Yksi lähikaupungin hallitusmies[1] uhmasi sosiaalista häpeää ja lähti juoksemaan Jeesuksen perään. Hän ei kuitenkaan halunnut esittää kysymyksiään alueen tärkeimpien vaikuttajien edessä. Siksi hän odotti, kunnes Jeesus opetuslapsineen oli ehtinyt vähän kauemmas väkijoukosta. [2] Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: ”Hyvä opettaja,[3] Ilmaisu on hyvin harvinainen juutalaisessa kirjallisuudessa. Tässä yhteydessä se kuulostaa vahvasti imartelevalta. Hyviin tapoihin kuului vastata imarteluun imartelulla. Sillä lailla herrat voitelivat toisiaan.[4] Jeesus ei kuitenkaan vastannut ylistävään tervehdykseen, vaan jäi […]
He tulivat taas Jerusalemiin. Kun Jeesus kävi temppelissä, tulivat ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat hänen luokseen.[1] Ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat edustivat uskontoa, lakia ja politiikkaa, eli pyhitetyn väkivallan kaikkein kunnioitetuimpia muotoja.[2] Erillistä talousvallan edustajaa ei tarvittu, koska markkinavoimat olivat Jeesuksen aikana tiukasti tämän epäpyhän kolminaisuuden ohjaksissa. Näiden tahojen eliitistä rakentui korkein juutalainen auktoriteetti. Sitä kutsuttiin sanhedriiniksi.[3] Juuri heidän taloudellisen ylivaltansa uskonnollisia perusteita Jeesus oli edellisenä päivänä ravistellut. Jotkut pitävät epäuskottavana, että kansan korkein mahdollinen auktoriteetti olisi alentunut kaiken kansan nähden ja […]