Malli muuttuu kilpailijaksi

Kirjoitettu 6.3.2009 0 kommenttia

Totisesti olet hupsu mies etkä varmaan ole nähnyt lainkaan elämää, vaan olet kasvanut säkissä. Sillä ei ihminen voi elää, ellei hän tunne itseään toista ihmistä paremmaksi, eikä ole niin kurjaa ihmistä, ettei hän jossain asiassa tuntisi itseään toista ihmistä paremmaksi. Mika Waltari[1] Kahden välinen jännite selitetään yleensä osapuolten erilaisuudella. Girardin mukaan todellinen syy on useimmiten päinvastainen: Joudumme eri leireihin, koska tavoittelemme samaa.[2] Alkulaumasta asti toisen tarttuvan liikkeen tai himoitsevan katseen imitointi on välittömästi tuottanut kilpailuasetelman. Vasta paljon myöhemmin samaa haluaminen […]

Kilpailevat halut

Kirjoitettu 5.3.2009 0 kommenttia

Pidän aina kahta kokkia, koska keskinäinen taiteilijankateus yllyttää heidät sitä parempiin saavutuksiin. Mika Waltari[1] Muistan nolon episodin Girard opiskelujeni alkuvuosina. Pidin Ystävyyden Majatalossa pääsiäisseminaaria, jossa tarkastelimme evankeliumien tekstejä Girardin huomioita seuraten. Toisena yönä näin unen, joka paljasti aiheen ajankohtaisuuden omassa elämässäni. Unessa luin päivälehteä, johon joku oli kirjoittanut koko aukeaman kokoisen jutun Girardista. Artikkelin mukaan hän oli tutkinut Girardia jo 13 vuoden ajan ja päättänyt vihdoin alkaa kirjoittaa siitä. Aamulla muistin, kuinka räikeän vihreää kateutta olin unessa tuntenut. Minähän olin […]

Snobi

Kirjoitettu 25.2.2009 0 kommenttia

Charlie Chaplin teki snobihahmosta karikatyyrin jolle oli helppo nauraa suopeasti. Oman arjen snobeihin ei suhtauduta yhtä lempeästi. Murkut snobbailevat sillä yhdellä ainoalla musiikki- tai pukeutumistyylillä. Aikuisten maailmassa on elitististä snobbailua, kulttuurisnobismia ja marginaalisnobbailua. Oli sitten keskiössä tai rajamailla, missä tahansa tai mistä tahansa voi snobbailla. Jokainen snobi on hyvä imitaattori.[1] Hän jäljittelee ihailemansa ihmisen asemaa ja tyyliä, tai sitten hän snobbailee kadehtimansa ihmisen tyylin vastakohdalla. Snobi on suorassa tai käänteisessä jäljittelysuhteessa halunsa mallin kanssa. Eikä se ole mikään salaisuus. Kaikille […]

Dandy

Kirjoitettu 25.2.2009 3 kommenttia

Oscar Wilde (1854 – 1900) on tunnettu esimerkki hahmosta, jota on alettu nimittää dandyksi. Dandy on rikas ja joutilas keikari. Ainakin hän yrittää antaa mielikuvan ihmisestä, jonka ei tarvitse laskea rahojaan tai miettiä mitään arjen velvollisuuksia, vaikka todellisuudessa olisi rutiköyhä. Pukeutumisellaan hän viestii ylhäistä eleganssia, tahallaan ärsyttävää kylmäkiskoista arroganssia. Charles Baudelaire (1821-1867), kirjallisen modernismin edelläkävijä ja teoreetikko, piti dandyismiä minäkulttina, kiihkeänä tarpeena tehdä itsestään poikkeusyksilö. Dandy nauttii muiden häkellyttämisestä, samalla kun hän saa pöyhkeää tyydytystä siitä, ettei koskaan itse hämmästy […]

Keimailija

Kirjoitettu 25.2.2009 3 kommenttia

Sinuhea riivaava Nefernefernefer on Waltarin kuvaamista viettelevistä hylkääjistä kaikkein pirullisin. Jos naiset todellisuudessakin olisivat yhtä katalia kuin Waltarin romaaneista voisi päätellä, minä olisin tässä vaiheessa jo lepositeissä – omasta vaatimuksestani. Seksuaalinen intohimo voi muuttua kolmiodraamaksi ilman kilpailijaakin. Kolmio rakentuu kiihkeästä himoitsijasta, hänen himottunsa kehosta ja samaisen kehon keimailevasta haltijasta. Keimailija tyydyttää itsekeskeistä haluaan juomalla muiden halua itseensä. Mimeettinen jano kasvaa kun sitä juotetaan. Siksi keimailija viestii pukeutumisellaan ja maneereillaan yhä rohkeammin omaa haluttavuuttaan. Samalla kasvaa hänen uskalluksensa olla torjuva.  Keimailijan […]

