Girardin mukaan halun mallin etäisyys imitoijasta on ratkaisevan tärkeä keskinäisen kilpailun kannalta. Mitä suurempi etäisyys, sitä vähemmän kilpailua. Mitä pienempi ero tai välimatka, sitä kiivaampi kilpailu. Tarpeeksi etäinen malli on niin kaukainen ettei mallintajalla ole mitään realistisia mahdollisuuksia voittaa tätä. Läheisempi malli muuttuu sisäistetyksi vertailun, kilpailun ja kateuden kohteeksi.
Girard puhuukin kaukaisesta mallista halun ulkoisena välittäjänä, external mediator ja läheisestä mallista halun sisäisenä välittäjänä, internal mediator.[1]
Ei Helsinki pääkaupunkina kilpaile Lontoon tai Moskovan kanssa, eivätkä Helsinkiläiset keksi pilkkaavia vitsejä Tokiosta tai Guatemala Citystä. Alentavat pilat, jäynät ja kilpailu meriiteistä tapahtuu Helsinki-Turku-Tampere akselilla. Ei Timo Soinin tarvitse jännittää suurten puoluejohtajien paneelissa. Hän voi loksutella leukojaan paljon vapautuneemmin kuin kolmen suuren puheenjohtajat. Heidän täytyy koko ajan vartioida sanojaan ettei liikaa tulisi muistuttaneeksi lähintä kilpailijaansa. Ei suuren sisarussarjan esikoisella ja kuopuksella yleensä mitään suuria skismoja ole. Isoimmat riidat syntyvät pienimpien ikäerojen yli.
Lapset voivat ihailla ja kunnioittaa isovanhempiaan ajautumatta minkäänlaisiin ristiriitoihin heidän kanssaan. Heidän arvojaan on helppo kunnioittaa ja esimerkkiään helppo seurata. Heidät on helppo päästää lähelle, koska ovat luonnostaan tarpeeksi kaukana. Etäisyys heihin on turvallinen. Heidän kanssaan ei tarvitsee ottaa mittaa tai käydä tahtojen taistelua.
Sama leppoisuus toimii toisin päin. Lasten lapsia on paljon helpompi rakastaa ja ihailla, koska he eivät enää nouse minun haastajikseni, eikä heillä ole paljon mahdollisuuksia uhata minun turvarakenteitani. Sukupolvien välinen kilpailu on jo käyty – heidän vanhempiensa kanssa.
Alaluokan oppilas voi rakastua opettajaansa ja haluta tulla tämän kaltaiseksi. Poika voi ihastua palomieheen ja tulla aikuisena samanlaiseksi. Monet unelma-ammatit valitaan jo lapsena ilman että esikuva missään vaiheessa muuttuu kilpailijaksi.
Servantesin sankari Don Quijote seurasi legendaarisen Amadiksen intohimoja, mutta ei olisi voinut kuvitellakaan todellisuudessa kilpailevansa hänen kanssaan. Sancho Panza seurasi isäntänsä haluja vailla mitään haluja kilpailla tämän kanssa. Ritarin ja hänen palvelijansa välillä ei ole kateellista vertailua.
Heti kun tarpeeksi iso välimatka alkaa kuroutua umpeen keskinäinen suhde alkaa muuttua kilpailevammaksi.
Tarpeeksi lahjakas opiskelija voi alkaa kilpailla pätevyydestä professorinsa kanssa. Aluksi professori voi olla hyvinkin rohkaiseva, mutta mitä uhatummaksi hän asemansa tai kompetenssinsa kokee, sitä varmemmin hän muuttuu oppilaansa esteeksi. Yhteiset intohimot tuottavat vihollisuutta juuri siksi että ne ovat muuttuneet liian yhteisiksi.
Idolin etäinen ja kilpailematon ihailu voi olla sokeaa. Ihailija ei halua nähdä palvontansa virheitä. Vaarallisen läheiseksi käyneen mallin kanssa kilpaileminen on toisella tavalla sokea. Kilpailijat ovat sokeita toistensa hyveille ja omille paheille. He tuntevat hämmästyttävän hyvin liian kaltaiseksi tulleen ihmisen kaikkein viheliäisimmätkin ominaisuudet ja motiivit. Erehtymättömällä tarkkuudella he tunnistavat sosiaalisen kiipeilijän, poliittisen opportunistin ja nuoleskelevan pyrkyrin. Mitä läheisimmiksi kilpailijat tulevat sitä paljastavammin he näkevät toisensa ja huonommin itsensä.
[1] Girard. Deceit, Desire, & the Novel. s. 84-86, 89.
