Evankeliumeissa ainoastaan Matteus antoi Pilatuksen vaimolle yhden jakeen pituisen roolin. On vaikea tarkalleen arvata missä vaiheessa Pilatus sai viestin vaimoltaan. Ehkä hän oli juuri myöntymässä kansan kovaääniseen huutoon, kun pelästynyt vaimo lähetti palvelijansa kuiskaamaan varoittavan viestin.
Kun Pilatus istui tuomarinistuimellaan, hän sai vaimoltaan sanan:
’Älä tee mitään sille pyhälle miehelle. Näin hänestä viime yönä pahaa unta.’[1]
Antiikin historioitsijoiden mukaan hänen vaimonsa oli Claudia Procula, keisari Augustuksen lapsenlapsi. Samojen lähteiden mukaan keisari Tiberius oli lähettänyt Pilatuksen Juudeaan rangaistuksena siitä, että tämä oli nainut itseään ylempiluokkaisen naisen. Claudia jäi Roomaan moneksi vuodeksi, koska vaimoja pidettiin provinsseissa turvallisuusriskeinä. Maaherrat saivat vierailla vaimonsa luona vain kerran vuodessa. Miksi Claudia nyt oli Juudeassa ja Pilatuksen mukana jopa levottomassa Jerusalemissa? Ehkä hän oikeasti rakasti miestään.[2] Tuskin hän muuten olisi puuttunut koko prosessiin. Vai oliko Claudia huolissaan Jeesuksen kohtalosta? Mitä syitä hänellä siihen voisi olla? Kumpaa hän yritti viestillään pelastaa?
Enneuniin suhtauduttiin siihen aikaan hyvin vakavasti. Keisarien kohtaloihin liittyi aina enneunia. Siksi Claudian viesti varmasti hätkähdytti Pilatusta.
Ehkä rouva Procula oli nähnyt unensa sen jälkeen kun hänen miehensä oli herätetty poikkeukselliseen oikeusistuntoon. Ehkä Claudia oli jo ennakolta tietoinen Jeesuksesta. Miksi Jeesus muuten olisi esiintynyt hänen unessaan? Yleensä unen aineisto tulee edellisen päivän kokemuksista ja silloin piiloon jääneistä mielen liikkeistä. Joka tapauksessa Claudia oli unensa kautta vakuuttunut Jeesuksen pyhyydestä. Sellaiseen kajoaminen oli aina tiennyt kuolemaa. Jumalat voisivat raivostua tai keisari Tiberius saattaisi suuttua. Molemmat olivat yhtä pelottavia vaihtoehtoja.
Claudia ei etikettisyistä voinut itse lähestyä miestään. Naisen ei sopinut astua miehen hallinta-alueelle. Siksi hän lähetti palvelijansa kuiskaamaan viestin Pilatuksen korvaan.
Kuultuaan vaimonsa huolestuneen viestin, Pilatuksen valtapeli mutkistui. Vaimo varmaan muistutti velvollisuudesta miellyttää keisaria ja muita jumalia. Tiberius ei todellakaan kaivannut Juudeaan mitään Jumalten välistä sotaa. Toisaalta koko ajan kasvava ja kiihtyvä kansanjoukko piti myös saada rauhoittumaan. Kansa muistutti yhä kovaäänisemmin omasta vaarallisuudestaan. Kummatkin vaihtoehdot tuntuivat Pilatukselta yhtä vaarallisilta. Miettimisaikaa ei enää ollut.
Ehkä Pilatus nousi istuimeltaan tehdäkseen muutaman miettimiskierroksen. Kansanjoukot olisivat nähneet senkin heikkouden merkkinä. Keisarin valtuuttaman tuomarin piti pysyä tyynenä ja lausua tuomionsa istualleen. Jos hän nousisi seisomaan, kansan pitäisi vaieta. Silloin maaherralla olisi jotain erityisen tärkeää sanomista.
Matteus ei kerro Pilatuksen reaktiosta mitään. Ilmeisesti hän jätti vaimonsa hätäisen toiveen huomioimatta. Kaikkein läheisimmän ihmisen pelot tai halut eivät vetäneet vertoja suuren kansanjoukon yhtenäistyvälle halulle. Kansa voitti vaimon.
Evankeliumien kertojat loivat maailman yleisintä psykologista profiilia: kertomusta ihmisestä, joka seurasi vahvimman haluja uhrin kustannuksella.
[1] Matt 27:19.
[2] Wroe Ann. Pontius Pilate. Random House. New York. 1999. s. 27-30, 41, 44.
