Avainsana-arkisto: vallankumous
Positiivinen mimesis
Kuinka voi saada kokonaisen kulttuurin intohimot puhdistetuksi pyhitetystä väkivallasta ja syntipukkien tuottamisesta? Miten kristilliset kirkot voisivat lakata olemasta uskottomia omalle alkuperälleen ja ottamaan vakavasti itse tuottamiensa uhrien kohtalon?[1] Girard ei itse käsitellyt kovinkaan paljon positiivisen mimesiksen dynamiikkaa. Hän oli hyvä tekemään antropologisia analyyseja negatiivisen mimesiksen toiminnasta ja oli ehkä sen verran lumoutunut alkuperäisistä oivalluksistaan, että positiivisen mimesiksen käsittely jäi häneltä kesken. Mikään hyvyys ei lisääntyisi maailmassa jos hyvän jäljittelyä ei olisi. Olkoonkin että esimerkiksi auttamisen jäljittely voi intoutua vertailevasta kilpailusta, […]
Vihollisen rakastamisesta
Teille on opetettu: ’ Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.[1] Jeesus ei käytä mitään suoraa sitaattia vanhasta testamentista. Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi vain tiivistää juutalaisten ja kaikkien naapurikansojen itsestään selvän moraalisen maksimin. Hammurabin ja assyrialaisten lait, kreikkalaisten, roomalaisten ja juutalaisten tekstit pyhittävät koston ja pitävät vihollisen vihaamista itsestään selvänä moraalisen ihmisen ominaisuutena. Julkinen oikeus hillitsi henkilökohtaista kostoa moninkertaistumasta, mutta varmisti sen toteutumisen vähintäänkin samanmittaisena. Hammas-hampaasta […]
”Jos joku tahtoo seurata minua…”
Ennakoituaan tulevan nöyryytyksensä miehille, jotka odottivat tulevaa messiaanista kunniaa, Jeesus ei enää pidä itsestän selvänä että hänen opetuslapsensa jäisivät hänen seuraajikseen. Hän oli kääntänyt vanhan kunnian ja häpeän arvomaailman niin nurin päin, että opetuslasten eivät enää olleet varmoja siitä mikä oli Jeesukselle kunniallista ja mikä häpeällistä. ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni…” Jeesuksen torjuttua ensin lempeästi ja sitten erittäin ankarasti opetuslastensa tarjoamaa messiasroolia, moni näistä varmaan mietti ketä he oikein olivat seuraamassa, ja halusivatko he enää jatkaa sitä. Niin iso […]
16.2. Kilpailuyhteiskunnan neljä myyttiä
Modernismin aamusarastuksessa taloudesta tehtiin uskonnollisen politiikan kesyttäjää. taloudellisen edun piti yhdistää viholliset järkevään yhteistyöhön. Ahneuden piti voittaa oikeassa olemisen pakkomielteen. Talouspolitiikan piti sanella järkeä uskonnollisten intohimojen runtelemaan Eurooppaan. Siitä alkoi kauppasotien aika, ihmisten myyminen tuotannon orjiksi ja lopulta poliittisten ideologien väliset sodat, jotka kattoivat koko maailman. Sitä mukaa kun tyranniat on kaadettu ja halut on demokratisoitu, suuri luokkataistelu on muuttunut kaikkien kilpailuksi kaikkien kanssa. Pääomavirrat siirtyvät yhä nopeammin ja irrationaalisemmin liikkuvien mimeettisten intohimojen perässä. Maailman rikkaimpiin kuuluva sijoittaja Peter Thiel […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
