« »

Jumalan viha?

3 kommenttia Kirjoitettu 16.4.2016 Muokattu 16.4.2016

Sillä niin Jumala maailmaa rakasti, että hän tapatti poikansa meidän puolestamme, pelastaakseen ihmiskunnan omalta vihaltaan. Onko ihme, että vihollisen rakastamisesta ei olekaan tullut kristuksen seuraamisen keskeisin haaste. Mieluummin otamme selvää siitä ketkä ovat Jumalan vihollisia ja jaamme heille vähän ennakkoa Jumalan vihasta, joka heidät kuitenkin tulee kohtaamaan.

Käsitys siitä, että olemme pelastuneet Jumalan vihalta, koska Kristus antautui sen kohteeksi meidän puolestamme, on ollut johtava ajatus protestanttisessa kristillisyydessä Lutherista Billy Grahamiin asti.

Pitkä perjantai oli Jumalan vihan loppu, ei siksi että Hän olisi purkanut sen Jeesukseen, vaan koska Jumalan vihaksi kuviteltu raivo paljastuikin ihmisten omaksi lynkkausvimmaksi. Pitkänä perjantaina Jumalan viha laskeutui ihmisten harteille. Siitä asti meillä on ollut mahdollisuus nähdä Jumalaan projisoimamme viha omanamme. Silti me vielä parituhatta vuotta myöhemmin kuvittelemme että ihmisten ristiin naulitsema viaton uhri kohtasi Jumalan vihan. Projektio ei ole vieläkään loppunut.

Ei Jumalan viha tarvinnut lepyttäjää. Ihmisten keskinäinen vihanpito on aina tarvinnut viattomia sijaisuhreja, syntipukkeja, leppyäkseen edes hetkeksi. Tämä viha on aina kuviteltu Jumalan omaksi ominaisuudeksi. Siksi sitä on kutsuttu pyhäksi, oikeutetuksi tai millä tahansa tavalla perustelluksi. Pääsiäisenä kävi vihdoin ilmi, että ihmisten pyhä raivo ei ole Jumalan, vaan kohdistuu Jumalaan. Siinä mielessä Kristus kantoi meidän syntimme ja kuoli meidän syntiemme tähden. Koska me tapoimme hänet.

Jumalan esittäminen Lutherin lailla äärettömän vihaisena ja armollisena samanaikaisesti tai vuorotellen jättää meille pelottavan kaksikasvoisen arvoituksen, josta ei pirukaan ota selvää. Sellaisena hänet on Suomen kansalle myös esitelty. Jokainen on kuullut pelottavia profetioita Jumalasta, joka uhkaa kollektiivisella rangaistuksella koko kansaa milloin mistäkin suuttumuksen aiheesta, jonka muutamat ovat hänelle tuottaneet.

Jos Kristus todellakin antautui Isänsä vihan kohteeksi Golgatalla, kenet hän oikein sovitti? Pelastiko hän Isänsä omalta vihaltaan?[1] Saiko hän Isänsä lopultakin taivutettua antamaan ihmiskunnalle anteeksi? Absurdi teologia johtaa absurdeihin lisäkysymyksiin.

Risti on Jumalan avattu syli meidän hylkäävyydellemme, vihallemme väkivaltaisuudellemme. Hän kantoi meidän syntimme ruumiissaan ja sydämessään, koska hän joutui meidän vihamme viattomaksi uhriksi.

Teoria Jeesuksen viattomasta sijaiskärsimyksestä pelastuksen tuojana on myös tuottanut tiettyä kärsimyksen ihannointia. Kuinka moni puoliso onkaan sen innoittamana perustellut ”lasten tähden” jäämistä väkivallan, häväistyksen ja nujertamisen kohteeksi. Kun siihen vielä lisätään selkärangaton tulkinta toisen posken kääntämisestä, luodaan pohjaa perverssille uhriutumisen ihannoinnille, sen sijaan että etsittäisiin väkivallatonta tapaa suojella uhria pahalta ja haastaa väkivallan tekijää vastuuseen.

