Kirjoitettu 1.3.2012
4 kommenttia
He tulivat toiselle puolen järveä Gerasan alueelle. [1] Jeesus opetuslapsineen rantautui monella tavalla myrskyisän venematkan jälkeen Galilea-järven itärannalle, pakanalliselle maaperälle, Gergesan kaupungin tai pikemminkin kylän läheisyyteen. [2] Gerasan[3] alueella oli kymmenen Aleksanteri Suuren perustamaa tai laajentamaa ylpeää ja keskenään kilpailevaa kaupunkia, jotka vaalivat kreikkalaista kulttuuria. He olivat taistelleet itsenäisyytensä puolesta sekä juutalaisia, kreikkalaisia että roomalaisia vastaan. Nyt kaupungeissa oli runsaasti kreikkalaisten Jumalaien temppeleitä, joissa säännöllisesti uhrattiin pääasiassa sikoja.[4] Se oli kuin gallialainen maakunta, joka sitkeästi taisteli valloittajia vastaan. Kaikki alueen […]
Avainsanat:
aggressio,
alaston,
Aleksanteri Suuri,
Alison James,
Asterix,
demoni,
demytologisoida,
Galilea,
Geara,
Gibson E. Leight,
hauta,
Horsley Richard A,
hullu,
imitaatio,
innovatiivinen oivallus,
joukkoitsemurha,
Julius Caesar,
juutalainen,
kahle,
kakofonix,
kidutus,
kivittäminen,
Kollektiivinen vastuu,
kosto,
Kreikka,
kylähulluu,
kyläyhteisö,
legioona,
lynkata,
lynkkausmentaliteetti,
Matthew Shelly,
Mitä riivaajat okein olivat?,
mytologia,
Newheart Michael Willet,
normaalielämä,
Obelix,
Onko demoneja olemassa?,
pakanat,
Patterson Stephen J.,
primitiivinen,
psykologia,
pyhitetty väkivalta,
raivohullu,
riivaaja,
rituaali,
roolipeli,
roomalaiset,
sikalauma,
sosiologia,
sotilallinen kuri,
spektaakkeli,
syntipukkimekanismi,
taikausko,
täysijärkinen,
toistamispakko,
trauma,
trubadurix,
Uderzo,
uhraaminen,
uhrimenetelmiä,
uhrirituaali,
uhrius,
vaatteet,
väkivalta,
väkivaltainen,
valaistuminen,
viattomuus,
Williams James,
Wink Walter,
Yhteisöllinen riivaus,
yhteisöllisyys,
Zeus
Kirjoitettu 1.12.2010
3 kommenttia
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät, kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön syntytarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat:
ääriuskovaisia,
Afrikka,
afrikkalaiset,
Agamemnon,
alkumurhan toistaminen,
anaattisia,
Apollo,
arkeologia,
Artemis,
Ateena,
Atsteekit,
auktoriteetti,
azteekit,
bakkanaali,
Balder,
banaali,
Ben-Hinnom,
Davies Nigel,
demokratia,
demoni,
demonisoida,
Dionysialainen,
double substitution,
E.E. Evans-Pritchard,
Edward Burnett Tylor,
Egypti,
eläinten kesyttäminen,
eläinuhri,
elämäntehtävä,
elävä uhri,
Emile Durkheim,
ensimmäinen uhri,
eristetty,
Gehenna,
Grote Jim & McGeeney John,
hallintokausi,
Heim Mark. S,
Henri Hubert,
historia,
homeopatia,
Homeros,
humanisaatio,
Huron,
Idealisointi,
Ifigeneia,
ihmisuhri,
Ilias,
inkat,
insestirikkomus,
israelilaiset,
Itsemurha,
J.G. Frazer,
James George Frazer,
