« »

Väkivaltainen Jumala

3 kommenttia Kirjoitettu 16.4.2016 Muokattu 16.4.2016

On käsittämätöntä, että niin harva kristitty on kiinnostunut rauhantyöstä tai väkivallattomuudesta ylipäänsäkin. Mutta toisaalta, miksi olisi? Eihän edes Jumala ole keksinyt väkivallatonta tapaa pelastaa ihmiskunta. Suuri osa kristikunnasta odottaa vielä Jumalan tuottamaa väkivaltaista loppuratkaisua ihmiskunnan ongelmiin. Silloin Jumala tulee vihdoin pakottamaan asiat oikealle tolalleen.

Niin syvällä on mielikuvituksemmekin ankkuroitunut väkivallan ylivoimaisuuteen, että rauhaa rakastavimmatkin meistä eivät pysty kuvittelemaan Jumalaa joka ei loppupeleissä itse turvautuisi väkivaltaan. Sehän on itsestään selvää, jos pelastaminenkin oli mahdotonta ilman Jumalan vaatimaa väkivaltaista ratkaisua.

Tämä kaikkein keskeisimpään oppiin sisäänrakennettu Jumalan väkivalta on kristitylle rauhantyöntekijälle kiusallista. Hän on saanut inspiraationsa evankeliumeista, mutta alkaa änkyttää kun pitäisi selittää miksi ihmeessä Jumala vaati poikansa uhraamista. Hän myös tajuaa, että tällainen mielikuva pelastuksesta on hämmentävä sille, joka on kohdannut lähiväkivaltaa ja kaipaa lohtua Jumalalta, joka on ehdottomasti viattoman uhrin puolella kaikkea ja kaikkea väkivaltaa vastaan.[1]

Rauhantyöhön keskittyvät kristityt ovat aina pitäneet sovinnon tekemistä, väkivallattomuutta ja rauhaa evankeliumin keskeisimpänä sanomana. Siksi heille on ollut kiusallista vähitellen tajuta että keskeisten sovitusoppien mukaan väkivalta edelleen on sisäänrakennettu Jumalalliseen järjestykseen.

Sorrettujen kanssa työskennellessä on tietenkin ymmärrettävää että alistajien vallan ylivoimaisuus houkuttelee väkivallattomuuteenkin sitoutuneen sydämen unelmoimaan väkivaltaisesta ratkaisusta. Niin kävi myös Martin Luther Kingille:

”Ajoittain meidän täytyy muistaa, että Herra on oikeuden Jumala. Kun uinuvat vääryyden jättiläiset heräävät maan päällä, meidän on hyvä muistaa, että Jumala voi niittää heidät lakoon kuin heinän ja jättää heidät siihen kuihtumaan. Kun kaikkein sitkein yrityksemme vastustaa sorron ylivoimaa epäonnistuu, meidän täytyy muistaa että universumissa on vertaansa vailla oleva vastavoima ihmisen heikkoudelle.”[2]

Uutiset ovat täynnä kuvauksia maailmasta joka jokaisen terrori-iskun myötä imeytyy syvemmin ja syvemmin mimeettisen väkivallan pauloihin. Suurimpien valtojen ja voimien päälliköt pilkkaavat väkivaltaa hillitseviä lakeja, koska ne hillitsevät haluamme kostaa ja kansa äänestää heitä, koska heikot tuntevat itsensä väkevämmiksi vihan kautta.

Miten minä kristittynä voin käyttää uskoani perusteena väkivallattomalle elämälle, kun kaikki ”tietävät” että kristittyjen Jumala on äärettömän väkivaltainen Jumala, jonka vain Kristuksen väkivaltainen kuolema sai lepytettyä? Miten minä voin arvostella pyhää sotaa pyhää sotaa vastaan, jos en voi olla vakuuttunut siitä ettei kristittyjenkin viimeinen toivo ole pyhässä sodassa pahuutta vastaan. Jos kristillinen pelastuskertomuksen keskiössä on väkivaltainen Jumala, niin mitä radikaalisti uutta kristinusko tuo tälle maailmalle?

Olen tämän tutkielman kautta yrittänyt monin tavoin osoittaa että Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus kertoi jotain radikaalisti uutta Jumalasta. Hän ei samaistukaan meidän tapaamme hallita ja ylläpitää järjestystä, vaan paljastaa sen todellisen luonteen väkivaltaiseksi. Mitään väkivaltaa ei voikaan pyhittää Hänen kauttaan, vaan paljastuu meidän omaksi saatanallisuudeksemme Jeesuksen kautta.

Vakavin ongelma yleisesti hyväksytyssä pelastusopissa on sen kuva Jumalasta. Sen mukaan Isä Jumala on Poikansa kanssa keskenään sovitussa sadomasokistisessa suhteessa. Isä tarvitsee milloin milläkin perusteella poikansa kärsimystä ja Poika suostuu Isänsä julmaan tahtoon. Tai jos asian ilmaisee vähemmän provokatiivisesti, Taivaan Isä näyttäytyy hahmona joka tarvitsee kostoa rauhoittuakseen.[3] Hänen täytyy saada ilmaista vihaansa edes sijaiskohteeseen voidakseen muuttaa asennettaan niitä kohtaan, jotka ovat häntä vastaan rikkoneet. Hänessä on siis edelleenkin vähintään jäänteitä kostonhalusta, jota ilman tämä teoria ei toimi.

