kukaan ei voi olla enemmän ihmisyyden ytimessä kuin sen uhri. Jumala ei enää asu pyhässä maassa, kaupungissa tai temppelissä. Hänet kohdataan ihmiskunnan hyljeksityimmissä ja yksinäisimmissä paikoissa, epäpyhiksi ja saastaisiksi julistettujen joukossa. Jumala löytyy lähimmäisten silmissä. Niiden ensimmäinen sanoma on aina sama: ”Älä enää tapa minua. Rakasta minua.” Pääsiäisen jälkeen Jumala tuli näkyväksi. Hän kohtaa meidät jokaisessa hylkäämässämme ihmisessä. Ei tämä ole ainoa Jumalan kohtaamisen paikka. […]
“Jeesuksen tunnustaminen Jumalalaksi on myös sen tunnustamista, että hän ainoana pystyi nousemaan sen väkivallan yläpuolelle, joka siihen asti oli läpäissyt koko ihmiskunnan.”[1] ”Jumala on mitä Jeesus teki.” Rene Girard.[2] Kaikkein yleisin käsitys pääsiäistapahtumien merkityksestä lienee se, että Jumala orkestroi koko tapahtumasarjan oman tahtonsa mukaisesti. Psykoanalyytikko Mikael Enckell, joka on tutkinut juutalaisuuden ja kristillisyyden suhdetta, sanoo Hesarin koko sivun haastattelussa Gibsonin filmiä kommentoiden: ”Juutalaisten syyttäminen Jeesuksen murhasta on joka tapauksessa kristinuskon näkökulmasta järjetöntä. Jeesuksen ristinkuolema oli Jumalan tahto.”[3] Ruben Stillerille esitettiin […]