Sadomasokismi

Kirjoitettu 25.2.2009 0 kommenttia

Se oli pahempaa hänen mielestään kuin väkivaltaisen kuoleman pelko, johon talven päivät olivat hänet totuttaneet, sillä tämä riisti häneltä kaiken itsenäisyyden ja sai hänen ruumiinsa polttamaan kuin tulessa ja hämmensi kaikki hänen ajatuksensa. Se oli hänelle vimmastuttava ja nöyryyttävä kokemus. Ja eniten häntä vimmastutti tietoisuus, että jos nuorukainen vain sanalla tai eleelläkin olisi osoittanut tarvitsevansa häntä tai tahtovansa pidättää häntä tai jäävänsä riippuvaiseksi hänestä, silloin hänen olisi ollut helpompi torjua ja riistäytyä irti. Vaivattomasti, jopa ylenkatseellisesti hän olisi voinut riistäytyä […]

Sadismi

Kirjoitettu 25.2.2009 1 kommentti

Haikeasti hän jatkoi: Olen lukenut runoilijoita. Cynthiastakin olen lukenut. Ymmärrän, että minun pitäisi tehdä itseni sinulle vaikeaksi tavoittaa, niin että voihkisit lemmentuskasta ja juoksentelisit pitkin metsiä karjuen ääneen nimeäni. Myös minun pitäisi antaa sinun ymmärtää että minua tavoittelee innokkaasti toinen sinua etevämpi mies ja hänen kanssaan olen valmis vaikka vihkimättä karkaamaan Baiaehen tai pimeimpään Galliaan asti. Mika Waltari[1] Sadisti on marttyyrin rooliin väsynyt kärsijä joka on päättänyt ryhtyä kiduttajaksi.[2] Kyllästyttyään jumaluuden metsästämiseen toisessa, hän päättää itse ryhtyä jumalaksi. Nyt on […]

Masokismi

Kirjoitettu 25.2.2009 5 kommenttia

”Halulla on oma logiikkansa. Se on uhkapelurin logiikka. Kun tietty huonon onnen määrä on ylitetty, onneton peluri ei luovuta. Mitä huonommaksi ennusteet käyvät, sitä suuremmilla panoksilla hän pelaa.” [1] Rene Girard Siksi hän mielessään kiirehti paluumatkaa saadakseen painumaan kumaraan puhkeamaan intohimon kyyneliin tuon ylpeän tytönpään, joka on uskaltanut vastustaa valloittajaa ja siten kiihdyttänyt raivoisaksi tuleksi hänen ihastuksensa hauraan liekin. Mika Waltari[2] Masokisti metsästää voittamatonta saalista. Yleensä hän myös löytää sen. Mimeettinen halu vierastaa lahjaksi saatua ja villiinnyttyään kiihottuu vain umpeen […]

Nuoret matkivat

Kirjoitettu 15.2.2009 1 kommentti

”Tämän päivän tieteessä ja kulttuurissa yritetään välttää kaikki mikä voisi muistuttaa kopioimista, imitoimista tai mimesistä. Silti ihmisen käytöksessä ei ole juuri mitään, mikä ei olisi opittua ja oppiminen perustuu imitoimiseen. Jos ihminen yhtäkkiä lakkaisi imitoimasta kaikenlainen kulttuuri lakkaisi olemasta.” René  Girard[1] Perheen vaikutusvalta lasten mallien antajana joutuu yhä varhaisemmin kilpasille kavereiden, nuorisokulttuurin, median, musiikin ja muodin kanssa. Perhe joutuu taistelemaan vaikutusvallastaan lapsen maailmassa yhä suurempien ja tehokkaampien valtojen kanssa. Vanhempien tarjoamat periaatteet käytännöt ja mallit jäävät usein häviölle kaverimaailmassa vallitsevien […]

Myötäsyntyinen taipumus

Kirjoitettu 15.2.2009 0 kommenttia

”Oma kulttuurimme ei välttämättä ole se jonka keskelle olemme syntyneet. Oma kulttuuri on se jonka malleja alamme imitoida siinä iässä kun mallintamiskykymme ja taipumuksemme mimesikseen on vahvimmillaan.” René  Girard.[1] Psykososiaaliset kykymme ovat kehittyneet niin pitkälle, koska synnymme niin tehokkaiksi kopiokoneiksi. Miten lasta opetetaan sanomaan ”isi” tai ”äiti”? Miten häntä opetetaan puhumaan vanhempiensa kieltä? Kaikki sen tietävät. Ei siihen tarvita mitään tieteellisiä kokeita tai todisteluja. Lapsi oppii imitoimalla mitä hänen kasvattajansa tarpeeksi usein toistavat. Mikään muu kuviteltavissa oleva menetelmä ei voisi […]

