Paljastava ja läpitunkeva pedagogi Jeesus puhui edelleen korkeimman papiston, lainopettajien ja vanhimpien kanssa. Paikalla oli myös suuri joukko pyhiinvaeltajia, luultavimmin Jeesuksen vanhoja tuttuja Juudean ja Galilean maaseudulta. Hiljaisina kuuntelijoinakin heidän läsnäolonsa vaikuttaa vahvasti ja heidän reaktioittensa painoarvo oli suuri. Jeesus ei edelleenkään vastannut kansan johtajien kysymykseen omien valtuuksiensa alkuperästä. Kärsivällisesti he odottavat tilaisuuttaan saada hänet kiinni jostakin tarpeeksi raskauttavasta lausunnosta. Seuraavaksi Jeesus kertoi heille vertauksen sarjamurhasta. Siihen hän piilotti uusia vihjeitä omien valtuuksiensa lähteestä. Samalla hän provosoi kuulijansa paljastamaan käsityksensä […]
Kuivunut viikunapuu. Mitä uhriväkivallan tilalle? Mitään erityistä ei tapahtunut Jeesuksen edellisenä iltana aiheuttamasta minimellakasta huolimatta. Betaniassa nukutun yön jälkeen Jeesus suunnistaa opetuslapsineen jälleen kohti kaupungin keskustaa. Kun he varhain aamulla kulkivat viikunapuun ohi, he näkivät sen kuivettuneen juuriaan myöten. Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja sanoi Jeesukselle: ”Rabbi, katso! Puu, jonka kirosit, on kuivettunut.”[1] Kun opetuslapset seuraavana aamuna olivat Jeesuksen kanssa menossa temppeliin, he näkivät Jeesuksen edellisenä päivänä kiroaman viikunapuun “kuivettuneen juuria myöten.” Kertomus temppelin puhdistamisesta oli […]
Johannes mainitsee neljä Jeesuksen vierailua Jerusalemiin[1]. Muut evankelistat kertovat vain viimeisestä matkasta. Juutalaisille Jerusalemin kaupunki oli ollut uskonnollisen maantieteen napa jo noin tuhat vuotta. Daavidin rakentamaan pääkaupunkiin liittyi muistoja voitoista ja tappioista, uskosta ja luopiudesta, kunniasta ja häpeästä, sankaruudesta ja nöyryytyksistä. Daavidin aikaan kuningas pystyi vielä pitämään 12 riitaisaa heimoa yhtenä kansana. Silloin Jerusalem oli kansan yhtenäisyyden, turvallisuuden ja suuruuden symboli. Siitä lähtien historia olikin ollut aika kuoppaista alamäkeä. Jumala oli profeettojensa kautta monet kerrat moittinut kaupungin eliittiä köyhien sorrosta, […]
Vuoden pyhin viikko oli alkamassa. Jerusalem alkoi täyttyä kymmenistä tuhansista pyhiinvaeltajista maakunnista ja naapurivaltioista. Kauppiaat olivat varautuneet vuoden kohokohtaan, ja majatalot olivat viimeistä sijaa myöten varattuja. Rooman vallan edustaja, Idumean, Samarian ja Juudean maaherra Pontius Pilatus oli hermostunut. Taas pitäisi tasapainoilla uskonnollisten intohimojen ja kansallismielisten kaunojen kanssa. Vaikka hänellä ja hänen sotilaillaan oli oma linnake Jerusalemissa, Pilatus viipyi siellä kerrallaan aina vain niin kauan kuin hallinnollisten välttämättömyyksien vuoksi oli pakollista. Tämä oli yksi niistä viikoista, jolloin hänen läsnäolonsa Juudean pääkaupungissa […]
Kolmas puhe kuolemasta Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus kulki muiden edellä. [1] Taas kerran Markuksen kertomus jatkuu tien päällä. Se oli hänen tapansa korostaa Jeesuksen seuraamisen konkreettista sisältöä. Jeesus seurueineen lähestyi kaupunkia, jossa Jumalan ajateltiin asuvan. Pääsiäisenä tehty matka pääkaupunkiin oli vuoden kohokohta ja Jerusalemia lähestyttiin juhlallisen odotuksen vallassa. Tämän seurueen juhlamieli oli täynnä ristiriitaisia tunteita ja odotuksia. Opetuslapset olivat ymmällä, ja heidän perässään kulkevat ihmiset alkoivat pelätä. Jeesus oli jo pariin kertaan puhunut siitä, mikä häntä […]
Jerusalemissa pidettiin korkean tason kriisinhallintakokousta,[1] jossa mietittiin mitä Jeesuksen kanssa oikein pitäisi tehdä.[2] Mies oli uhmannut uskonnollisen eliitin monopoliasemaa monella tavalla ja kyseenalaistanut koko kansan perususkomuksia huolestuttavalla vakuuttavuudella. Nyt hänen jo väitettiin herättäneen vanhan ystävänsäkin kuolleista ja monet häntä seuranneista epäilijöistäkin uskoivat häneen.[3] Se riitti huolen aiheeksi. Jos tarpeeksi moni kansalainen siirtäisi uskonsa pois kansallisen yhtenäisyyden magneetista, temppelistä, sen auktoriteetit menettäisivät valtansa ja koko kansa joutuisi vakavaan kriisiin. Nyt kun Jeesus oli lähestymässä Jerusalemia, sen hallitsijat alkoivat huolestua. Turvallisuusriski Mutta […]
