« »

Tollen maaginen Nyt-hetki

0 kommenttia Kirjoitettu 28.7.2021 Muokattu 28.7.2021

Tollen maaginen nyt-hetki

”Sekä menneisyys, että tulevaisuus ovat illuusioita.” Eckhart Tolle

Hippiaika oli täynnä nyt-hetkessä eläviä luonnonlapsia ja luonnollisia vastuun kieltäjiä, jotka unohtivat siittämänsä lapset huumaavan nyt-hetkensä ulkopuolelle. Vanhana hippifossiilina tapaan nyt uuden version vanhasta nyt-hetken palvonnasta. He ovat yleensä nuoria ihmisiä, jotka kuvittelevat, että menneisyyden ohjaus loppuu, kunhan sille vaan kääntää selkänsä ja kieltää sen olemassaolon kokonaan. Tulevaisuus on kosmisen tietoisuuden evoluution käsissä. Maailma näyttäytyy mahdollisuuksien horisonttina, joka avautuu 360 astetta joka suuntaan, muitta mistään ei tule mitään, koska mikään suunta ei ole toista tärkeämpi, eikä yksikään valinta ole toista parempi. Joten käteen jää vain tämä ihmeellinen nyt-hetki, josta koko elämän täyteys tai tyhjyys pitäisi löytää. Yllättävän usein se tuntuu ahdistavan tyhjältä, eikä yhtään niin valaisevalta kuin gurut ovat luvanneet.

Joku kodikas nyt-hetki voi tuntua viettelevältä vaihtoehdolta nuorille, jotka on heitetty elämään, vaikka kunnon kodin tuntua, ilman mitään toimivaa kompassia tai edes päämäärää, jota kohti suunnistaa.

Sitten on se keski-ikäisempi porukka, jonka selvittämätön menneisyys on kasvanut lannistavaksi taakaksi. Kukoistusvuosiensa stressiin nääntyville se voi tuntua ainoalta mahdolliselta levon paikalta, kun eivät ole arjessaan oppineet luottamaan tai turvautumaan kehenkään. Ensimmäiset erot ja konkurssit ovat jo takana ja lapsena opitut selviämisen eväät eivät enää toimi. Huominen on täynnä eilen otettua velkaa, kyynisyydeksi ruostuneita unelmia, toivottoman tuntuisia ennusteita ja ahdistavan yksinäiseltä näyttävä loppusuora.

Erityisesti näille kahdelle ryhmälle Tolle julistaa nyt-hetken vapauttavaa evankeliumia. Mutta ennen sitä täytyy tyhjentää menneisyys ja tulevaisuus.

Menneisyyden ja tulevaisuuden kieltäminen

Tollen mukaan menneisyys ja tulevaisuus ovat vain mielen konstruktioita. ”Mennyt antaa sinulle identiteetin ja tulevaisuus antaa sinulle lupauksen pelastuksesta tai jonkun muotoisesta täyttymyksestä. Molemmat ovat illuusioita. Kuole menneisyydelle joka hetki. Sinä et tarvitse sitä enää.”

Eli menneisyydestä ja tulevaisuudesta on vapauduttava. Sen helpottamiseksi Tolle käyttää samaa strategiaa, kuin Egon ja ajattelunkin suhteen: Niiden maine pitää pilata. Ne pitää osoittaa vain kärsimystä tuottaviksi. Aloitetaanpa tulevaisuudesta, jota kommunismi yritti rakentaa:

”On arvioitu, että kommunismin ja paremman maailman edistämiseksi murhattiin noin 50 miljoonaa ihmistä Neuvostoliitossa, Kiinassa ja muissa maissa. Tämä on kylmivä esimerkki siitä, miten usko tulevaan taivaaseen luo tämän hetken helvetin.  Voiko olla mitään epäilystä siitä, että psykologinen aika on vakava ja vaarallinen mielen sairaus?”

Luepa kauhuksesi tuo viimeinen lause uudestaan, hitaasti ja ajatuksella. Aika on siis yksi niistä mielen sairauksista, joista Tolle haluaa meidät parantaa ja hänen menetelmänsä on paljon nopeampi ja vaivattomampi, kuin mitä hyvinvointivaltio meille tarjoaa: ”Tarvitsevatko ihmiset oikeasti avukseen edes terapiaa, joka on täysin sitoutunut siihen uskomukseen, että mennyt edelleen on nyt-hetkessä?” Tollenkin terapia kyllä maksaa, vaikka hän antaa ymmärtää sen olevan aivan tässä ja nyt kenen tahansa saatavilla. Hän kuitenkin houkuttelee siihen toivoon koukuttuneita sitoutumaan vuodenkin pituisiin ohjelmiin, jotta ihmiset myös pysyisivät nyt-hetkessä. 