Ei ole lainkaan keinotekoista tarkastella syyseurausketjua pääsiäisen tulkinnoista kotiväkivallan sietämiseen. Kun väkivalta on hyväksytty osaksi Jumalan pelastussuunnitelmaa, niin miksi sijaiskärsimys perheessä ei voisi olla yhtä lailla pelastavaa? Uskovissa perheissä ja suljetuissa yhteisöissä vedetään suorat johtopäätökset keskeisestä teologiasta tavalliseen arkeen. Huono teologia tuottaa huonoa käytäntöä. Poika isän vihan kantajana muistuttaa liian paljon pyhitettyä lapsen hyväksi käyttöä. Poika pelastaa koko Jumalan perheen kantamalla Isän vihat ruumiissaan. Teoria Jeesuksesta Jumalan vihan kantajana tuottaa lisää viattomia vihan kantajia maailmaan jonka vihat Jeesus kantoi, jottei kenenkään enää tarvitsisi sitä tehdä.

2.              Saatana on me

Kristikunta on kautta aikain esiintynyt synnin asiantuntijana. Silti se ei ole keksinyt Saatanaa kummempaa selitystä pahuudelle. Jeesus näki Saatana putoavan taivaalta kuin tähti. Pahuuttamme ei enää voisi ulkoistaa myyttiseen Saatanaan. Kaikesta saatanallisuudesta oli aika ottaa yksilöllinen ja kollektiivinen vastuu. Pääsiäisenä Saatana kasvot paljastuivat. Hänellä havaittiin olevan ihmisjoukon kasvot. Pääsiäisenä Jumalan kasvot paljastuivat. Hänellä havaittiin olevan ihmisen uhrin kasvot.

Kristukunta on aina esiintynyt myös ihmiskunnan olennaisten ongelmien tuntijana. Silti emme ole tainneet vieläkään nähdä, mitä pääsiäiskertomus kertoo meistä itsestämme. Me olemme kyenneet järjestäytymään laumaa isommaksi kulttuuriksi, vain siksi että opimme kanavoimaan keskinäisen väkivaltamme viattomaan sijaisuhriin. Saatana on valehtelija ja murhaaja. Me olemme olleet valehtelijoita ja murhaajia aikojen alusta asti. Siinä on meidän Saatanamme. Me olemme itse Saatanamme. Jeesus tuli pelastamaan meidät itseltämme, ei Jumalalta.

Jumalaan projisoitu ikivanha ihmisen oma kollektiivinen väkivalta olisi jo aika teologisestikin purkaa alkutekijöihinsä – meihin. Olemme itse luoneet väkivaltaisen pyhän, koska emme ole nähneet omaa sidonnaisuuttamme väkivaltaan, emmekä ole ottaneet siitä täyttä vastuuta.

3.              Ikuinen tuomio

Maailmantuskasta potevat ihmiset ihmettelevät kuinka pakkomielteisiä kristityt ovat tuonpuoleisen suhteen ja kuinka vähän apua he saavat evankeliumin julistajilta tämän puoleisen pelastuksen kanssa. Edelliset sukupolvet ovat niin puhki poltettu helvetin pelolla, että siitä vihdoin vapautunut sukupolvi ei vois olla vähempää kiinnostunut mistä tuonpuoleisesta kadotuksesta Jeesus meidät pelastaa. Hylätyksi tulemisen uhka, vertailussa häviämisen pelko ja kilpailussa luuseriksi luhistumisen riski on niin akuutisti läsnä jokaisen arjessa, että viimeinen tuomio saa minun puolestani tulla, kunhan se varmasti on viimeinen tuomio. Elämän merkityksettömäksi kokemisen kroonistuminen on tämän päivän keski-ikäisen ihmisen helvetti.

Uskonko Jumalan vihaan ja ikuiseen tuomioon?

