Avainsana-arkisto: kiellot
8.9 Uhraamisen loppu
Ensimmäisille kristityille “pelastus” ei todellakaan ollut mikään yksilökeskeinen survival-menetelmä, todeksi uskottava teologinen yhtälö, jonka ainoa tarkoitus oli varmistaa taivasosuus. Se oli kääntymys väkivaltaisista ja alistavista suhteista rakastaviin suhteisiin. Se oli kääntymys kostamisesta anteeksi antamiseen. Ei mitään pelastusta mielletty ilman syvästi ruoppaavaa moraalista mielen ja käytännön muutosta. Siksi paavi Franciscus oli oikeassa sanoessaan että ihminen, joka keskittyy rakentamaan muureja siltojen sijaan, ei ole kristitty.[1] Paavi asetti kahden valtakunnan lainalaisuudet kaikessa yksinkertaisuudessaan vastakkain: Joko kokoat tai hajotat. Joko etsit sovintoa kaikkien kanssa, […]
…inhomoralismin
Pienten paikkojen synagogissa saarnaaminen oli toistaiseksi ainoa tapa puhutella kokonaisia kyliä. Juuri niissä hän kuitenkin kohtasi juutalaisen uskonnollisuuden etuvartion, useimmiten vähän tai vielä vähemmän oppineita miehiä, joilla oli ankarat tai vielä ankarammat käsitykset siitä, millä tavalla kansan puhtautta täytyisi pitää yllä. Eikä sillä tarkoitettu pelkästään hygieniaa, vaan itse kunkin kelpaavuutta Jumalalle ja Jumalan valitulle kansalle. Rituaalista puhtautta koskevat lait. tabut, käskyt ja kiellot ovat kaikissa kulttuureissa olleet pyhitetyn väkivallan arkisimpia ilmenemismuotoja. Niin oli myös kapinallisessa Galilean maakunnassa, vaikka sen kansalaiset […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
