Nuoret matkivat
”Tämän päivän tieteessä ja kulttuurissa yritetään välttää kaikki mikä voisi muistuttaa kopioimista, imitoimista tai mimesistä. Silti ihmisen käytöksessä ei ole juuri mitään, mikä ei olisi opittua ja oppiminen perustuu imitoimiseen. Jos ihminen yhtäkkiä lakkaisi imitoimasta kaikenlainen kulttuuri lakkaisi olemasta.” René Girard[1] Perheen vaikutusvalta lasten mallien antajana joutuu yhä varhaisemmin kilpasille kavereiden, nuorisokulttuurin, median, musiikin ja muodin kanssa. Perhe joutuu taistelemaan vaikutusvallastaan lapsen maailmassa yhä suurempien ja tehokkaampien valtojen kanssa. Vanhempien tarjoamat periaatteet käytännöt ja mallit jäävät usein häviölle kaverimaailmassa vallitsevien […]
Myötäsyntyinen taipumus
”Oma kulttuurimme ei välttämättä ole se jonka keskelle olemme syntyneet. Oma kulttuuri on se jonka malleja alamme imitoida siinä iässä kun mallintamiskykymme ja taipumuksemme mimesikseen on vahvimmillaan.” René Girard.[1] Psykososiaaliset kykymme ovat kehittyneet niin pitkälle, koska synnymme niin tehokkaiksi kopiokoneiksi. Miten lasta opetetaan sanomaan ”isi” tai ”äiti”? Miten häntä opetetaan puhumaan vanhempiensa kieltä? Kaikki sen tietävät. Ei siihen tarvita mitään tieteellisiä kokeita tai todisteluja. Lapsi oppii imitoimalla mitä hänen kasvattajansa tarpeeksi usein toistavat. Mikään muu kuviteltavissa oleva menetelmä ei voisi […]
Mimeettinen identiteetti
Teoria mimeettisestä halusta on realistinen selitys sille miksi ihmiset eivät pysty olemaan realistisia. René Girard.[1] Huomatkaa hyvä ruhtinas, että mikään ei ole loukkaavampaa meidän aikanamme ja meidän sukupolvellemme kuin sanoa miehen olevan vailla omaperäisyyttä. Fedor Dostojevski[2] Matkimalla muiden tapaa säilyä ruumiillisesti hengissä kokoamme samalla minuutemme ja identiteettimme palikoita. Pohjimmiltaan on kysymys identiteetin ja autonomisen minuuden puutteesta.[3] Minä en ole mitään enkä kukaan, ellen tule jonkun kaltaiseksi – ja erotu jostain toisesta. Traagisen esimerkin tästä ihmisyyden myötäsyntyisestä tyhjyydestä tai ei olemisesta […]
Mimeettinen halu
”Länsimaisen yltäkylläisyyden keskellä on yhä vähemmän turhautuneita tarpeita. Juuri siksi meillä on yhä enemmän turhautuneita haluja.”[1] Rene Girard Halulla viitataan usein biologisiin tarpeisiin. Se eläimellisyys, jolle ihmisyytemme rakentuu, pyrkii tyydyttämään organisminsa tarpeet säilyäkseen hengissä. Sellainen haluaminen ei edellytä tietoista minuutta. Biologisten tarpeiden tyydyttämiseen riittää eläimellinen vietti ja vaisto. Ihmisen tapa tyydyttää näitä tarpeita on erilainen. Nälkä, jano ja kiima sekä kaiken vaivan jälkeen koettu levon ja unen tarve ovat biologisia luonteeltaan. Silti meidän tapamme tyydyttää näitä on erilainen kuin eläinten. […]
Mikä ihmeen mimesis?
