Kirjoitettu 6.12.2011
0 kommenttia
Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa.[1] Galilean järven länsirannalla ei ollut korkeita vuoria, joten vuorelle nouseminen oli Markuksen mielessä ehkä enemmän symbolinen. Vuori oli Mooseksesta asti aina tarkoittanut Jumalan ja ihmisen kohtaamisen paikkaa. Oli taas aika paeta kansanjoukkoa menemällä sen verran hankalaan maisemaan, ettei joukko pystynyt häntä helposti seuraamaan tai edes löytämään. Lähimmät seuraajat piti erikseen käskeä mukaan, muuten hekin olisivat varmaan ajatelleet Jeesuksen vetäytyneen taas yksinäisyyteen rukoilemaan. Nyt […]
Avainsanat:
Andreas,
Baabelin vankeus,
Bartolomeus,
Boanerges,
Filippus,
Horsley,
identiteetti,
ironia,
Jaakob,
Jaakob Alfeuksen poika,
Johannes Kastaja,
Juudas,
kateellinen kilpailu,
kavallus,
keskinäinen hierarkia,
kunnianhimo,
kunnianhimoinen,
liittovaltio,
Matteus,
Meier John P.,
Myers Ched & Enns Elaine.,
Olemaan kanssaan,
päällepäsmäri,
Pietari,
rekrytointikriteeri,
Richard A.,
salamurhaajat,
sankari,
Sebedeuksen poika,
Seuraaja,
Simon,
Simon Kananeus,
Taddeus,
Tuomas,
ukkosenjylinän pojat,
upottava suo,
väkivalta,
valintakriteeri,
vastarintaliike,
Witherington III Ben.,
yhdistynyt kuningaskunta
Kirjoitettu 3.4.2009
5 kommenttia
Pääsiäisaterian valmistelu ”Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, jolloin oli tapana teurastaa pääsiäislammas,[1] Tämä oli juutalaisen kansan identiteetin kannalta vuoden tärkein juhla-ateria. Sitä nimitettiin seder-ateriaksi. Sana tarkoittaa järjestystä. Ateria olikin tarkasti ohjeistettu monivaiheinen päivällinen[2], jossa jokaisella aineosalla oli tarkkaan määrätty merkityksensä. Päivällisen aikana muisteltiin kansan alkutarinaa, orjuutettujen heimojen kutsua ulos Egyptistä, Jumalan lain antamista ja matkan alkamista kohti valitun kansan luvattua maata. Tämän kertomuksen kautta juutalaiset ymmärsivät ja määrittivät itsensä kansana. Tällä aterialla he osallistuivat isiensä kärsimyshistoriaan tavalla, joka hetkeksi ylitti […]
Avainsanat:
B. Chilton,
Brad Jersak,
egyptiläiset,
Faarao,
happamattoman leivän juhla,
ihmisen poika,
itsetuntemuksellinen peili,
jahve,
James Alison,
Jeesuksen äiti,
John Dominic Crossan,
Jukka Relander,
Jumalan valtakunta,
Juudas,
kannibalismi,
kavallus,
kavaltaja,
kertomuksen konna,
kryptinen,
Marcus Borg,
Maria,
Matteus,
McKnight Scot,
Michael Hardin,
myyttinen uskonnollisuus,
narratiivinen tulkinta,
Nigel Davies,
pääsiäinen,
pääsiäislammas,
Paula Fredriksen,
petturi,
pyhä paikka,
Robin Jones Griffith,
Schwager Raymond,
seder-ateria,
sosiaalinen naamari,
syntipukki,
temppeli,
teologia,
toisten pimeyden kantaja,
Torsti Lehtinen,
Tuomas Nevanlinna,
uhraaminen,
uhri,
uhrikultti,
Ulrike Hunt,
Uusi Liitto,
vanha liitto,
viaton veri,
vihjepalkkio,
William Klassen
Kirjoitettu 1.4.2009
0 kommenttia
“Juudas Iskariot, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, meni ylipappien luo kavaltaakseen (paradidõmi) Jeesuksen heille.[1] Matteus kytkee Juudaksen virailuun nimenomaan tähän tapahtumaan: Silloin yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Juudas Iskariot, meni ylipappien[2] luo Ystävän kavaltaminen vihollisen haltuun kuuluu ihmiskunnan halveksituimpiin rikoksiin. Siksi Juudaksesta on tullut maailmanhistorian ehkä kaikkein halveksituin hahmo, ahneuden ja petollisuuden arkkityyppi. Eikä ihme, sillä useimmat Uuden Testamentit käännökset todella puhuvat Juudaksesta kavaltajana. Kreikan verbi paradidõmi on tässä ja melkein kaikissa muissa Juudaksen toimintaa kuvaavissa kohdissa käännetty sanalla kavaltaa. Kun sama sana esiintyy […]
Avainsanat:
ahneus,
antaa jonkun haltuun,
Juudas,
kavallus,
Klassen. William,
luovuttaa jollekin,
paradidõmi,
perusteltu väkivalta,
pyhitetty väkivalta,
sisäpiiritiedottaja,
teologinen saivartelu
