Kirjoitettu 6.12.2011
0 kommenttia
Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges – se merkitsee: ukkosenjylinän pojat – [1] Valittujen listan kärjessä oli kolme kunnianhimoista kuumakallea, jotka olisivat sopineet paremmin väkivaltaiseen vastarintaliikkeeseen rekrytoitaviksi. Mies joka lupasi paljon ja oli vakaa kuin upottava […]
Avainsanat:
Andreas,
Bartolomeus,
Boanerges,
Filippus,
identiteetti,
ironia,
Jaakob,
Jaakob Alfeuksen poika,
Johannes Kastaja,
Juudas,
kavallus,
kunnianhimo,
Matteus,
Pietari,
rekrytointikriteeri,
sankari,
Sebedeuksen poika,
Seuraaja,
Simon,
Simon Kananeus,
Taddeus,
Tuomas,
ukkosenjylinän pojat,
väkivalta,
valintakriteeri,
vastarintaliike
Kirjoitettu 3.4.2009
4 kommenttia
Pääsiäisaterian valmistelu ”Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, jolloin oli tapana teurastaa pääsiäislammas,[1] Tämä oli juutalaisen kansan identiteetin kannalta vuoden tärkein juhla-ateria. Sitä nimitettiin seder-ateriaksi. Sana tarkoittaa järjestystä. Ateria olikin tarkasti ohjeistettu monivaiheinen päivällinen[2], jossa jokaisella aineosalla oli tarkkaan määrätty merkityksensä. Päivällisen aikana muisteltiin kansan alkutarinaa, orjuutettujen heimojen kutsua ulos Egyptistä, Jumalan lain antamista ja matkan alkamista kohti valitun kansan luvattua maata. Tämän kertomuksen kautta juutalaiset ymmärsivät ja määrittivät itsensä kansana. Tällä aterialla he osallistuivat isiensä kärsimyshistoriaan tavalla, joka hetkeksi ylitti […]
Avainsanat:
B. Chilton,
Brad Jersak,
egyptiläiset,
Faarao,
happamattoman leivän juhla,
ihmisen poika,
itsetuntemuksellinen peili,
jahve,
James Alison,
Jeesuksen äiti,
John Dominic Crossan,
Jukka Relander,
Jumalan valtakunta,
Juudas,
kannibalismi,
kavallus,
kavaltaja,
kertomuksen konna,
kryptinen,
Marcus Borg,
Maria,
Matteus,
McKnight Scot,
Michael Hardin,
myyttinen uskonnollisuus,
narratiivinen tulkinta,
Nigel Davies,
pääsiäinen,
pääsiäislammas,
Paula Fredriksen,
petturi,
pyhä paikka,
Robin Jones Griffith,
Schwager Raymond,
seder-ateria,
sosiaalinen naamari,
syntipukki,
temppeli,
teologia,
toisten pimeyden kantaja,
Torsti Lehtinen,
Tuomas Nevanlinna,
uhraaminen,
uhri,
uhrikultti,
Ulrike Hunt,
Uusi Liitto,
vanha liitto,
viaton veri,
vihjepalkkio,
William Klassen
Kirjoitettu 1.4.2009
0 kommenttia
“Juudas Iskariot, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, meni ylipappien luo kavaltaakseen (paradidõmi) Jeesuksen heille.[1] Ystävän kavaltaminen vihollisen haltuun kuuluu ihmiskunnan halveksituimpiin rikoksiin. Siksi Juudaksesta on tullut maailmanhistorian ehkä kaikkein halveksituin hahmo, ahneuden ja petollisuuden arkkityyppi. Eikä ihme, sillä useimmat Uuden Testamentit käännökset todella puhuvat Juudaksesta kavaltajana. Kreikan verbi paradidõmi on tässä ja melkein kaikissa muissa Juudaksen toimintaa kuvaavissa kohdissa käännetty sanalla kavaltaa. Kun sama sana esiintyy muualla Uudessa Testamentissa, kreikan kielisessä Vanhassa Testamentissa tai kreikan klassisessa kirjallisuudessa, sitä ei koskaan ole käännetty […]
Avainsanat:
ahneus,
antaa jonkun haltuun,
Juudas,
kavallus,
Klassen. William,
luovuttaa jollekin,
paradidõmi,
perusteltu väkivalta,
pyhitetty väkivalta,
sisäpiiritiedottaja,
teologinen saivartelu
