Markus on kirjannut ensimmäisen kertomuksen pääsiäisaamusta ja sen jälkeisistä tapahtumista. Se on lyhyt ja ytimekäs, vain kahdeksan jakeen pituinen. Matteus yli kaksinkertaistaa oman kuvauksensa pituuden. Luukas puolestaan tuplaa senkin reilusti. Johanneksen versio on kaikkein pisin. Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen.[1] Joosefin työ oli jostain tuntemattomasta syystä jäänyt kesken. Oliko Arimatialainen sittenkin välittänyt enemmän kansan rituaalisista puhtaussäännöistä kuin Jeesuksen kunniallisesta hautaamisesta? Antoiko hän ostamansa hautapaikan Jeesuksen käyttöön suojellakseen Jeesuksen kunniaa […]
Joka tapauksessa tämä ihmisluontoa hyvin realistisesti kuvaava kertomus on kaikessa karheudessaan kuvaus siitä, kuinka viholliset vihdoin onnistuivat edes auttavasti tunnistamaan ja nimeämään menneessä tapahtuneen vääryyden. Tehdystä vääryydestä huolimatta he onnistuivat löytämään tavan elää uudestaan yhdessä toistensa kanssa. Eivät he paratiisia rakentaneet uusiksi. Kaukana siitä. Mutta anteeksiannon ja sovinnon kautta väkivallan kierre jäi tauolle ainakin yhden sukupolven ajaksi. Israelin kansan kahdentoista sukukunnan kantaisät saivat jatkaa elämäänsä. Käytännön sovinto ei mitätöinyt tehtyä vääryyttä, mutta käänsi tragedian jälkiseuraukset siunaukseksi. Kyynikko voisi tietenkin huomauttaa, […]