Sanoi kuka tahansa mitä tahansa ja väitti kuka tahansa Jeesuksen sanoneen asiasta mitä tahansa, minä en voi, en halua, enkä ikinä aio uskoa Jumalaan joka rakastaa luotujaan vähemmän kuin minä rakastan omia lapsiani.

Vaikka lapseni eivät ikinä uskoisi minut laillani, valitsisivat johdonmukaisesti elää vastoin opetuksiani ja lopulta vihaisivat minut kuoliaaksi, en voisi enkä haluaisi kieltää heitä, lakata heitä rakastamasta, saatikka toivoa heille helvetin tulta siitä mitä ovat minulle aiheuttaneet. Miksi minä ikinä uskoisin Jumalaan, jota minun pitäisi isänä lähteä ojentamaan kasvatusasioissa? Jos sellainen Jumala on, minä opettaisin lapsiani kapinoimaan häntä vastaan.

Kaikkien pelastus ei ole koskaan kuulunut kirkon viralliseen oppiin, mutta ei sitä ole myöskään kategorisesti torjuttu suurten kirkkojen taholta. Katolinen kirkko on pannut koko arvovaltansa autuaaksi julistamisen taakse, mutta koskaan se ei ole väittänyt kenenkään tulleen tuomituksi helvettiin. En ymmärrä miksi joillekin on niin tärkeää uskoa helvettiin. Epäilen että sillä uskomuksella on tärkeä funktio ihmisille, jotka haluavat perustella ja pyhittää omat hylkäävät valintansa. Tietenkin minä hylkään, koska Jumalakin hylkää. Minusta jokaisen kristityn tulisi hartaasti toivoa vihatuimmankin vihollisensa pelastumista, eikä edes salaa mielessään toivottaa hänelle onnetonta kohtaloa tässä maailmassa eikä tulevassa.

[1] Gorringe Timothy. God’s Just Vengeance. Cambridge University Press. 1996. s. 185.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,
« »

3 vastausta artikkeliin “Jumalan viha?”

  1. Veikko sanoo:

    Kiitos selkeästä kirjoituksesta Daniel. Itse en pysty uskomaan unitarismiin, kaikkien pelastumiseen (mikäli oikein tulkitsin), enkä oppiin, ettei Jumalan tuomio ja viha olisi todellinen, ja että Kristus ei olisi tullut viattomana sijaisenamme kärsmään juuri sitä meidän puolestamme.

    Vuosikymmeniä olen arvostanut sinua, opetuksesi selkeyttä, älykkyyttäsi ja hengellisyyttäsi. Näkemystemme eroavuus ei muuta arvostustani millään tavalla.

    Tulin uskoon omakohtaisesti Raamatun lukemisen kautta. Tuskallisten viettieni ja riippuvuuksieni riepoteltavana eläneenä kristittynä ihmisenä on ja on ollut aikoja, jolloin en ole halunnut kuulla Jumalasta mitään. Mutta en ole kyennyt epäilemään Raamatun oppeja näistä kauhistuttavista asioista, helvetistä, Jumalan vihasta ja siitä, että minunkin on mahdollisuus sinne joutua. Tässä lienen melko normiksi luokiteltava.

    En kuitenkaan halua tässä käydä teologista keskustelua aiheesta, se johtaisi varmaan vain kummankin oman näkemyksen vahvistumiseen. Tämä on henkilökohtainen asia ja itse en ole edes siinä hengellisessä ja emotionaalisessa vireessä, että kykenisin puhtaaseen ja syvälliseen debattiin, jota tämä aihe varmaan vaatisi.

    Minua kiinnostaa se, miten analyyttisena ja syvästi intuitiivisena ihmisenä olet päätynyt näkemykseesi. Käsittääkseni olet aiemmin uskonut toisin? Näin ei tapahdu ilman pitkiä ja suuria prosesseja. Ne ovat ihmistä suurempia. Ehkä elämääkin.

    Olet hieno ihminen ja yksi niistä, joista aina olen kiinnostunut kuulemaan.