Vaikka Tolle velottaa ajastaan, hän silti sanoo, että ”aika ei ole lainkaan arvokas, koska se on illuusio.” Joidenkin myymä illuusio on kuitenkin arvokkaampaa kuin toisten.

”Loppujen lopuksi aika tulee vain tappamaan sinut.” Eli aika todella on vihollisesi. Se on murhaajasi. No ei ole. Sinut voidaan kyllä tappaa, mutta aika ei tule siitä olemaan syytettynä. Asia on aivan päinvastoin: Tolle tekee kaikkensa tappaakseen aikaa.

Mikä ihmeen nyt hetki?

”Menneisyydellä ei ole mitään valtaa tähän hetkeen. Mitään ei koskaan tapahdu tulevaisuudessa. Se tapahtuu vain nykyisyydessä.”

Tollen logiikka menee suunnilleen näin: Kun olimme menneisyydessä, se oli nyt hetkeä. Kun elämme tulevaisuutta, se tulee olemaan nyt hetkeä. Näin ollen menneisyyttä tai tulevaisuutta ei ole. On ainoastaan nyt hetki.

Toisaalta eilisen nyt hetki on tämän päivän menneisyyttä. Tämä hetki on huomisen menneisyyttä. Huomisen nyt-hetki on ylihuomisen menneisyyttä. Joten tämä hetki ei ole yhtään sen todellisempi kuin hetki, jolloin neanderthalilainen uros jätti DNAnsa Homo Sapiensin geeniperimään noin 45 000 vuotta sitten. Noiden autuuden tai kärsimyksen hetkien vaikutukset tuntuvat monen elämässä vieläkin joka ikinen hetki, koska osa meistä kantavat noita geenejä, joiden mutaatiot tekevät koronasta vaarallisemman.

”Muinaisista ajoista asti hengelliset mestarit kaikista traditioista ovat viitanneet nyt-hetkeen avaimena hengellisen ulottuvuuteen. Siitä huolimatta se on jäänyt salaisuudeksi.”

En tiedä mistä muinaisuudesta ja mistä traditioista Tolle puhuu, mutta kaikkien vanhojen kulttuurin keskiöstä on kyllä löytynyt uhrialttari, jossa uhriksi joutuneiden ihmisten tai eläinten nyt-hetket on lopetettu, koska eilen tapahtui jotain, joka vaati tämän uhrin, jotta huominen olisi jollakin tavalla erilainen – tai samanlainen. Nyt-hetken jumaloiminen alkoi paljon myöhemmin, eikä suinkaan kaikissa traditioissa.

Pelastava nyt hetki

Menneen ja tulevan häpäisyn jälkeen Tolle alkaa glorifioida jotain, mitä ei tarkalleen ottaen ole edes olemassa, muuten kuin mennen ja tulevan risteyskohtana vailla mitään niistä riippumatonta sisältöä. Se on vain käsite, josta on tullut pakkomielle, mystikoiden märkä uni. Tässä-ja-nyt hetkestä on tullut uuden ajan hengellisyyden Graalin malja, jota kaikki estivät, eikä juuri kukaan löydä. Nekin, jotka sanovat sen löytäneensä, havaitsevat sen tyhjäksi. Juuri sellainen sen pitääkin olla, koska sinne pitää mahtua kaikki mitä ennen olit, nyt olet ja huomenna voisit olla. Senkin jälkeen sen luvataan pysyvän tyhjänä. Mielen loputon jumppa tämän mystifioidun käsitteen ympärillä, ei johda mihinkään. Käsitteissä ei voi olla, eikä asua.

Nyt-hetken tarjoama pelastus on ilmainen. Nyt hetki avautuu, kunhan vain unohdat kaikki egon rakentamat harhaiset konstruktiot itsestäsi.

”Irrota aika mielestä, niin se pysähtyy.” Juuri siksi ajan mitätöinti onkin Tollelle niin tärkeää. Niin kauan, kun olemme ajassa, mielemme toimii niin kuin sen pitääkin toimia. Ajattelemme vaihtoehtoja ja teemme sen mukaisia valintoja rakentaaksemme hyvää elämää. Tollelle hyvä elämä avautuu aivan toista kautta. Kun pysäytät ajan, myös mielesi pysähtyy, eikä sinulla enää ole ongelmia.