Jean-Pierre Vernant,
Jerusalem,
johtaja syntipukkina,
joukkomurhaaia,
julkisuuden alttarille,
kaavamaisuus,
katarsis,
keihästää,
keisari,
kidutus,
kiellettyjä ruokia,
kivittää,
kohtalo,
Kolumbus,
kosminen järjestys,
kotieläimiä,
köyhät,
Kreikka,
kulttuuri,
kulttuuriantropologia,
kuningas,
L. De Heusch,
lähetyssaarnaaja,
linnakkeet,
lumoutumnen,
lynkkaaminen,
maailman suurin teurastamo,
Marcel Mauss,
marginaalisia,
markkinavoimien hurjat jumalat,
Mediaskandaali,
Meksiko,
merkitään uhriksi,
Molok,
monikansallisten yhtiöiden johajat,
murhahuuto,
murhien laakso,
muukalaiset,
myyttiset sankarit,
narrikuningas,
Nigel Davies,
normaalisuhteet,
Odin,
oikeudettomat,
Olli Sinivaara,
Orestes,
osakkeenomistajat,
päälliköt,
pahuuden inkarnaatio,
palvotut idolit,
poikkeukselliset,
poppamies,
porrastemppeli,
Poseidon,
Pyhäpäivä,
pyhitetty väkivalta,
rasisteja,
Rhodos,
rituaali,
Rituaalinen aika,
rituaalinen kalenteri,
rokotuskeskus,
Rooma,
Saarinen Risto,
Schwager Raymund,
sekasorto,
Seneca,
shamaani,
sijaiskärsijä,
sijaisuhraus,
sijoittajat,
Skandinavia,
sotavanki,
status uhrina,
statusjana,
suvaistevaisuus,
synnin kantaja,
tabu,
Taistelusimulaatio,
Tanska,
terroristeja,
The goulden Bough,
Troija,
tunnesuhde eläimeen,
uhrautua,
uhreiksi kelpaavia,
uhrifestivaaleja,
Uhriksi merkkaaminen,
uhrikulttuuri,
Uhrikuninkuus,
uhrimateriaalia,
uhrimeno,
uhrin merkki,
uhrin puolustaja,
uhripapisto,
uhrirituaali,
uhrivaranto,
uskontoantropologia,
vainuaa,
Väkivalta ja pyhä,
valtakunta,
valtikka,
vammaiset,
verilöyly,
veriuhri,
vihkimysriitti,
viihdemedia,
Villieläin,
W. Robertson Smith,
yhteiskuntahierarkia,
ylisuuri reviiri,
ylösnousemusmyytit
Kirjoitettu 15.2.2010
1 kommentti
”Missä tahansa uhraajilta kysytään miksi he uhraavat, vastaus on sama. Heidän täytyy toistaa mitä heidän esi-isänsä tekivät kun tämä yhteisö luotiin. Heidän täytyy toistaa joku perustavaa laatua oleva väkivalta sijaisuhrin kautta.” René Girard[1] Rituaalien ja nimenomaan uhrirituaalien yleismaailmallisuus on aina kiehtonut uskontoantropologeja.[2] Veriuhri on historian tunnetuin rituaali. Maailman kaikissa kolkissa on rituaalisesti uhrattu ihmisen tai eläimen verta. Rituaali on ehkä ihmiskunnan vanhin muistamisen muoto. Rituaalissa sanoitetaan, tehdään ja näytetään jotain yhteisön synnyintarinasta. Girardille uhraaminen ei ole vain muinainen kuriositeetti ja […]
Avainsanat:
ääriuskovaisia,
anaattisia,
Ateena,
demokratia,
demoni,
homeopatia,
Jerusalem,
joukkomurhaaia,
kaavamaisuus,
keihästää,
kidutus,
kivittää,
kulttuuri,
lumoutumnen,
rasisteja,
rituaali,
rokotuskeskus,
Rooma,
suvaistevaisuus,
Taistelusimulaatio,
terroristeja,
uhrimeno,
uskontoantropologia,
verilöyly,
veriuhri