    1. Daniel Nylund sanoo:

      Kiitos Veikko ystävällisestä ja kannustavasta viestistäsi. Arvostan uskoasi ja sitä ettet muuta sitä tietämiseksi. Ei minulla ole mitään ongelmaa tulla sellaisen kanssa toimeen. Vaikea on kuvata pitkää prosessia josta kyselit. Yksi minua vapauttanut asia on ollut vapautua omasta taloudellisesta ja sosiaalisesta riippuvuudestani kristillisestä alakulttuurista, jonka parissa vaikutin varsin vahvasti vielä kolmekymmentä vuotta sitten. Muistan sen yön, paljon myöhemmin, jolloin kirjoittaessani huomasin että kirjoittamiseni kohdeyleisö oli korvieni välistä kadonnut. Sain ajatella yksin. Uskalsin ajattelamaan yksin. Silti muistan kuinka joidenkin keskeisten uskomusten epäileminen sai palleani kiristymään. Huomasin kuinka pelkopohjaisiin maisemiin jotkut uskomukseni olivat juurtuneet. Kerron tästä jotain tämän kirjoituksen lopussa: https://www.teoblogi.fi/2016/04/paljastava-pelastava-uutinen/. Vähän henkilökohtaista jakamista on myös otsikon alla: Mitä Jeesus tekisi: https://www.teoblogi.fi/2016/03/mita-jeesus-tekisi/. Minulle epäilyni ja niiden kanssa rauhassa työskentely on merkinnyt uskon ja luottamuksen säilymistä. Ilman sitä minä olisin tänään vanha kaikkeen vittuuntunut kyynikko. Nyt sydämeni on säilynyt aika kunnioittavana ja kohtuullisen rakastavana samalla kun mielenkiintoni ihmiskunnan ja Jumalan pitkään ja inhorealistiseen tarinaan on vain syventynyt. Kiitos kaikista minulle ehdottamistasi Faceystävistä. Näen siinä sinun suhdeverkkoja luovaa välittämistä, vaikka en yleensä olekaan hyväksynyt ketään ystäväkseni toisen ehdotuksesta. Jatkakaamme omaa osuttamme siinä.

  2. Ribaldinho sanoo:

    Helvetti iankaikkisena kidutuksen paikkana kumoaisi Jumalan rakkauden ja/tai kaikkivaltiuden. Se olisi osoitus siitä, ettei Jumala joko rakasta luotujaan riittävästi, jotta haluaisi vapauttaa ja parantaa meidät heikkoudestamme ja kieroudestamme, tai sitten hän ei siihen kykene. Jos hän ei siihen kykene ja lähettää meidät ikuiseen tuleen, hän syyllistyy myös epäoikeudenmukaisuuteen, sillä rajallisesta määrästä aikaan sidottuja ja ajallisia vahinkoja aiheuttaneita rikoksia on ABSOLUUTTISEN epäoikeudenmukaista rangaista iankaikkisella rangaistuksella. Pidän Andre Raben (joka on Girard-faneja myös) ajatuksesta, jonka mukaan Kristuksen kuollessa hänen mukanaan kuoli myös koko universumi, koska ”häneen ja hänen kauttansa ovat kaikki luodut”. Ja hänen noustuaan ylös apostoli Paavali esittää kysymyksen: ”Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin? Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.” Näin ollen Kristuksen kuoltua ja ylösnoustua maailmankaikkeudessa ei ole kolkkaa, jossa ja jota Kristus ei täyttäisi kaiken lunastavalla olemassaolollaan. Niin ollen Kristus täyttää olemuksellaan myös kaikki maailman tämän- ja tuonpuoleiset helvetit, ja koska hänen olemuksensa on ainoastaan lunastavaa ja uudeksiluovaa laadultaan, kaikki hän lunastaa ja luo uudeksi. Hän tosiaankin on koko maailman vapahtaja.
    https://www.youtube.com/watch?v=F27jxwHDrzM

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0739816
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.