”Tämä hetki on ainoa, mikä sinulla on. Tee tästä hetkestä elämäsi tärkein fokus.”

Hän pyörittää vanhaa kliseetä siitä, kuinka se alkuperäinen ja aito human being on taantunut human doingiksi, ikään kuin ihminen koskaan olisi ollut mitään tekemättä, niin kuin Tolle väittää olleensa kolme vuotta Lontoon kaduilla heräämisensä jälkeen.

”Kaikki ongelmat ovat mielen illuusioita. Ongelmoiminen merkitsee sitä, että mielesi keskittyy tilanteeseen.” Niinpä. Niin tavoitteisiin pyrkivät ihmiset tekevät, kun heidän tielleen ilmestyy esteitä. Miksi Tolle siis haluaa meidän uskovan, ettei ongelmia oikeasti ole olemassa? Ongelmaan keskittyminen estää meitä elämästä tässä hetkessä, koska sitä ratkaistessamme yritämme päästä seuraavaan hetkeen. Yritämme siis elää tulevaisuudessa ja eksymme siksi nyt-hetkestä. Apua. Nyt hetkessä eläminen onkin hankalampaa kuin luvattiin. Vauva parkuu, vaipat on loppu, kaupat on kiinni, vaimo on taas ”ylitöissä” ja mun pitäis huomenna jaksaa mennä tenttiin, mutta onneksi Tolle patistaa minut takaisin nykyhetkeen ja muistuttaa minua siitä, että kaikki ongelmat ovat illuusioita.

Tollen nykyhetkessä eläminen vapauttaa jopa eron tai kuoleman aiheuttamasta surusta. Sinä pidät sitä traagisena ja suret sitä joka päivä. ”Se on traagista vain koska projisoit erillisen minän johonkin, mikä ei ollut sitä.” Tollen australialainen henkinen opettaja Barry Long moitti ankarasti oppilaitaan, jotta kehtasivat surra kuolleita tai menetettyjä omaisiaan. Sillä tavalla he vain orjuuttivat itsensä menneisyyteen ja lihottivat kärsimysruumista. Kun elät nyt-hetkessä, olet vapaa eilisestä. 

”Kun olet vapaa ajasta, sinulla ei enää ole psykologista tarvetta rakentaa identiteettiäsi menneisyydellä tai elämäsi täyttymystä tulevaisuudessa.”

Ajan tuolle puolen

Tolle ei puhu arjessa koetusta ihan tavallisesta nyt-hetkestä, jossa jokainen osaa ottaa taukoa kipeistä muistoista ja vaikeasta huomisesta. Hän puhuu jostain paljon mystisemmästä:

”Et koe arvokkaaksi aikaa, vaan sen ulkopuolella olevan pisteen, läsnä olevan hetken. – – Se on ainoa todellinen asia. Se on kaikki mitä on.”

Tolle yrittää saada minut irtaantumaan ajan virrasta kokonaan ja kutsuu sitä ainoaksi todelliseksi läsnäoloksi, josta käsin voin tarkkailla kaikkea mitä ajassa tapahtuu. Se on valaistuneen tietoisuuden paikka elämässä, ajan ulkopuolella oleva piste. Minusta siellä ei toteudu mikään läsnäolon voima, vaan täydellisen poissaolon voimattomuus.

Tollelle ajattomassa pisteessä oleminen on Jumalainen salaisuus. ”Tämä on Jeesuksen tarkoittama Jumalan valtakunta, joka on eri kirkkokunnissa yleensä ymmärretty väärin.” Kristikunta on yleensä ymmärtänyt, että valtakunnan todellisuus toteutuu sisäisesti meissä ja meidän keskuudessamme. Se on meidän vuorovaikutuksenne laadussa, meidän suhteissamme Jumalaan, toisiimme, tämän maan valtoihin ja voimiin ja koko todellisuuteen. Mitään Jumalan luomasta ei jää valtakunnan vaikutuksen ulkopuolelle. Jeesus rakensi Jumalan valtakuntaa meidän välillemme keskinäisen palvelun, armahtavaisuuden, anteeksiannon ja rakkauden muodossa. Jeesus ei todellakaan vietellyt ketään johonkin pisteeseen ajan ulkopuolella, vaan yhteisen elämämme laadun muuttamiseen.

