« »

Tollen ajattelemattomuus

0 kommenttia Kirjoitettu 15.7.2021 Muokattu 30.7.2021

Minulla on monia ristiriitoja Eckhart Tollen kaltaisten mystikoiden kanssa. Yksi niistä koskee ajattelua. Minä rakastan ajattelua. Pidän ajattelua ja ajattelun ajattelua yhtenä ihmiskunnan tärkeimpänä tehtävänä. Stephen Hawkins ja moni muu on todistanut meille, että ihminen voi tulla toimeen ilman raajoja ja kehonsa hallintaa, pysyen silti loistavana ajattelijana. Tolle ajattelee asiasta toisin. Hänen mielestään ajattelemisesta on tullut ihmiskunnan taakka ja kärsimyksen tuottaja.

Ajattelun problematisointi

”Suurin osa ihmisistä eivät pysty hallitsemaan tai lopettamaan ajatteluaan. Kompulsiivisesta ajattelusta on tullut kollektiivinen tauti, aikamme suurin addiktio. Me emme vain huomaa sitä, koska melkein kaikki kärsivät siitä. On kauheaa tuska, kun ei pysty lopettamaan ajattelua. Ajatukset yksinään muuttuvat hedelmättömiksi, mielipuolisiksi ja tuhoisiksi.”

Tolle puhuu kaikkia ruttoja, pandemioita ja addiktioita pahemmasta vitsauksesta, joka on ihmiskuntaa kohdannut. Tältä tuskalta ovat säästyneet vain ne, jotka ovat syntyneet kyvyttöminä koskaan ajattelemaan tai loppusuoralla vajonneet tilaan, jossa ajattelu loppuu – niin ja tietysti Tollen seuraajat, jotka Eckhartin johdolla vähitellen opettelevat ajattelemattomuuden jaloa taitoa.

”Tarkalleen ottaen, sinä et ajattele lainkaan. Ajatukset vain tapahtuvat sinulle ja toistavat itseään pakonomaisesti.” Ajatukset vain syöksyilevät aivoissasi kuin vuoristoradan vaunu, jota kukaan ei saa pysäytettyä. Sieltä käsin ne kuitenkin ohjaavat unissa kulkijan elämääsi, vaikka luuletkin olevasi tolkuissasi ja hyvinkin valveilla. ”80-90% useimpien ihmisten ajattelusta ei ole ainoastaan itseään toistavaa ja turhaa, vaan myös toimimatonta ja negatiivista, joten siksi myös vahingollista.” Mistä lie tutkimustuloksensa saanut, muitta ei hän ainakaan minusta puhu.

Egon rakentuminen on kaikkein katalin temppu, minkä tämä aikamme suurin addiktio ihmiselle tuottaa. ”Ajattelemalla saa pseudokokemuksen minuudesta. Se tulee siitä, että ihmiset samaistuvat ajatuksiinsa, uskomuksiinsa ja vakaumuksiinsa. Niin kauan, kun samaistut mieleesi, ego ohjaa elämääsi” ja egon tuottamat ajatukset huolehtivat siitä, että tulet kärsimään.

Tolle vertaa ajattelemista ulkoiseen melusaasteeseen, joka tuottaa vain stressiä, jota et pääse pakoon, koska meteli tulee korviesi välistä. Monilla vastaavanlaisilla tavoilla hän rakentaa ajattelun mainehaittakuormaa niin painavaksi, että kuulijoiden on vaikea enää uskoa ajattelun tervehdyttämisen mahdollisuuksiin. Samalla hän suggeroi ihmisiä häpeämään ajatteluaan ja toivomaan niistä vapautumista.

Näin tehdessään, Tolle käyttää samaa strategiaa kuin egon suhteen: Se mistä pitää vapautua, pitää ensin saada näyttämään vähintäänkin turhalta ja pahimmillaan vahingolliselta. Egon ja ajattelun rakennuspalikat pitää saada näyttämään naurettavilta, jotta niistä voisi helpommin luopua. Siinä Tollen lapsenomaiset koomikon lahjat tulevat käyttöön. Hän usein naurattaa yleisöään kuvaamalla hassuja harhoja, joilla pelottelemme ja vaivaamme itseämme. Kuinka hoopolta näyttääkään ihminen, joka on niin ajatuksissaan, ettei huomaisi, vaikka häntä kosittaisiin ja kusetettaisiin.

Huumorin keinoin hän rakentaa perustavaa laatua olevaa epäluottamusta ajattelun hyödyllisyydestä, jotta hän sen jälkeen voisi syöttää valaisevaa tyhjyyttä tilalle.

Valaistunut ajattelemattomuus

Tollella on tärkeä missio. Hän haluaa pelastaa sinut ajattelemisen orjuudesta. Jos kuitenkin kuulut niihin, jotka haluavat ensin ymmärtää miksi tarvitset pelastusta, mikä sinut voi pelastaa ja mihin sinua pelastetaan, olet lähtökohtaisesti toivoton tapaus. ”Et tule koskaan tajuamaan tätä mielesi avulla. Vapautuminen alkaa, kun tulet tietoiseksi siitä, että sinä et ole tuo olio, tuo ajattelija. Tässä hetkessä on avain vapautukseen, mutta sinä et voi löytää tätä hetkeä niin kauan kun olet mielessäsi.” Eli jos haluat pelastua ajattelusi orjuudesta, sinun on ensin lakattava miettimästä, miksi sinä sellaista pelastusta ylipäänsä tarvitset. Sen jälkeen oletkin jo melkein pelastettu.

