Positiivinen mimesis
Kuinka voi saada kokonaisen kulttuurin intohimot puhdistetuksi pyhitetystä väkivallasta ja syntipukkien tuottamisesta? Miten kristilliset kirkot voisivat lakata olemasta uskottomia omalle alkuperälleen ja ottamaan vakavasti itse tuottamiensa uhrien kohtalon?[1] Girard ei itse käsitellyt kovinkaan paljon positiivisen mimesiksen dynamiikkaa. Hän oli hyvä tekemään antropologisia analyyseja negatiivisen mimesiksen toiminnasta ja oli ehkä sen verran lumoutunut alkuperäisistä oivalluksistaan, että positiivisen mimesiksen käsittely jäi häneltä kesken. Mikään hyvyys ei lisääntyisi maailmassa jos hyvän jäljittelyä ei olisi. Olkoonkin että esimerkiksi auttamisen jäljittely voi intoutua vertailevasta kilpailusta, […]
Kilpailematon mimesis
”Mimesiksen ongelmaan ei ole muuta ratkaisua kuin tarpeeksi hyvä malli seurattavaksi. Kristinusko kutsuu meidät seuraamaan täydellisen hyvää Jumalaa. Jos emme sitä tee, altistamme itsemme kaikkein pahimmalle.”[1] Rene Girard. Oman torjuvan ja loukkaavan käytöksen perusteleminen toisen käytöksellä on maailman yksinkertaisin ja yleisin automaatio. Se toimii yhtä hyvin parisuhteessa kuin kansainvälisissä politiikassakin. Sen logiikka on niin vastustamaton ja kaikkien ymmärtämä, että tuntuisi suorastaan tyhmältä olla sitä seuraamatta. Ihmisten välinen vuorovaikutus muuttuu vihamieliseksi aivan mitättömistä virikkeistä. Tarvitaan vain pieni unohdus, tahaton ohitus tai […]
8.8 Seuraaminen
Kreikkalaiset ja roomalaiset eivät koskaan ajatelleet, että heidän pitäisi imitoida jumaliaan tai seurata heidän esimerkkiään. Ei heillä ollut mitään tuonpuoleista mallia seurattavaksi. Vaikka jumalat olivatkin ilmestyneet ihmisten maailmassa, ei heitä ollut tarkoitus seurata. Pari vuosituhatta myöhemmin Friedrich Nietzsche kuitenkin yritti seurata Dionysosta. Hän omaksui hyvin kristillisen opetuslapsiasenteen vaikka lähti toteuttamaan jotain kristinuskolle täysin vastakkaista. Mitä merkitsi sen tien kulkeminen, josta opetuslapset olivat pitkin matkaa Jeesusta varoittaneet? He elivät pelon maailmassa, jossa ylivoiman edessä on vain kaksi vaihtoehtoa: Joko taistelet vastaan […]
…yhteisön hylkäämät
”Jeesus lähti sitten taas järven rantaan. Kapernaum sijaitsi aivan järven rannalla, joten Jeesus lähti taas vähän kauemmas kaupungista. Siellä oli rakennuksista vapaata järven rantaa. Siellä oli rauhallisempaa. Jopa kalastajien työnteon katseleminen oli rauhoittavaa. Samalla rannalla hän oli kutsunut ensimmäiset neljä opetuslastaan. Nyt hän ei kuitenkaan saanut olla rauhassa. Koko ihmisjoukko tuli hänen perässään, ja hän opetti heitä. Kalastajaveljekset Simon ja Andreas sekä Jaakob ja Johannes luonnollisesti seurasivat mestariaan kuullakseen, mitä hän tällä kertaa opettaisi kansalle. Kaikki opetus kuitenkin loppuu joskus […]
…hylkäävän uskonnon