Tollelle Jumalan valtakunnan tuleminen kuitenkin toteutuu sinun tietoisuutesi valaistumisen kautta. Tollen eskatologiassa siihen kuitenkin kuluu myös kronologista aikaa. ”Sinun kauttasi tietoisuus on heräämässä unestaan… Tämä ennakoi, mutta on samalla osa tapahtumaa, joka todennäköisesti on kaukana tulevaisuudessa, ainakin mitä kronologiseen aikaan tulee. Tapahtumaa kutsutaan – maailman lopuksi.” Jumalan valtakunta toteutuu, kun aika ja muoto loppuu ja löytää viimeisen lepopaikkansa kaiken ykseydessä.

Unohtakaa siis unelmat paremmasta ajasta. Sellainen on vain kollektiivista sairastumista tulevaisuuden unelmiin ja tuottaa vain uusia maanpäällisiä helvettejä. Keskittykää unelmoimaan joskus tulevaisuudessa koittavasta ajasta, jolloin tulevaisuutta ei enää ole. Näin te tulette sen verran harmittomiksi, että ette ainakaan pilaa tätä maailmaa vielä kommunistejakin paskemmin.

Ihan kosmisen pihalla

Tunnen näitä turhautuneita aina vain pakenevan nyt-hetken tavoittelijoita. He löytävät siitä aina silloin tällöin jonkun siunatun aavistuksen, mutta kokevat jokaisen kerran jälkeen aina vain vaikeammaksi palata aikaan ja paikkaan, joka on täynnä kipeitä muistoja, vaikeita haasteita ja ihmissuhteita. Joskus he etsivät tuota siunattua nyt-hetkeä luonnosta, mutta ovat yleensä liian avuttomia jäädäkseen sinne elämään sen kanssa, joten seuraavaksi kokeillaan jotain meditatiivista yhteisöä.

Koko ajan pahentunut sosiaalinen toimimattomuus saa lähimmäisetkin kyllästymään kävelevään meditoijaan, joka ei enää muista, mitä äsken jätti tekemättä tai mitä hän on luvannut seuraavaksi tehdä. Heidän kuvitelmansa itsestään muita tiedostavampina ihmisinä ei kovin kauan kestä kavereiden palautetta. Ihminen, joka haluaa unohtaa mistä tulee, eikä enää ota tulevaisuuttaan vakavasti on minun kirjoissani aika eksyksissä – riippumatta siitä kuinka hyvin hän siellä viihtyy. Eikä Tollesta ole apua todellisuuteen palauttamisessa, koska hän yrittää saada ihmiset mieluummin keskittymään ”siihen mitä ei ole, kuin siihen mikä on. Hiljaisuus kaikkien äänien välillä, on mielenkiintoisempaa kuin äänet.”

Tollen ylistämä pyhä amnesia ja piittaamattomuus tulevaisuuden suhteen voivat vakavasti otettuina oikeasti halvaannuttaa hänen seuraajiensa elämää. Jos kadottaa yhteytensä menneisyyteen, luopuu tulevaisuuden merkityksellisyydestä, minimoi tämän hetken mielen toiminnat samalla, kun alkaa uskoa yhtyvänsä jumaluuteen tai olevansa jumala, läheiset alkavat turhaan kuuluttaa lähetettä pakkohoitoon. Sellaisen yleensä saa vasta silloin kun alkaa olla vaaraksi itselleen tai toiselle. Sitä Tollen seuraajat harvoin ovat, vaikka hänen opetuksensa tosissaan ottajat saattavatkin eksyä aika kauas todellisuudesta uskoessaan vihdoin löytäneensä todellisuuden.

Jopa Zenin omat opettajat pitivät siihen keskittymistä eräänlaisena meditatiivisena sairautena, jonka oireina olivat riippuvuus rauhanomaisesta kokemuksista ja vähenevä huoli ihmiskunnan kärsimyksistä.

Elä todellisuudessa.

Ilman merkityksellistä historiaa ja tärkeää huomista, tämä hetki on vain kahden turhan välistä huokailua. Menneisyys on kuin laivani pohjalasti, joka yhdessä kölin ja peräsimen kanssa antaa nykyhetkelle aistein koettavaa syvyystuntumaa ja suuntaa.

Nykyhetken jumalallistaminen ei lopeta eilen alettuja riitoja, eikä tee kenenkään huomista paremmaksi. Minä kannan mieluummin historiallisia typeryyksiä harteillani ja annan paremman tulevaisuuden unelmien riivata minua toimimaan. Monet ihmisoikeuksien pioneerit ovat olleet maailman murheiden murtamia hermoraunioita ja monet mielen tyyneyden löytäneet ovat saaneet siitä voimaa palvella sotakoneistoa, jonka lapsiksi ovat syntyneet. Niin tekivät monet papit lännessä ja koko zen-munkkien luostarilaitos Japanissa.