Mimeettinen identiteetti

Kirjoitettu 15.2.2009 6 kommenttia

Teoria mimeettisestä halusta on realistinen selitys sille miksi ihmiset eivät pysty olemaan realistisia. René  Girard.[1] Huomatkaa hyvä ruhtinas, että mikään ei ole loukkaavampaa meidän aikanamme ja meidän sukupolvellemme kuin sanoa miehen olevan vailla omaperäisyyttä. Fedor Dostojevski[2] Matkimalla muiden tapaa säilyä ruumiillisesti hengissä kokoamme samalla minuutemme ja identiteettimme palikoita. Pohjimmiltaan on kysymys identiteetin ja autonomisen minuuden puutteesta.[3] Minä en ole mitään enkä kukaan, ellen tule jonkun kaltaiseksi – ja erotu jostain toisesta. Traagisen esimerkin tästä ihmisyyden myötäsyntyisestä tyhjyydestä tai ei olemisesta […]

Mimeettinen halu

Kirjoitettu 15.2.2009 4 kommenttia

”Länsimaisen yltäkylläisyyden keskellä on yhä vähemmän turhautuneita tarpeita. Juuri siksi meillä on yhä enemmän turhautuneita haluja.”[1] Rene Girard Halulla viitataan usein biologisiin tarpeisiin. Se eläimellisyys, jolle ihmisyytemme rakentuu, pyrkii tyydyttämään organisminsa tarpeet säilyäkseen hengissä. Sellainen haluaminen ei edellytä tietoista minuutta. Biologisten tarpeiden tyydyttämiseen riittää eläimellinen vietti ja vaisto. Ihmisen tapa tyydyttää näitä tarpeita on erilainen. Nälkä, jano ja kiima sekä kaiken vaivan jälkeen koettu levon ja unen tarve ovat biologisia luonteeltaan. Silti meidän tapamme tyydyttää näitä on erilainen kuin eläinten. […]

Mikä ihmeen mimesis?

Kirjoitettu 15.2.2009 4 kommenttia

Pidän aina kahta kokkia, koska keskinäinen taiteilijankateus yllyttää heidät sitä parempiin saavutuksiin. Mika Waltari [1] Girard kutsuu ihmisen halua mimeettiseksi. Hän välttelee tutumpaa puhetta imitaatiosta, koska pitää sitä liian pinnallisena. Ei ole kysymys vain toisen käytöksen tai maneerien kopioinnista. Eihän kukaan halua joutua sellaisesta kiinni. Lapset sortuvat sellaiseen, mutta aikuiselle se olisi noloa. Silti juuri imitoimista välttelemällä halumme on mimeettistä, haluamme vältellä sitä mitä muutkin aikuiset välttelevät ja tavoitella samaa autonomisen yksilöllisyyden harhaa kuin muutkin. Mimesis ohjaa ja muovaa ihmistä […]

Teorian kehityskaari

Kirjoitettu 15.2.2009 5 kommenttia

Amerikassa nuorta Girardia pyydettiin luennoimaan Eurooppalaisesta kirjallisuudesta, joka oli hänelle jäänyt hänelle nolon vieraaksi. René  oli enemmän kiinnostunut juhlista ja amerikkalaisista autoista. Tehtäväksi anto pakotti hänet paneutumaan Cervantesin, Stendahlin, Flaubertin, Proustin ja Dostojevskin tuotantoon. Heidän tuotantoonsa tutustuminen sytytti hänen älyllisen uteliaisuutensa paloksi, joka ei ole vieläkään sammunut. Heidän kauttaan Girard oivalsi ettei ihmisen halu olekaan niin autonominen kuin romantikot ja Freud olivat kuvitelleet. Oivallus ei Girardin mielestä edes ollut hänen omansa. Hän vain havainnoi kirjoittajien itsensä läpikäymää prosessia, jossa he […]

Haluamisen historiaa

Kirjoitettu 15.2.2009 3 kommenttia

…mutta pelkkä tietoisuus siitä, että hän miellytti jotakuta tuntematonta, vihattavaa miestä, teki hänet minulle kiihkeän haluamisen arvoiseksi. Mika Waltari [1] Siitä lähtien kun Paavali määritteli halun ja himon ihmisen perusongelmaksi,[2] länsimainen kulttuuri on pitänyt halua keskeisenä itseymmärryksen ulottuvuutena. Kirkkoisä Augustinus piti halua oppaana ihmisen suhteessa Jumalaan. Hegel oli ensimmäinen modernin ajan filosofeista joka teki halusta keskeisen osan tietoisuuden filosofiaansa. Freud puhui halusta viettipohjaisena toimintana piti niiden torjuntaa vaarallisena. Freudin vaikutuksesta haluja alettiin pitää autonomisen yksilöllisyyden tärkeänä ilmauksena Toisen maailmansodan jälkeen […]

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0739698
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.