Pienten paikkojen synagogissa saarnaaminen oli toistaiseksi ainoa tapa puhutella kokonaisia kyliä. Juuri niissä hän kuitenkin kohtasi juutalaisen uskonnollisuuden etuvartion, useimmiten vähän tai vielä vähemmän oppineita miehiä, joilla oli ankarat tai vielä ankarammat käsitykset siitä, millä tavalla kansan puhtautta täytyisi pitää yllä. Eikä sillä tarkoitettu pelkästään hygieniaa, vaan itse kunkin kelpaavuutta Jumalalle ja Jumalan valitulle kansalle. Rituaalista puhtautta koskevat lait. tabut, käskyt ja kiellot ovat kaikissa kulttuureissa olleet pyhitetyn väkivallan arkisimpia ilmenemismuotoja. Niin oli myös kapinallisessa Galilean maakunnassa, vaikka sen kansalaiset […]
Ristille hylätystä Jeesuksesta tuli kaikkein ulkopuolisin, hylätyistä hylätyin. Juuri sen kautta hän laskeutui ihmiskunnan ytimeen.[1] Kukaan ei voi olla enemmän ihmisyyden ytimessä kuin sen uhri. Jumala ei enää asu pyhässä maassa, kaupungissa tai temppelissä. Hänet kohdataan ihmiskunnan hyljeksityimmissä ja yksinäisimmissä paikoissa, epäpyhiksi ja saastaisiksi julistettujen joukossa. Jumala löytyy lähimmäisten silmissä. Niiden ensimmäinen sanoma on aina sama: ”Älä enää tapa minua. Rakasta minua.” Pääsiäisen jälkeen Jumala tuli näkyväksi. Hän kohtaa meidät jokaisessa hylkäämässämme ihmisessä. Ei tämä ole ainoa Jumalan kohtaamisen paikka. […]