Minuun syötettiin kaikenlaista paskaa, ennen kuin olin kyvykäs puolustamaan itseäni millään lailla. Minulta on mennyt yli puoli vuosisataa sen siivoamiseen sisikunnastani. Samalla olen tullut levittäneeksi paskaa sekä jälkeläisilleni ja ympäristööni. Senkin siivoamiseen on tarvittu monta kavahdusta ja katuvaa anteeksipyyntöä, peruttua kostoa ja vastahakoista anteeksi antoa. On pitänyt tehdä historia painavaksi ja tulevaisuus päämäärätietoiseksi, jotta tämä hetki olisi mahdollisimman täynnä elämää kaikessa sen kauheudessaan ja kauneudessaan.

Minua ei enää pysty huijaamaan mihinkään sellaiseen täydellisyyteen, mihin koko rikkinäinen tarinani ja intohimoiset tulevaisuuden toiveeni eivät mahtuisi. Minun sisikunnassani on paljon omaa ja muiden onnettomuutta. Eikä minun kiitollinen onnellisuuteni tässä täydessä hetkessä niiden läsnäolosta kärsi.

Minusta Tollen ahistoriallinen tai historiaton ja ideaisoitu nyt-hetki on yliarvostettu fantasialuomus. Se on kuin Himalajan vuorten piilottama myyttinen Shangri-La, ikuisen rauhan laakso. Joka on sen löytänyt ei ole koskaan palannut takaisin tavalliseen arkeen. Tollen lupaus siitä, että se voi toteutua tavallisen arjen keskellä on yhtä katteeton kuin oletus siitä, että Tolle itse valaistuneena elää melkein koko ajan nyt-hetkessä. Minä en usko, että hän elä sen enempää nyt-hetkessä kuin kuka tahansa, jolla on tapana saunan lauteilla pitää taukoa pahimmasta aivoruuhkasta, tekee mindfulnesharjoitteita ja meditoi tai minä käydessäni kusella. Eikä kukaan meistä hyppää tapahtumisen perättäisyydestä pois silloin kun olemme läsnä. Olemme edelleen ajassa.  

Tässä hetkessä eläminen ei olemuksellisesti muuta minussa sinussa mitään. Minuudessani ei sen seurauksena tapahdu mitään radikaalia muutosta, ja tietoisuuteni on vain tavallista tarkempaa sisikunnan ja ympäristön huomaamista, menneisyyden ja tulevaisuuden tiedostamista. Ei mitään sen ihmeellisempää.

Minä tiedän, että eilinen vaikuttaa tähän hetkeen ja huomiseen, koska viime viikolla mursin lonkkani, eilen vein koirani lopetettavaksi ja tänään tulin itse jätetyksi, mutta onneksi äiti soitti kertoakseen, että vielä rakastaa minua. Siksi jaksan vielä jatkaa ja toivoa parempaa huomista. Kaikki traumani ja niitä lohduttaneet sylit ovat läsnä unelmissani paremmasta huomisesta.

Sanoi Tolle mitä vain, niin lapsenlapsilleni kerron, että karkkipäivä on vasta huomenna ja ajokortin saavat vasta kun ovat oppineet siivoamaan huoneensa. Jos he aikovat pärjätä elämässä, heidän kannattaa ottaa eilisestä oppia ja harjoitella huomisen odottamisen kärsivällisyyttä. Jos haluavat elää merkityksellistä elämää, heidän on saatava luottaa meidän rakkauteemme ja opittava antamaan painavia merkityksiä kaikkien muidenkin ihmisten elämäntarinoille.

Minä uskon Martin Buberia, joka piti jokaista kohtaamaansa tilannetta ja ihmistä Jumalan kysymyksenä itselleen. ”Ongelma on vain siinä, että minä en tiedä kysymyksen sisältöä. Vielä vähemmän minä tiedän oikeaa vastausta kysymykseen. Tiedän vain, että jos näin on, minun tulee vastata koko olemuksellani, ilman mitään varauksia, ja koko läsnäolollani ilman mitään näennäisyyksiä.”