Tollelle kaikki mielen toiminnat ovat tietoisuuden vihollisia. Hän on keksinyt uskomattoman monta tapaa sanoa ”lopettakaa ajatteleminen.”

”Älä analysoi… Älä luokittele…  Älä tuomitse… Älä enää ruoki mieltäsi… Mene syvemmälle ei-mielen alueelle… Luovu kaikista mielesi kuvista… Lakkaa yrittämästä löytää vastausta… Ala tottua ei-tietämisen tunteeseen… Mieli ei tiedä mitään… Herätkää. Jättäkää mielenne. Olkaa läsnä.”

Hypnoottisen rauhallisesti Tolle suorittaa kollektiivista lobotomiaa ilman skalpellia. Suggestio menee hyvin perille, koska hän on jo pilannut ajattelemisen maineen, kertomalla meille kuinka suuria kärsimyksiä se on saanut aikaan ja kuinka näännyttävää ajatteleminen ylipäänsä on. Kun ajatteleminen vihdoin alkaa hidastua levoton älyllinen uteliaisuus rauhoittuu, huoli kaiken maailman ratkaisemattomista ongelmista hälvenee ja hillitön yritys suurten salaisuuksien ymmärtämiseen vaihtuu perille pääsemisen helpotukseen. Etsintä on vihdoin loppunut – ainakin hetkeksi.

Tollen mukaan kaikki mielipiteeni ovat joka tapauksessa yhdentekeviä. ”Evolutionaarinen impulssi johtaa poispäin ajatuksiin samaistumisesta… Kaikki ajatuksemme vain teeskentelevät olevansa tärkeitä.” Paitsi tietenkin Tollen ajatukset, jotka ovat teeskentelemättömän tärkeitä. Ne ovat maailman tärkeimpiä, koska ne ovat meitä kohdanneen evolutionaarisen impulssin palvelijoita.

Sen jälkeen hän keskittyy mainostamaan sitä vaikeasti ymmärrettävää autuutta, joka ajattelemisen tuolla puolen löytyy. Mutta muistakaa olla rasittamatta päätänne kaikenlaisilla uskomuksilla niissä mielen maisemissa, jotka Eckhartin uskomusten mukaan ovat uskomusten tuolla puolen.

Ennen kun hän ohjaa kokonaan mielen tuolle puolen, Tolle vakuuttaa kuulijoilleen, ettei heistä suinkaan tule typeryksiä, vaikka lopettavatkin ajattelun:

”Tässä hetkessä eläminen ilman ajattelua ei suinkaan vähennä kykyäsi käyttää mieltäsi. Se vain tehostaa sitä. Kun taas käytät mieltäsi, se tulee toimimaan terävämmin ja keskittyneemmin.”

Toimii. Minäkin olen yrittänyt terästää sikspäkkiäni nousemalla sängystä niin varovaisesti, etten vain rasittaisin vatsalihaksiani. Kunto nousee, kun sitä ei rasita.

Tollen mielestä luovuuskin toimii lähinnä ajattelemattomuuden tilassa. Totta on, että minäkin olen saanut hyviä oivalluksia kusella käydessä, mutta se on vain pieni tauko tietoisessa ajattelussa, jolloin alitajuntainen ajattelu saa mahdollisuuden avata ajattelun jumikohtia. Ei todellakaan luovuus edellytä ajattelemisen lopettamista, vaan alitajunnan mukaan ottamista ajatteluprosessiin. Intuitiokin on ajattelua. Se vaan tapahtuu niin nopeasti, ettei tietoisuus ehdi sitä seurata.

Tolle kuitenkin yrittää todistaa kuinka luovuus toimii ilman ajattelua kertomalla, ettei hän koskaan tee muistiinpanoja eikä valmistele luentojaan. ”Minä vain ilmestyn paikalla ja annan tietoisuuden energian puhua kauttani.”

Tuollainen retoriikka luo mielikuvan puheesta, joka tulee jostain täydellisyyden lähteestä. Hän vahvistaa sitä puhumalla hyvin hitaasti ja sulkemalla välillä silmänsä ikään kuin kuuntelisi mitä seuraavaksi sanoisi. Eikä siinäkään mitään ihmeellistä ole. Jokainen voi oppia kuuntelemaan aivojensa sisältöä ja puhumaan kuulemaansa. Tuleeko sieltä sitten pyhää puhetta vai puuta heinää riippuu siitä, mitä sinne on aikanaan syötetty.

Mitä ikinä tuo ”Tietoisuuden energia” on, se näyttää aina puhuvan sitä samaa mistä Tolle on jo kirjoittanut. Välillä tuolla energialla on pieniä muistivaikeuksia, kun se yrittää siteerata Tollen kirjaa. Silloin Tollen mieli tulee avuksi muistuttaen tietoisuuden energiaa siitä mitä kirjassa luki. Olen huvittuneena seurannut hänen hajamielisyyttään jopa omien lempisanontojensa suhteen.