Pidän aina kahta kokkia, koska keskinäinen taiteilijankateus yllyttää heidät sitä parempiin saavutuksiin. Mika Waltari [1] Girard kutsuu ihmisen halua mimeettiseksi. Hän välttelee tutumpaa puhetta imitaatiosta, koska pitää sitä liian pinnallisena. Ei ole kysymys vain toisen käytöksen tai maneerien kopioinnista. Eihän kukaan halua joutua sellaisesta kiinni. Lapset sortuvat sellaiseen, mutta aikuiselle se olisi noloa. Silti juuri imitoimista välttelemällä halumme on mimeettistä, haluamme vältellä sitä mitä muutkin aikuiset välttelevät ja tavoitella samaa autonomisen yksilöllisyyden harhaa kuin muutkin. Mimesis ohjaa ja muovaa ihmistä […]
Teorian kehityskaari
Amerikassa nuorta Girardia pyydettiin luennoimaan Eurooppalaisesta kirjallisuudesta, joka oli hänelle jäänyt hänelle nolon vieraaksi. René oli enemmän kiinnostunut juhlista ja amerikkalaisista autoista. Tehtäväksi anto pakotti hänet paneutumaan Cervantesin, Stendahlin, Flaubertin, Proustin ja Dostojevskin tuotantoon. Heidän tuotantoonsa tutustuminen sytytti hänen älyllisen uteliaisuutensa paloksi, joka ei ole vieläkään sammunut. Heidän kauttaan Girard oivalsi ettei ihmisen halu olekaan niin autonominen kuin romantikot ja Freud olivat kuvitelleet. Oivallus ei Girardin mielestä edes ollut hänen omansa. Hän vain havainnoi kirjoittajien itsensä läpikäymää prosessia, jossa he […]
Haluamisen historiaa
…mutta pelkkä tietoisuus siitä, että hän miellytti jotakuta tuntematonta, vihattavaa miestä, teki hänet minulle kiihkeän haluamisen arvoiseksi. Mika Waltari [1] Siitä lähtien kun Paavali määritteli halun ja himon ihmisen perusongelmaksi,[2] länsimainen kulttuuri on pitänyt halua keskeisenä itseymmärryksen ulottuvuutena. Kirkkoisä Augustinus piti halua oppaana ihmisen suhteessa Jumalaan. Hegel oli ensimmäinen modernin ajan filosofeista joka teki halusta keskeisen osan tietoisuuden filosofiaansa. Freud puhui halusta viettipohjaisena toimintana piti niiden torjuntaa vaarallisena. Freudin vaikutuksesta haluja alettiin pitää autonomisen yksilöllisyyden tärkeänä ilmauksena Toisen maailmansodan jälkeen […]
3 Girardin antropologia
Yritän seuraavassa purkaa hänen teoriansa sen peruselementteihin. Se ei ole helppoa, koska hän itse esittää sen tutkimustyönsä oheismateriaalina, eikä koskaan jaa sitä siisteihin, lyhyesti määriteltyihin alaotsikoihin. Hän lukee, havainnoi ja tekee johtopäätöksiä. Hänen jatkuvasti kehittyvän teoriansa peruspalikoita joutuu keräämään hänen kokonaistuotantonsa rönsyilevistä analyyseistä. En jaksa enkä viitsi olla niin akateeminen, että tekisin aina tarkan eron lähteitteni ja ns. omien ajatusteni välillä. En aina itsekään tunnista sitä rajaa, koska olen jauhanut näitä kysymyksiä jo niin kauan. Silloin kun siteeraan suoraan laitan […]
Liian iso teoria
Girard on matkan varrella ollut akateemisissa piirissä oman teoriansa esimerkkitapaus – intellektuelli syntipukki.[1] Mistä se johtuu? Girard vastaa itse kysymykseen aika yksioikoisesti: Eri alojen tutkijoilla on taipumus nähdä minut ulkopuolisena, jolla ei ole mitään oikeutta puhua heidän alansa kysymyksistä.”[2] Girardin esittämät hypoteesit eivät herättäneet oppineiden vastareaktioita vain niiden sisällön, vaan niiden kattavuuden takia. Hänen poikkitieteellinen rohkeutensa ja suuria kokonaisuuksia hahmottava tyylinsä on suorastaan majesteettirikos vallitsevaa älyllistä kyynisyyttä ja tieteellistä nurkkakuntaisuutta vastaan. Hän uskalsi tutkia ja kirjoittaa kaikesta mikä häntä kiinnosti. […]
Teoria lyhyesti
Olet keksinyt tämän ajan kaikkein hedelmällisimmän hypoteesin. Michel Serres[1] Girardin teorian on kaikessa yksinkertaisuudessaan tiivistettävissä muutamaan lauseeseen: Ihminen oppii haluamaan imitoimalla mallia joka usein muuttuu kilpailijaksi tai jopa viholliseksi. Kiihtyneen kilpailevan haluamisen uhkaama yhteisö ratkaisee mimeettiseksi kriisiksi kasvaneen vihamielisyyden kanavoimalla kaikkien aggression yhteen sijaisuhriin, syntipukkiin. Uhrin tuoma rauhan ihme antaa ensimmäisen kokemuksen tuonpuoleisesta pelottavasta pyhästä, joka vähitellen mahdollistaa ritualisoidun uhraamisen ympärille järjestäytyneen kulttuurin synnyn. Yhteisö löysi syntipukista tavan annostella väkivaltaa tavalla joka hillitsee sen kaoottista muotoa. Kun kaikkien sota kaikkia […]
2 René Girard ja pyhitetty väkivalta
René Girard syntyi joulupäivänä Avignonissa, Ranskassa 1923. Hän oli viisilapsisen perheen toiseksi vanhin. Muinaishistoriaa tutkiva isä oli paikallisen kirjaston, museon ja ranskan suurimman keskiaikaisen linnan kuraattori. Sosialistina hän suhtautui kirkkoon ja pappeihin vihamielisesti. Hän kuitenkin nai porvarikodin konservatiivisen ja hartaan katolisen tyttären. Tämä yhdistelmä oli siihen aikaan aika tavallinen. Se myös takasi Renélle tarpeeksi monipuolisen kulttuurikasvatuksen, kun kummatkin vanhemmat yrittivät vaikuttaa lastensa ajattelumaailmaan. René pitää lapsuuttaan onnellisena ja turvallisena. 9-vuotiaana hän lukee lasten version Cervantesin Don Quijoten, josta myöhemmin oli […]
Miksi uskonto innoittaa väkivaltaan?