Elämälle, tai Jumalan kysymykseen, vastaaminen johtaa minut osallistuvaan, tuntevaan, ajattelevaan ja valitsevaan dialogiseen vuorovaikutukseen kaikkien ja kaiken kanssa. Se on menneisyyden ja tulevaisuuden kokoamista tähän pyhään hetkeen, jolloin kohtaan sinut tässä ja nyt. Yhdessä me löydämme tämän hetken täyteyden. Yhdessä me päätämme mihin suuntaan ja mitä seuraten me lähdemme huomista rakentamaan.

Yhdessä voimme rukoilla tyyneyttä, joka palauttaa meidät elämään viisasta ja aktiivista elämää omien rajojemme puitteissa: ”Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.”

Tietenkin meidän tulee sitä varten harjoitella hiljentymistä ja läsnäoloa, sekä muiden kanssa, että yksin: ”Kaksi yksinäisyyttä sinulla on elämässäsi. Vain toisen niistä sinun tulee juurineen kitkeä pois: itseesi vetäytyneen sulkeutuneisuuden ja kyvyttömyyden olla yhteydessä. Toista yksinäisyyttä sinun tulee sen jälkeen vahvistaa… Vahvistuakseen ihmisen tulee aina silloin tällöin kutsua voimansa kotiin itseensä, jossa hän voi levätä kaiken sen seurassa mikä on ollut ja mikä tuleva on, jotta hän voisi uudelleen astua yhteyteen niiden ihmisten kanssa, jotka ovat.”

Muista mitä tapahtui

Ei Jeesus ollut mikään Zen-mestari, vaikka Tolle antaakin niin ymmärtää. Ei hänellä silti mitään hiljaisuutta vastaan ollut. Hän usein vetäytyi hiljaisuuteen, kuullakseen Isänsä äänen ja oppiakseen ymmärtämään hänen tahtonsa. Hän punnitsi kansansa profeettoja ja heidän sanomaansa, miettien tarkkaan mihin hän niistä samaistuisi ja minkälaisesta perinnöstä hän sanoutuisi irti. Hänen sanomassaan mennyt ja tulevaisuus oli vahvasti läsnä. Juuri se teki hänen opetuksensa niin haastavaksi. Hän halusi kuljettaa kansaansa historiassa eteenpäin, eikä siitä poispäin.

Jeesus huolehti myös tietoisuudestamme, mutta aivan eri tavalla kuin Tolle. Viimeisellä aterialla hän ankkuroi opetuslapset sekä menneisyyteen, siihen hetkeen ja tulevaisuuteen.

”Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ’Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.’”

Jeesus pyysi opetuslapsia toistamaan ja muistamaan. Sen kautta he tulisivat vähitellen myös ymmärtämään. Se oli historiaan sidottua tietoisuuden herättämistä.

Opetuslasten tulisi jokaisen aterian yhteydessä muistaa, mistä kaikki johtui ja mikä heidän oma osavastuunsa oli ollut. Jokainen ehtoolliseen osallistuja kantaa uhrina olemisen arpia ja uhraamiseen osallistumisen syyllisyyttä.

Tällä aterialla ei muisteltaisi vain sitä, mitä he tekivät meille, vaan mitä me teimme muille ja sen kautta Hänelle. Hän antoi verensä ja lihansa väkivaltamme kohteeksi, herättääkseen meidät itsepetoksistamme ja pelastaakseen meidät murhaavasta väkivallasta rakkauden lapsiksi. Tätä uhria pitäisi muistella, jotta uusia uhreja ei enää tehtäisi.

Pääsiäisateria pesah syötiin kerran vuodessa, mutta uudella merkityksellä ladattu viimeinen ateria tuli niin tärkeäksi, että sitä alettiin viettää viikoittain. Mikään vähempi ei olisi riittänyt muistuttamaan meitä siitä arkiväkivallasta, johon niin tiedostamattomasti ja sokeasti osallistumme. Uhriutemme muistamme liiankin hyvin, mutta osallisuutemme uhraamiseen unohdamme kuin häiritsevän painajaisen. Jeesuksen kautta koko maailma on herännyt historiallisesti ainutlaatuiseen uhritietoisuuteen

Alkuseurakunnan keskeinen rituaali oli alusta lähtien tämä kannibalistinen uhraajien ja uhrien yhteisateria, jossa kaikille jaettiin samaa osallisuutta Jumalan varauksettomaan rakkauteen ja anteeksiantoon. Siinä riittäisi tiedostamista vuosituhansiksi eteenpäin.

Olisi mielenkiintoista kuulla omia kokemuksiasi näistä maisemista. Mikä sinua on auttanut elämään tässä hetkessä ja mistä on ollut sinulle haittaa?

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , ,
« »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0352248
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.