Paljon odotettu pääsiäisaterian loppu olikin alkua toivotumpi. Tämä oli hämmentävin, pelottavin ja painostavin ateria ikinä. Jeesuskin näytti tavallista vakavammalta. Silti hän johdatti kaikki laulamaan jonkun ikivanhoista Daavidin kiitosvirsistä. Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.[1] Aterian jälkeen oli aika etsiä yöpymispaikka. Jerusalemin majatalojen hinnat olivat vuoden ruuhkaisimpana aikana heille liian korkeita. Tässä tilanteessa majatalot olivat myös vaarallisia. Olihan äskeinen juhlapaikkakin valittu salaa. Jeesus osasi jo olla varuillaan. Perinteen mukaan Jerusalemiin tulevien pyhiinvaeltajien tuli kuitenkin viettää pääsiäisyö kaupungissa. Vaikka Jeesus ei perinteistä paljon […]
Pääsiäisaterian valmistelu ”Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, jolloin oli tapana teurastaa pääsiäislammas,[1] Tämä oli juutalaisen kansan identiteetin kannalta vuoden tärkein juhla-ateria. Sitä nimitettiin seder-ateriaksi. Sana tarkoittaa järjestystä. Ateria olikin tarkasti ohjeistettu monivaiheinen päivällinen[2], jossa jokaisella aineosalla oli tarkkaan määrätty merkityksensä. Päivällisen aikana muisteltiin kansan alkutarinaa, orjuutettujen heimojen kutsua ulos Egyptistä, Jumalan lain antamista ja matkan alkamista kohti valitun kansan luvattua maata. Tämän kertomuksen kautta juutalaiset ymmärsivät ja määrittivät itsensä kansana. Tällä aterialla he osallistuivat isiensä kärsimyshistoriaan tavalla, joka hetkeksi ylitti […]
“Juudas Iskariot, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, meni ylipappien luo kavaltaakseen (paradidõmi) Jeesuksen heille.[1] Matteus kytkee Juudaksen virailuun nimenomaan tähän tapahtumaan: Silloin yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Juudas Iskariot, meni ylipappien[2] luo Ystävän kavaltaminen vihollisen haltuun kuuluu ihmiskunnan halveksituimpiin rikoksiin. Siksi Juudaksesta on tullut maailmanhistorian ehkä kaikkein halveksituin hahmo, ahneuden ja petollisuuden arkkityyppi. Eikä ihme, sillä useimmat Uuden Testamentit käännökset todella puhuvat Juudaksesta kavaltajana. Kreikan verbi paradidõmi on tässä ja melkein kaikissa muissa Juudaksen toimintaa kuvaavissa kohdissa käännetty sanalla kavaltaa. Kun sama sana esiintyy […]
Viimeinen voitelu Jeesus vierailee talossa jossa, ei paljon vieraita oltu nähty. Isäntä oli sairautensa takia elänyt monta vuotta eristyksissä. Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla spitaalia sairastaneen Simonin talossa, sinne tuli nainen, jolla oli alabasteripullossa aitoa, hyvin kallista nardusöljyä. Hän rikkoi pullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän.[1] Tämä tuntematon nainen tunkeutui tai livahti koko miesjoukon läpi Jeesuksen luokse. Ennen kuin kukaan ehti estää, hän teki jotain sellaista mitä yksikään nainen ei aiemmin ollut tehnyt. Hän voiteli […]
Jeesus oli merkitty mies jo kauan ennen kuin hän saapui Jerusalemiin.[1] Hän oli itsekin jo kauan aavistanut ympärillään kuohuvien voimien kulminoituvan veren vuodatukseen. Silti hän kulki päättäväisesti sitä päin. Tarkoin mitoitetuilla provokaatioilla hän houkutteli metsästäjän toisensa perään jäljilleen. Kenellekään hän ei antanut aihetta äkkinäisiin ratkaisuihin. Hän väisti hänelle viritetyt ansat tavalla, joka vain kiihotti metsästäjien saaliin himoa. Näytty siltä, että hän suorastaan keräsi kaikki tahot kantamaan vastuuta siitä tappamisen halusta, joka kaikilla kuitenkin oli. Kertaakaan hän ei tehnyt mitään väistääkseen […]
Päivä oli ollut pitkä ja vaikea. Aamusta lähtien Jeesusta oli uskonnollisen esivallan taholta ahdisteltu vaikeilla kompakysymyksillä. Koko päivän hän oli kuljettanut itselleen viritettyjä verbaalisia ketunrautoja saalistajien jalkojen juureen. Hän oli puhunut kuin se, joka näkee läpi, provosoi, kyseenalaistaa ja jättää vaikeiden asioiden oivaltamisen kuulijoiden vastuulle. Koska kukaan ei enää kysynyt häneltä mitään ja vainoojatkin olivat jättäneet hänet rauhaan, Jeesus alkoi tehdä lähtöä takaisin yöpaikkaan. Ennen ulointa porttia hän pysähtyi naisten pihaan. Hän näki jotain, joka sai hänen pysähtymään: Jeesus istuutui […]