Bernard Kouchner Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöstä on oppinut pitämään pahuutta paljon hyvyyttä vahvempana voimana.[1] En ihmettele sitä. Ei mikään ole niin lannistavaa ja moraalisesti hämmentävää kuin pahan tekeminen hyvän Jumalan nimissä. Sitäkin hän on nähnyt enemmän kuin kenenkään pitäisi. Monen Jumalan nimi on assosioitu väkivaltaan. Joskus pahuutta tehdään mitään ajattelematta, mutta suurten sotien osapuolilla on yleensä joku jumala puolellaan. Jumala vakuuttaa palvelijoittensa kautta sodan ehdotonta oikeutusta ja vastapuolen yhtä ehdotonta väärässä olemista. Oma osapuoli julistetaan hyväksi ja vastapuoli demoniseksi. Näin […]
Jumalan vai ihmisen viha?
Eivät väkivaltaan liittyvät vaikeat kysymykset lopu Vanhaan Testamenttiin. Valistuksen ajasta asti kristikunnan väkivaltainen historia ja sen teologian sisään säilötty Jumalan väkivaltaisuus on ollut kasvavan arvostelun kohteena. Minuakin on vuosia riivannut pääsiäistapahtumien väkivaltaisuuteen liittyvät kysymykset? Mistä ja kenestä ne oikein kertovat? Meistä vai Jumalasta? Olen kasvanut niiden teologisten selitysmallien alla, jotka ovat edelleen vallalla melkein koko roomalaiskatolisessa ja protestanttisessa kristikunnassa. Niiden mukaan Jeesuksen kuolema selittyy Jumalan tinkimättömien vaatimusten kautta. Katolisessa selityksessä, jonka Anselm systematisoi 1000-luvulla, Jeesus lepyttää Jumalan vanhurskaan vihan olemalla […]
1 Johdanto.
Itsekään sitä tajuamatta, aloin kirjoittaa tätä kirjaa jo noin 30 vuotta sitten. Yritin ensin teettää sen toisella. Toimitin kirjasarjaa johon a tilasin juttua Vanhan Testamentin väkivaltaisuudesta mieheltä, josta myöhemmin tuli filosofian tohtori. Hän ei löytänyt mitään mielekkään tuntuista tapaa käsitellä aihetta, joten minun oli pakko jäädä hiljaa työstämään sitä omassa mielessäni. En minäkään saanut mitään tolkkua aiheesta. Monta vuotta myöhemmin olin kirjoittamassa uusiksi kirjaani anteeksiannosta ja sovinnon tekemisestä, josta ei ollut kuin perintökappaleet jäljellä. Mitä enemmän asiaa mietin, siitä kiusallisemmaksi […]
Sotaisa Jahve
Isäni maalaili meille iltaisin Raamatun kertomuksia tyynytarinoiksi. Maallikkosaarnaajana hän osasi ne niin hyvin ettei tarvinnut pyhää kirjaa vierelleen. Suurin vedoin hän väritti niistä omat kirjavat versionsa. Yksi isän lempisankareista oli profeetta Elia. tuo peloton Jumalan mies joka suorastaan öykkärimäisen rohkeasti haastoi 450 Baalin pappia karmeaan sonninpolttokilpailuun ilman tulitikkuja.[1] Säännöt olisivat seuraavat: Baalin joukkue vastaan Elia. Kukin joukkue rakensi oman alttarin Karmelin vuorelle ja paloitteli härkänsä sen päälle ja tuli piti sytyttää rukoilemalla: ”Se Jumala joka vastaa tulella on Jumala.” Baalin […]
