Pinnallisesti luettuna näistä teksteistä voi helposti saada sellaisen vaikutelman, että Jeesus piti Juutalaisia erityisen verenhimoisena kansana, jolla oli poikkeuksellinen tapa tappaa kaikki totuuden torvet keskuudestaan.
”Ei ihme että tappoivat Jeesuksen. Olivathan he tappaneet kaikki häntä edeltävätkin profeetat.”
Olen jo maininnut useita syitä miksi teksti ei oikeuta tällaiseen johtopäätökseen. Annan vielä yhden. Sekä Matteus että Luukas käyttävät ilmaisua epi tes ges, joka tarkoittaa ”koko maailmaa” puhuessaan vuodatetusta viattomasta verestä. Miten vain juutalaiset voisivat olla syyllisiä kaikkeen viattomaan vereen, joka koko maailmassa on vuodatettu?[1]
Jos näitä tekstejä lukee pelkästään farisealaisia koskevina, niitä voidaan pitää juutalaisvastaisena propagandana. Sellaisina niitä on kristillisessä historiassa usein luettukin, mutta vain siksi että lukijat eivät ole antaneet Jeesuksen sanojen lukea heitä itseään.
Ne, jotka kristillisen historian aikana ovat ajatelleet Jeesuksen sanojen kuuluneen poikkeuksellisen raskauttavista syistä vain juutalaisille, astuvat itse huomaamattaan fariseusten rooliin: “Jos me olisimme eläneet fariseusten aikana, emme olisi heidän kanssaan tahranneet käsiämme Jeesuksen vereen.” Näin tehdessään he toistavat juuri sitä väkivallan ketjua, josta Jeesus yritti herättää fariseuksia.
Moderni tapa väistää näiden puheiden perillemeno, on tehdä itse tekstistä syntipukki väittämällä, että tämä teksti on tuottanut kristikunnassa antisemitismiä. Kuka lieneekään pannut nämä sanat Jeesuksen suuhun, on itse vastuussa niiden innoittamasta antisemitismistä.[2] Girard näkee tässä historiallista ironiaa:
On ehkä väistämätöntä että ihmiskunnan väsymätön yritys kiertää evankeliumien todellinen sisältö, päätyy niin merkilliseen vääntöön: Tehdään juuri siitä tekstistä uusi syntipukki, joka alun perin paljasti meille koko syntipukkimekanismin.[3]
Jeesuksen puhe fariseuksille ei ole antisemitistinen. Se on koko ihmiskuntaa sitovan pyhitetyn väkivallan paljastaja. Osa kristikunnasta on tekstin tulkitsijana omaksi häpeäkseen osoittautunut antisemitistiseksi. Se ei kuitenkaan tee itse tekstiä sellaiseksi.
Toisaalta yritykset jälkikäteen suojella fariseuksia Jeesuksen sanoilta, ovat ehkä yrityksiä väistää samojen sanojen meihin kohdistuvaa kärkeä. Mikä tahansa uskonnollinen, poliittinen tai akateeminen yhteisö voi katsella itseään niiden syytösten valossa, joita Jeesus esitti fariseuksille. Yksikään ihmisten yhteenliittymä tuskin pystyy kiemurtelemaan itsensä kokonaan syyttömäksi siitä väkivallan dynamiikasta, jota Jeesus yritti fariseuksille paljastaa.
Jos emme tunnista fariseuksia kaltaisiksemme, emme oikeasti ole tunnistaneet tekstin todellista sisältöä. Meidän ja heidän välinen ero kutistuu ja ehkä mitätöityy, jos käytämme tätä tekstiä kollektiiviseen ja yksilölliseen itsetutkiskeluun..
Jeesuksen puheessa oli vahva uskonnollisen itsekritiikin ulottuvuus. Hän puhui omilleen. Hän osoitti sanansa sille uskonnollisuudelle, jonka lapseksi oli syntynyt ja jonka opetuksen piirissä oli kasvanut. Hän joutui itse valitsemaan mihin samaistuisi ja mistä sanoutuisi irti omassa perinnössään. Tarvitsemme näitä puheita edelleen erityisesti uskonnollisen itsekritiikin syväluotaajina.
Jeesuksen ankara saarna fariseuksille pistää jokaisen yhteisön koko maailmassa pihteihin: Tunnistakaa ja tunnustakaa oma pyhitetty väkivaltanne ja millä tavalla itse yritätte salata sen. Oppikaa tuntemaan Jumalan valtakunta, joka perustuu syliin sulkevaan armoon eikä poissulkevaan väkivaltaan. Jos ette näitä tiedon avaimia käytä, olette tuomittuja jatkamaan väkivallan ikuista kierrettä.
[1] Williams. The Girard Reader. s. 212, 213.
[2] Viimeksi lukemani esimerkki tästä: The Blood Required of This Generation. Melanie Johnson-DeBaufre. in. Matthew Shelly and Gibson E. Leight (editors) Violence in the New Testament. T&T Clark International. New York. London. 2005.
[3] Williams. The Girard Reader. s. 221.
Kristinuskon antisemitismin syitä on paljon tutkittu,mutta siinä ei haluta kohdata sen todellisia syitä. Lasten pahoinpitely on varmaankin ollut taustalla kautta kristikunnan historian. Mutta kuninkaat ja keisarit ovat käyttäneet juutalaisia syntipukkeina omiin möhläyksiin. Saksalaiset uskoivat kansankiihottajia,jotka syyttivät juutalaisia ensimmäisen maailmansodan tappiosta ja New Yorkin pörssiromahduksesta. Mutta yhtä paha on projisoida kaikki oma pahuus fasisteihin ja kommunisteihin kuten he tekivät juutalaisille. Se ei katkaise sukupolvien ajan kestänyttä vihan ketjua. Moderni finanssikriisi voi toistaa menneisyyden virheitä,jos ihmiset eivät mene itseensä. Vain totuus voi tehdä todella vapaaksi.
Kiitos hyvästä yhteenvetokommentistasi. Tuollaisia lisää. Itse yritän kommentaariosassa sillä tavalla pitäytyä tekstin kuvaamassa tarinassa tekemättä kovin useita tai pitkiä hyppyjä muihin aikoihin. Se on välillä vaikeaa, mutta samalla tosi mielenkiintoista. Olen tänä yönä kirjoitttanut Jeesuksen messiaanisesta kiusauksesta (lähetin vasta oikolukuun) Tutkimuksen ja eläytymisen yhdistelmä vie niin ylikierroksille, ettei malttais mennä nukkumaan. Nytkin pitäis neljän tunnin päästä mennä vastaanottamaan delegaatiollinen vieraita, ja täällä minä pöhkö vielä kirjoittelen sinulle.
Tee minulle palvelus ja pysy kelkassa mukana. Yritän tänä pääsiäisenä uskaltautua vielä enemmän päätapahtumien sisälle, Auta minua jos mielenkiintoa ja energiaa riittää. Daniel