He tulivat taas Jerusalemiin. Kun Jeesus kävi temppelissä, tulivat ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat hänen luokseen.[1] Ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat edustivat uskontoa, lakia ja politiikkaa, eli pyhitetyn väkivallan kaikkein kunnioitetuimpia muotoja.[2] Erillistä talousvallan edustajaa ei tarvittu, koska markkinavoimat olivat Jeesuksen aikana tiukasti tämän epäpyhän kolminaisuuden ohjaksissa. Näiden tahojen eliitistä rakentui korkein juutalainen auktoriteetti. Sitä kutsuttiin sanhedriiniksi.[3] Juuri heidän taloudellisen ylivaltansa uskonnollisia perusteita Jeesus oli edellisenä päivänä ravistellut. Jotkut pitävät epäuskottavana, että kansan korkein mahdollinen auktoriteetti olisi alentunut kaiken kansan nähden ja […]
Kelvoton viikunapuu Tänään Jeesus pääsisi tekemään, mitä hän ilmeisesti oli pitkään suunnitellut, mutta matkalla temppeliin tapahtui outo välikohtaus vihaisen Jeesuksen ja viattoman viikunapuun välillä. Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta, Jeesuksen tuli nälkä. Miksi ainoastaan hänellä oli nälkä? Oliko hän kiihdyksissään unohtanut syödä aamupalansa ja oliko alhainen verensokeri syy hänen kiukkuiseen käytökseensä? Hän näki jonkin matkan päässä viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei […]
Niin Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän meni temppeliin ja katseli siellä kaikkea.[1] Näin epädramaattisesti päättyi Markuksen kuvaus kaupunkiin saapumisesta. Muurin ulkopuolella häntä oli ensimmäistä kertaa joukolla ylistetty messiaana. Siihen olivat osallistuneet lähinnä samaa tietä kulkeneet ihailijat ja ne, joita nämä olivat ennalta innostaneet. Temppelin sisällä oli valtava tungos kaukaa tulleita pyhiinvaeltajia, eikä hän ollut kasvoiltaan tuttu kenellekään. Siellä hän sai sulautua väkijoukkoon, jossa juuri kukaan ei häntä tunnistanut. Jeesus vain kulki ja katseli temppeliä. Ehkä hän muisteli lapsuutensa vierailuja täällä vanhempiensa […]
Monimerkityksellinen sisääntulo[1] Samaan aikaan kaupunkia lähestyi idästä päin paljon vaatimattomampi kulkue. Alussa se ei millään tavalla erottunut tuhansista muista seurueista. Ryhmä yksinkertaisia maalaisia oli kävellyt verkkaiseen tahtiin noin sadan kuudenkymmenen kilometrin matkan Galileasta Jerusalemiin. Viimeiset viikot he olivat viettäneet Jerusalemin lähikylissä. Hekin hermoilivat. Jotain kohtalokasta oli ilmassa. Sen he olivat jo jonkin aikaa aavistelleet opettajansa puheista. Alkukevään lämpö ei pystynyt rauhoittamaan heidän levottomia sydämiään. Mielissä risteili messiaanisia odotuksia ja pahoja aavistuksia. Kummatkin vain vahvistuivat, kun Jeesus alkoi antaa outoja ohjeita. […]
Modernismin aamusarastuksessa taloudesta tehtiin uskonnollisen politiikan kesyttäjää. taloudellisen edun piti yhdistää viholliset järkevään yhteistyöhön. Ahneuden piti voittaa oikeassa olemisen pakkomielteen. Talouspolitiikan piti sanella järkeä uskonnollisten intohimojen runtelemaan Eurooppaan. Siitä alkoi kauppasotien aika, ihmisten myyminen tuotannon orjiksi ja lopulta poliittisten ideologien väliset sodat, jotka kattoivat koko maailman. Sitä mukaa kun tyranniat on kaadettu ja halut on demokratisoitu, suuri luokkataistelu on muuttunut kaikkien kilpailuksi kaikkien kanssa. Pääomavirrat siirtyvät yhä nopeammin ja irrationaalisemmin liikkuvien mimeettisten intohimojen perässä. Maailman rikkaimpiin kuuluva sijoittaja Peter Thiel […]
Girardin mukaan halun mallin etäisyys imitoijasta on ratkaisevan tärkeä keskinäisen kilpailun kannalta. Mitä suurempi etäisyys, sitä vähemmän kilpailua. Mitä pienempi ero tai välimatka, sitä kiivaampi kilpailu. Tarpeeksi etäinen malli on niin kaukainen ettei mallintajalla ole mitään realistisia mahdollisuuksia voittaa tätä. Läheisempi malli muuttuu sisäistetyksi vertailun, kilpailun ja kateuden kohteeksi. Girard puhuukin kaukaisesta mallista halun ulkoisena välittäjänä, external mediator ja läheisestä mallista halun sisäisenä välittäjänä, internal mediator.[1] Ei Helsinki pääkaupunkina kilpaile Lontoon tai Moskovan kanssa, eivätkä Helsinkiläiset keksi pilkkaavia vitsejä Tokiosta […]
”Kaikki halut sanovat toisilleen: ”seuraa minua” ja ”älä seuraa minua” melkein samanaikaisesti.”[1] René Girard. Halujen naamiaisissa sekä vietellään että torjutaan, eikä koskaan voi olla varma onko viettely vain teeskentelyä ja onko torjunta vain osa viettelyä. Lapset joutuvat yhä nuorempina kilpailun ja sen peittämisen maailmaan. Joissakin tilanteissa kilpailemisesta onnitellaan ja toisissa tilanteissa samaa käytöstä halveksitaan. Nuori astuu hämmentyneenä maailmaan jossa kaikki kilpailevat keskenään siitä kuka voi paremmin salata kilpailevansa kenenkään kanssa. Toisaalta: ”Älä matki ketään, äläkä kilpaile kenenkään kanssa. Kulje vain […]