Jonkin ajan kuluttua Jeesus meni taas Kapernaumiin.[1] Edellisen konfliktin jälkeen Jeesus vietti jonkin aikaa maaseudulla pienempiä ihmisryhmiä opettamassa. Kirjanoppineet eivät ilmeisesti seuranneet häntä sinne. Hän sai olla rauhassa niiden kanssa, jotka olivat tarpeeksi kiinnostuneita hänen opetuksestaan, tuodakseen usean päivän eväät mukanaan ja yöpyäkseen taivasalla. Jeesus päätti kuitenkin palata kaupunkiin. Pitihän veljesten saada välillä kalastaakin, elättääkseen perhettään ja Jeesustakin. Oli hyvä olla edes yksi tukikohta, jonne voisi välillä palata lepäämään. Pietari tai joku muu kalastajaveljeksistä tarjosi Jeesukselle majapaikkaa. Vaikka hän oli […]
…inhomoralismin
Pienten paikkojen synagogissa saarnaaminen oli toistaiseksi ainoa tapa puhutella kokonaisia kyliä. Juuri niissä hän kuitenkin kohtasi juutalaisen uskonnollisuuden etuvartion, useimmiten vähän tai vielä vähemmän oppineita miehiä, joilla oli ankarat tai vielä ankarammat käsitykset siitä, millä tavalla kansan puhtautta täytyisi pitää yllä. Eikä sillä tarkoitettu pelkästään hygieniaa, vaan itse kunkin kelpaavuutta Jumalalle ja Jumalan valitulle kansalle. Rituaalista puhtautta koskevat lait. tabut, käskyt ja kiellot ovat kaikissa kulttuureissa olleet pyhitetyn väkivallan arkisimpia ilmenemismuotoja. Niin oli myös kapinallisessa Galilean maakunnassa, vaikka sen kansalaiset […]
Aikuisten salainen mimesis
En voinut käsittää, miten en tähän asti ollut kiinnittänyt suurempaa huomiota Miriamiin,… Olin ilmeisesti aivan arvostelukyvytön ja sokea, kun en osannut antaa arvoa Miriamille ennen kuin kaikki muut osoittivat innostuneesti hänelle suosiotaan. Mika Waltari[1] Aikuiselle on vaikea myöntää olevansa lapsen tai nuoren kaltainen halujen suhteen. Mehän olemme jo kasvaneet tietämään mitä haluamme ja haluamaan sitä muista riippumattomalla tavalla. Koska olemme aikuisia, emme enää matki ketään, vaan seuraamme ainoastaan omaa sydäntämme. Sehän on aikuisuuden keskeinen kriteeri. Vai? Tavatessamme ojennat kätesi ja […]
1. Uskonto ja väkivalta
Johdanto Itsekään sitä tajuamatta, aloin kirjoittaa tätä kirjaa jo noin 30 vuotta sitten. Yritin ensin teettää sen toisella. Toimitin kirjasarjaa johon a tilasin juttua Vanhan Testamentin väkivaltaisuudesta mieheltä, josta myöhemmin tuli filosofian tohtori. Hän ei löytänyt mitään mielekkään tuntuista tapaa käsitellä aihetta, joten minun oli pakko jäädä hiljaa työstämään sitä omassa mielessäni. En minäkään saanut mitään tolkkua aiheesta. Monta vuotta myöhemmin olin kirjoittamassa uusiksi kirjaani anteeksiannosta ja sovinnon tekemisestä, josta ei ollut kuin perintökappaleet jäljellä. Mitä enemmän asiaa mietin, siitä […]
16.1 Kollektiivinen anoreksia
Pitkästä paksusta tukastaan, kuultavasta ihostaan ja laihasta vyötäröstään pakkomielteisesti huolehtiva keisarin vaimo päätti 30-vuotiaana, että hänestä ei enää saisi tehdä ainuttakaan muotokuvaa tai ottaa yhtään uutta valokuvaa. Itävallan Elisabeth, myös Sissinä tunnettu legendaarinen kaunotar, halusi jäädä kansan mieleen ikuisesti nuorena, hoikkana ja palvottuna uuden ajan mallinaisena. Eniten Euroopan hoveihin vaikutti Sissin nahkakorsettiin kuristettu vyötärö, jonka hoikkuuden kanssa valtiattaret ja hovineidot kaikkialla alkoivat kilpailla. Kun hänen miehensä keisari Frans-Josef vieraili ranskan viimeisen keisarin Napoleon 111 luona, tämän vaimo ruhtinatar Eugénie de […]
