Girard on matkan varrella ollut akateemisissa piirissä oman teoriansa esimerkkitapaus – intellektuelli syntipukki.[1] Mistä se johtuu? Girard vastaa itse kysymykseen aika yksioikoisesti: Eri alojen tutkijoilla on taipumus nähdä minut ulkopuolisena, jolla ei ole mitään oikeutta puhua heidän alansa kysymyksistä.”[2] Girardin esittämät hypoteesit eivät herättäneet oppineiden vastareaktioita vain niiden sisällön, vaan niiden kattavuuden takia. Hänen poikkitieteellinen rohkeutensa ja suuria kokonaisuuksia hahmottava tyylinsä on suorastaan majesteettirikos vallitsevaa älyllistä kyynisyyttä ja tieteellistä nurkkakuntaisuutta vastaan. Hän uskalsi tutkia ja kirjoittaa kaikesta mikä häntä kiinnosti. […]