Aamuun mennessä sana Jeesuksen vangitsemisesta oli jo levinnyt. Kenen tahansa pidätys suuren juhlan aikana olisi herättänyt huomiota. Se, että vangittu mies kuului olevan jonkinlainen profeetta tai jopa messias, herätti poikkeuksellista levottomuutta. Useimpien mielissä kysymys vangin messiaanisuudesta oli saman tien ratkaistu. Oikea Messias ei missään tapauksessa antautuisi vangiksi. Parempi siis oli että siivosivat kansan kiihottajan pois juhlia vaarantamasta. Roomalaisia ei pitänyt lähteä provosoimaan näin tärkeän juhlan aikana. Jokainen halusi päästä ehjin nahoin takaisin kotiinsa.
Heti aamulla ylipapit pitivät neuvottelun vanhimpien ja lainopettajien kanssa, ja sitten neuvosto teki päätöksen:[1]
Kaikki neljä todistajaa ovat yksimielisiä siitä, että neuvosto piti aamun valjettua vielä toisen kokouksen. Se oli ilmeisesti virallisempi ja muodollisesti päätösvaltaisempi kuin yöllä pidetty istunto. Suurin osa kuulusteluista, ja ainakin epämuodolliset johtopäätökset niistä, oli kuitenkin tehty jo yöllä. Nyt piti vain hioa yhteisiä perusteluja joiden pohjalta prokuraattorille voitaisiin tehdä yhteinen suositus tuomiosta.
Kokouksesta puuttui ainakin yksi neuvoston jäsen. Sillä aikaa kun muu papisto oli vetäytynyt muutaman tunnin yölevolle, yksi heistä oli Pietarin lailla jäänyt valvomaan. Hän ei saanut unta. Kaiken näkemänsä ja kuulemansa pohjalta hän oli aamuyön hiljaisina tunteina tehnyt elämänsä ehkä pelottavimman ratkaisun. Hän oli päättänyt, ettei enää halunnut yhtyä neuvoston tuomioihin, eikä millään tavoin osallistua sen toimiin. Jeesuksen julkiseksi puolustajaksi hänestä ei ollut. Sellainen olisi ollut sulaa hulluutta. Ahdistuneena ja sisäisesti ristiriitaisena hän vain vetäytyi syrjään ylimystön hehkuvasta yksimielisyydestä. Hänen nimensä oli Joosef, Arimatian kaupungista.[2] Hänellä ei sinä yönä ollut ainuttakaan ymmärtäjää.
Joosefin kollegat sen sijaan ymmärsivät toisiaan erinomaisesti. Tänä aamuna he olivat entistäkin määrätietoisempia. Asia oli viipymättä hoidettava loppuun. Jeesus oli saatava tuomiolle ennen kuin joku uusi käänne provosoisi levottomuuksia kansan joukossa. Kaifas piti huolen siitä, että aloite pysyisi korkeimman johdon käsissä.
[1] Mark 15:1-5. Matt 27:11-14. Luuk 23:2-5. Joh 18:29-38.
[2] Luuk 23:50.