Kolmannelle vuosituhannelle asti venyvä kristillinen historiamme ei salli meidän elää rauhassa näiden kipeitten kysymysten kanssa. Jos emme anna niiden vaivata itseämme, ei meitä kristittyinä kohta enää vaivaa kukaan.

[1] Weaver. J. Denny. The Nonviolent Atonement. Eerdmans Publishing Co. Grand Rapids/Cambridge. 2001. s. 196.

[2] Martin Luther King Strength to Love. Fortress Press. Philadelphia. 1963. s. 20. Siteerattu: Nelson – Pallmeyer Jack. Jesus against Christianity. Reclaiming the Missing Jesus. Trinity Press. Harrisburg Pennsylvania. 2001. s. 302.

 

[3] Alison James. On being liked. s. 22

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,
« »

3 vastausta artikkeliin “Väkivaltainen Jumala”

  1. Eräs sanoo:

    ”On käsittämätöntä, että niin harva kristitty on kiinnostunut rauhantyöstä tai väkivallattomuudesta ylipäänsäkin. Mutta toisaalta, miksi olisi? Eihän edes Jumala ole keksinyt väkivallatonta tapaa pelastaa ihmiskunta.”

    Uskon että Raamattu on sana sanalta Jumalan ilmoitus. Kuitenkaan en ole kiinnostunut sodista tai väkivaltatilanteista. Kuitenkin pasifisimissakin voi mennä äärimmäisyyteen kuten sinä olet mennyt. Joskus kymmeniä vuosia sitten puhuit siitä, että on hyvääkin väkivaltaa olemassa. Kannattaisi hyväksyä se, että myös hyvää väkivaltaa on olemassa, joka on välttämätöntä tässä maailmassa. Pyhän Hengen vaikutus voi olla se, että lähde sotimaan tai älä lähde. Tai että käytä tässä tilanteessa väkivaltaa tai älä käytä. Maailmassa vallitsee välttämättömyyden pakko joissakin asioissa ja siksi on tuota kurjaa väkivaltaa.

    Juuri siinä pasifismissa mennään äärimmäisyyteen, että Jumalalla ei ole oikeutta vaatia uhria ristillä ja antaa sitä. Pasifismi ei voi määräillä Jumalaa, että mitä hän saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Väkivallaton sovitusoppi on huono teoria, koska se ei ole oikea millään raamatullisella eikä historiallisella mittapuulla. Väkivallaton sovitusoppi on filosofista hölynpölyä, joka on lähinnä ateistinen kristinuskon kritiikki.

  2. Kyösti Nuttukontio sanoo:

    Uskon,että tulkintasi on oikea. Mikään syy ei oikeuta elämän tuhoamiseen. Jumala on elämän,ei kuoleman Jumala! Vuosituhantiset uskomukset ”pyhän väkivallan” oikeutukseen on väärä. Väkivalta on aina ja jokapaikassa väärin. Olemme erehtyneet seuraamaan väärää tietä. Tosin omassa uskossani,joka uskoo Universumin Jumalaksi paha ja väkivaltakin on Jumalasta,mutta niin on ymmärryskin,joka hylkää väkivallan ja seuraa Jumalan väkivallatonta polkua. Vain sitä seuraamalla pelastamme tietoisuuden maapallolla . Tosin pahankin on oltava olemassa,miten muuten erottaisimme sen hyvästä?

    1. Daniel Nylund sanoo:

      Miten sun ykseyden kanssa nyt kävi Kyösti? ”Ei ole olemassa kaksijakoisuutta on vain Yksi.” 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

  • Viimeisimmät kommentit

    • Daniel Nylund sanoi 2 viikkoa sitten:
      Kiitos kommentistasi Jaakko. Ei minulla ole sen kanssa mitään kiistelemistä Kommentoin lähinnä sitä mitä sanoit uskomisesta: "alkukristillisess... Pettää valtakunnan odottajat
    • Daniel Nylund sanoi 2 viikkoa sitten:
      Eli unohtakaamme Fake Newsit ja omaksukaamme kaikki vain Newseinä? Niinkö? Unohtakaamme newsien omaksujatkin, koska kaikki on vain newsiä. Vai? Kut... Absoluuttisen vallan viettelys
    • Daniel Nylund sanoi 2 viikkoa sitten:
      Miten sun ykseyden kanssa nyt kävi Kyösti? "Ei ole olemassa kaksijakoisuutta on vain Yksi." :)... Väkivaltainen Jumala
    • Daniel Nylund sanoi 2 viikkoa sitten:
      Kiitos Ei kaikista kommenteistasi. Arvostan ihmettelyäsi. Silloin ilmiötä ei tunnettu niin selkeästi kuin nyt. Näkymättömillä vaikutuksilla ... …uskonnon riivaamat
    • Daniel Nylund sanoi 2 viikkoa sitten:
      Ei se niin täydellisesti uusi suunta ollut. Kyllä totuus ihmisen ja Jumalan luonteesta progressiivisesti vahvistui myös Vanhan Testamentin. Siksi J... Pettää valtakunnan odottajat

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0249280
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.