Ennakoituaan tulevan nöyryytyksensä miehille, jotka odottivat tulevaa messiaanista kunniaa, Jeesus ei enää pidä itsestän selvänä että hänen opetuslapsensa jäisivät hänen seuraajikseen. Hän oli kääntänyt vanhan kunnian ja häpeän arvomaailman niin nurin päin, että opetuslasten eivät enää olleet varmoja siitä mikä oli Jeesukselle kunniallista ja mikä häpeällistä. ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni…” Jeesuksen torjuttua ensin lempeästi ja sitten erittäin ankarasti opetuslastensa tarjoamaa messiasroolia, moni näistä varmaan mietti ketä he oikein olivat seuraamassa, ja halusivatko he enää jatkaa sitä. Niin iso […]
1. Vaarallisia identiteettejä Markuksen pääsiäismatkakertomus alkaa Filippoksen Kesareasta, usean päivämatkan päässä Herodeksen hallitsemasta Galileasta pohjoiseen, lumipeitteisen Hermonin vuoren juurelta. Jeesus ja hänen opetuslapsensa lähtivät Filippoksen Kesarean ympärillä oleviin kyliin.[1] Täällä he olisivat suojassa Herodeksen oikuista. Jeesus oli menossa kohtaamaan kuolemaansa, mutta hän ei aikonut tulla saman miehen tappamaksi, joka oli vasta mestauttanut Johannes Kastajan. Itse asiassa he olivat nyt Herodeksen velipuolen hallintoalueella, hänen jonka vaimon Herodes oli napannut itselleen. Alue oli sekä juutalainen, että hellenistinen, eikä Jeesus ollut täällä yhtä […]
Pinnallisesti luettuna näistä teksteistä voi helposti saada sellaisen vaikutelman, että Jeesus piti Juutalaisia erityisen verenhimoisena kansana, jolla oli poikkeuksellinen tapa tappaa kaikki totuuden torvet keskuudestaan. ”Ei ihme että tappoivat Jeesuksen. Olivathan he tappaneet kaikki häntä edeltävätkin profeetat.” Olen jo maininnut useita syitä miksi teksti ei oikeuta tällaiseen johtopäätökseen. Annan vielä yhden. Sekä Matteus että Luukas käyttävät ilmaisua epi tes ges, joka tarkoittaa ”koko maailmaa” puhuessaan vuodatetusta viattomasta verestä. Miten vain juutalaiset voisivat olla syyllisiä kaikkeen viattomaan vereen, joka koko maailmassa […]
Voi teitä, lainopettajat! Te olette vieneet tiedon avaimen. Itse te ette ole menneet sisälle, ja niitäkin, jotka ovat halunneet mennä, te olette estäneet.[1] Vaikka Jeesus osoitti sanansa fariseuksille, hänen viestinsä kuului myös suurelle hiljaiselle yleisölle, joka oli kerääntynyt seuraamaan Jeesuksen ja fariseusten välistä yhteenottoa.[2] Nimenomaan heille Jeesus halusi palauttaa “tiedon avaimet”: luvan itse arvioida hyvyyden ja pahuuden olemusta, kyvyn nähdä pyhitetyn väkivallan läpi ja silmät havaita kuka on kenenkin uhri. Ilman näitä avaimia kaikki näyttäytyisi väärässä valossa, eikä väkivallan todellinen […]
Johanneksen versiossa Jeesuksen puhe fariseuksille saa vielä rankempia ulottuvuuksia: Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.[1] Tässä Jeesus tiivisti koko pyhitetyn väkivallan historian ja kutsui sitä Saatanaksi, kaikkien murhien ja valheiden isäksi. Ensin oli murha. Sitten oli valhe, joka peitti, selitti tai pyhitti murhan. Näin […]
Luukkaan versio Jeesuksen puheesta on vielä astetta ankaramman kuuloinen: Niinpä tämä sukupolvi saa maksaa kaikesta profeettojen verestä, joka maailman luomisesta lähtien on vuodatettu. Abelin verestä aina Sakarjan vereen asti, hänen, joka surmattiin alttarin ja pyhäkön välille. Niin, minä sanon teille: tämä sukupolvi vaaditaan vielä tilille.[1] Luukkaan mukaan Jeesus puhui kaikesta verestä, joka maailman luomisesta (katabole tou kosmou) asti on vuodatettu. Kreikan sana kosmos on tarkoittanut tilanteen mukaan universumia, luomakuntaa, ihmiskuntaa tai omaa maailmaamme. Uuden Testamentin kirjoittajat antavat sanalle uuden ja […]
Vertauskuvallisesta puheesta Jeesus siirtyy veriseen konkretiaan. Johdonmukaisesti väkivaltaisen historian pohjalta hän ennustaa sen jatkumisen. Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen.[1] Vanhan käytännön pohjalta Jeesus ennusti, mitä esimerkiksi Paavali tulisi muutaman vuoden sisällä tekemään. Hän ei kuitenkaan tyytynyt vain ennustamaan väkivaltaisen menneisyyden ikuista toistoa. Ei sellaisen olisi mitään erityislahjakkuuksia vaatinut. Jeesus oli tullut vaatimaan uskonnollisia johtajia ja koko ihmiskuntaa vastuuseen väkivallasta – […]