Uusi näkökulma kaikkeen
Mitä ylösnousemus merkitsee? Kaikki neljä evankelistaa liittävät Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen siihen miten Jeesus eli ja opetti. Hänet tapettiin toimintansa takia. Jumala herätti hänet kuolleista koska… Mitäpä minä Jumalan syistä tiedän. Jotain tiedän mitä siitä on uskottu ja siitä mitä itse uskon. Meille ylösnousemus on tieteellinen mahdottomuus. Jos sellainen on todella tapahtunut, se on todella yliluonnollinen ihme. Useimmilla Jeesuksen aikalaisilla ei ollut vaikeuksia uskoa ylösnousemukseen sinänsä. Jumalasta syntyneet mytologiset sankarit eivät yleensä jääneet maahan maatumaan. Aesclepius, Herkules, Caesar ja monet […]
Kohtaamme hänet uhrissa
Ristille hylätystä Jeesuksesta tuli kaikkein ulkopuolisin, hylätyistä hylätyin. Juuri sen kautta hän laskeutui ihmiskunnan ytimeen.[1] Kukaan ei voi olla enemmän ihmisyyden ytimessä kuin sen uhri. Jumala ei enää asu pyhässä maassa, kaupungissa tai temppelissä. Hänet kohdataan ihmiskunnan hyljeksityimmissä ja yksinäisimmissä paikoissa, epäpyhiksi ja saastaisiksi julistettujen joukossa. Jumala löytyy lähimmäisten silmissä. Niiden ensimmäinen sanoma on aina sama: ”Älä enää tapa minua. Rakasta minua.” Pääsiäisen jälkeen Jumala tuli näkyväksi. Hän kohtaa meidät jokaisessa hylkäämässämme ihmisessä. Ei tämä ole ainoa Jumalan kohtaamisen paikka. […]
Hän on Jeesuksen näköinen
Pitkän perjantain tapahtumat kertovat ihmisyyden pimeimmästä ytimestä. Samassa kertomuksessa jotkut näkevät jotain häikäisevää. Toiset näkevät vain sen verran valoa että erottavat ihmisten hahmoja. Kolmannet eivät huomaa hetken pimeyttä sen enempää kuin sen keskelle syttyvää rakkauden valoakaan. Heille se on vain harmaata arkea, sitä samaa vanhaa ja tavallista. Sinne se kuitenkin tuli, kertomus siitä kuinka paljon Jumala tykkää ja pitää meistä. Ovatko nämä sopimattoman arkilämpöisiä sanoja ilmaisemaan kuolemaakin väkevämpää rakkautta? Eihän Golgatalla kukaan näyttänyt pitävän kenestäkään. Ihmiskunnan mustasta aukosta loisti himmeänä […]
Hän on väkivallaton
Juuri siksi ihmiset mieluummin keksivät irrationaalisia uhritulkintoja, jotka vapauttavat heidät omasta vastuustaan. Näiden argumenttien mukaan Jeesuksen Isä on edelleen väkivaltainen Jumala vaikka Jeesus nimenomaan väitti toista. René Girard[1] Krusifiksi kirkon alttarilla ei ole peiteltyä väkivallan oikeuttamista, vaan jatkuva muistutus Jumalan väkivallattomuudesta ja kaiken pyhitetyn terrorin vääryydestä.[2] Ristillä Jumala sanoutui lopullisesti irti siitä väkivallasta, jonka ihmiskunta oli vuosituhansien ajan projisoinut Jumalan ominaisuudeksi. Paradoksaalista kyllä, tämä oli sekä vakuuttavin että kaikkein käsittämättömin tapa viestiä Jumalan olemus ihmiskunnalle. Jeesus oli alusta loppuun asti […]
Hae teoblogista
Uusimmat artikkelit
