Oli aivan selvää, että tuon lynkkausyrityksen jälkeen Jeesuksen oli pakko vaihtaa maisemaa.[1] Hän ei enää ollut turvassa Nasaretissa. Matteus kertoo, että Jeesus jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla.[2] Oikeasti tämä meri oli 23 km pitkä ja 16 km leveä järvi. Itse he tuskin tiesivät, että tämä oli maailman alin makean veden järvi. Jeesuksen äiti ja sisarukset seurasivat häntä samaan kaupunkiin jonkin aikaa myöhemmin.[3] Kotikylässään saamastaan kaltoinkohtelusta huolimatta Jeesuksen julistus Jumalan valtakunnasta otettiin innostuneena vastaan. Hänestä puhuttiin […]
Myös Luukas kertoo Jeesuksen työn alkuajoista oman versionsa.[1] Täynnä Hengen voimaa Jeesus palasi Galileaan, ja hänestä puhuttiin kohta kaikkialla. Hän opetti synagogissa, ja kaikki ylistivät häntä. Jeesus oli hetken aikaa kaikkien ylistämä opettaja. Sellainen voi sekoittaa nuoren miehen pään paljon tehokkaammin kuin neljänkymmenen päivän autiopaastorääkki kaikkine harhoineen ja kiusauksineen. Kuva Jeesuksesta miehenä, joka toimi pääasiassa intuitiivisesti ja spontaanisti, on liian yksinkertainen. Hän oli myös ajattelija, joka joutui vakavasti pohtimaan oman kansansa uskonnollista perimää ja mitä sen kanssa tekisi. Hän oli […]
Kansanjoukko on nimeämättömänäkin melkein aina läsnä Jeesuksen toimintaa ja opetusta kuvaavissa kertomuksissa. Sen poissaolo on niin poikkeuksellista, että evankelistat yleensä mainitsevat sen erikseen. Jeesusta seuraava kansanjoukko paljastui vähitellen motiiveiltaan hyvin ristiriitaiseksi, pinnalliseksi ja helposti manipuloitavaksi. Se innostui herkästi koston motiivista. Jeesus paljasti sen taitavasti vertauksessaan kostonhaluisesta viinitarhan omistajasta. Kansanjoukko innostui Jeesuksen ihmeteoista ymmärtämättä koskaan näiden parantamiskertomusten syvempää sanomaa. Rahvaalle riittää mikä tahansa poikkeuksellinen ominaisuus tai kyky. Se kerääntyy kaiken erikoisen ympärille, joko ihailemaan ja hyötymään siitä tai pilkkaamaan ja hyljeksimään […]