“Ihmiset tappoivat Jeesuksen, koska ihmiset olivat kyvyttömiä tekemään sovintoa keskenään ilman tappamista. Mutta tässä vaiheessa edes viattoman tappaminen ei kyennyt sovittamaan heitä keskenään. Siksi olemme altistuneet rajattomalle väkivallalle, jonka olemme itse tuoneet maailmaamme, eikä sillä ole mitään tekemistä Jumalan vihan tai väkivallan kanssa.”[1] Rene Girard. Jonkun on aina pitänyt kuolla. Toisten puolesta tapetusta kaikki sai alkunsa. Lynkatuista sijaisuhreista on Jumalat tehty. Verellä ristiriidat on aina sovittu ja sovitettu. Uhrin verellä kulttuuria on rakennettu. Jeesus kuoli kaikkien puolesta, jotta ketään ei […]
Mutta eikö itsensä näkeminen osallisena pitkäperjantain tapahtumia ole perverssiä ylivastuullisuutta? Minähän olisin toiminut aivan toisin kuin kukaan heistä. Evankelistat kertoivat nöyrästi kuinka sokeita Jeesuksen opetuslapset olivat näkemään omaa sidonnaisuuttaan pyhitettyyn väkivaltaan. Jälkiviisaina he eivät suinkaan salanneet sitä edeltävää tyhmyyttään. Samalla evankeliumit ovat ainutlaatuisen tarkkoja kuvatessaan minkälaisen yhteisödynamiikan keskeltä ristiriidat löytävät purkautumistien yhteisessä uhrissa. Tapahtuma sinänsä ei ollut ainutlaatuinen, mutta ensimmäistä kertaa se kuvattiin uhrin näkökulmasta tavalla, joka ei enää mytologisella tavalla pimittänyt totuutta yhteisön väkivallasta ja uhrin viattomuudesta. Girard pitää […]
”Evankeliumien teksteissä on myös antropologinen ulottuvuutensa. En ole koskaan väittänyt, että se kattaisi koko kristillisen ilmoituksen, mutta ilman sitä kristinusko ei voi olla totuudellisesti oma itsensä.” Rene Girard.[1] Jeesus kuoli koska me tapoimme hänet. Pitkän perjantain tapahtumat selittyvät sen kautta minkälainen ihmisyhteisö on alusta lähtien ollut ja osittain edelleenkin on. Vaikea se on myöntää, mutta niin se vain on. Toin Afrikasta banaanipuun lehdistä pelkistetyn kuvan ristiinnaulitsemisesta ja laitoin sen seinälle. Yksi lapsistani, joka silloin oli viisivuotias, tuijotti kuvaa kauhistuneena ja […]
Kun Jeesus oli veneellä palannut toiselle puolen järveä, hänen luokseen kerääntyi paljon väkeä. Hänen vielä ollessaan rannalla. Siellä oli myös nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto.[1] Palattuaan takaisin omaan maakuntaansa vastassa oli tuttu tungos.[2] Tungoksen keskellä oli myös nainen, joka ei olisi saanut olla siellä. Juutalaisen puhtauskultin mukaan nainen on saastainen kuukautisten aikana, eikä häneen saanut silloin koskea. Hänkään ei saanut koskea ketään toista. Nainen oli sairautensa takia sosiaalinen hylkiö, koska hän oli jo kaksitoista vuotta kärsinyt jatkuvista verenvuodoista. […]