Valaistunut kritiikittömyys

Tällaisilla mystikoilla on taipumus kutsua ajattelijoita dogmaattisiksi ja omaa vapautumistaan ajattelun kahleista vähintäänkin avaramielisyydeksi, jos ei suorastaan valaistuneeksi. Minusta nämä ajattelun merkityksen vähättelijät linnoittautuvat aivan uudenlaiseen kokemus- tai tietoisuusdogmiin. Niiden kanssa ei voi väitellä, koska kokemuksellisesti haltuun otettu totuus on täysin piittaamaton rationaalisuuden ja eettisyyden suhteen. xxx

Gurut ovat saaneet korkeamman mystisen tiedon haltuunsa ja ovat siksi kaiken kriittisen analyysin ylä- tai ulkopuolella. Silti he Tollen lailla imartelevat kuulijoitaan sanomalla, että ”en voi kertoa sinulle mitään sellaista, jota et syvällä sisimmissäsi itse jo tiedä.” Tällä suggestiolla kriittinen ajattelu on sujuvasti ohitettu ja kuulija tuntee itsensä gurun intiimiksi liittolaiseksi, joka on jo melkein perillä.

Kerran Tollen kuulija valitti, kuinka vaikeaa on olla ajattelematta. Tolle opetti häntä kuuntelemaan puhettaan ajattelematta mitään. Suggestio toimi hyvin ja kuuntelija olikin taas askeleen lähempänä ajattelematonta läsnäoloa. Seuraavaksi Tolle neuvoi miestä pysymään ajattelemattomana myös puheen taukojen ajan. ”Mieleesi saattaa nousta kysymyksiä, mutta sinä voit olla seuraamatta niitä ja pysyä läsnäolossa. Kysymykset ovat kuin magneetteja, jotka houkuttelevat sinua ajattelemaan. Anna ajatustesi nousta ja anna niiden mennä. Älä seuraa niitä sinne, minne ne haluavat sinua viedä.”

Tämä on ihan törkeän hyvä tapa sammuttaa kuulijan kriittinen ajattelu. Jos sellaisia ajatuksia nousee, niiden pitää antaa jatkaa matkaansa. Sokea seuraaminen on paljon helpompaa — ja vaarallisempaa, kuin kriittinen ajatteleminen.

Tolle esittää ajatuksiaan lempeän suggestiivisella tavalla. Niin täytyykin tehdä, kun ajatuksia ei tarjota mietittäviksi ja kriittisesti arvioitaviksi, vaan tienviitoiksi polulla, joka johtaa kärsimyksestä pelastavaan tietoisuuden tilaan. Jos olet tullut tietoiseksi, olet ymmärtänyt hänet oikein, jos tietoisuutesi ei ole kasvanut, et ole ymmärtänyt häntä lainkaan. Jos suhtaudut häneen kriittisesti, pönkität harhaista egoasi, samaistut ajatuksiisi, tuotat kielteisiä tunteita ja myrkytät mielesi kautta koko ympäristösi. Vastaan väittäminen on yhtä hedelmätöntä kuin länsimaille tyypillinen sairauksia vastaan taisteleminen. Homeopaattinen sairautta myötäilevä toiminta on paljon tehokkaampi. Ei ole. 

Kriittiset ajatukset ovat vain oireita kirotun egon sitkeästä haluttomuudesta antautua tilaan, jossa annan toiselle oikeuden ohittaa arviointikykyni vain siksi, että hän on ennakkoon vakuuttanut ohjaavansa minut korkeampaan tietoisuuteen. Tietoisuuteen mistä? Ei oikeastaan mistään, koska siellä ei enää ole tiedostajaa eikä tiedostettavaa. Miten hän on ylipäänsä saanut minut niin vakuuttuneeksi siitä, että sellaiseen tilaan kannattaa päästä? Ei argumenteilla ainakaan. Hän on vain antanut vahvan suggestion siitä, että nykyinen tilani on täynnä harhaisia kärsimyksiä ja hänen sanansa ohjaavat minut kärsimyksettömään tilaan. Kukapa ei sellaiseen kaipaisi. Sellaisilla lupauksilla yleisömenestys on taattu.

Jopa Buddha itse kiistelisi Tollen pikabuddhalaisen ajattelemattomuuden kanssa. ”Viisas ei usko sanoihin vain siksi, että kunnioittaa minua. Aivan kuten kultaseppä testaa kullan laadun erilaisin kokein, niin myös viisas hyväksyy minun opetukseni vasta tutkittuaan ja analysoituaan sitä tarkasti.”

Valaistunut ajattelee sittenkin

Tolle itse on ahkera ajattelija. Hän pohti lapsuudessaan. Teininä hän sai vahvat tietoisuuden kehittämisen vaikutteet saksalaiselta teosofi-mystikolta Joseph Anton Schneiderfrankenilta, joka tunnetaan paremmin nimellä Bô Yin Râ’. Ennen valaistumistaan hän opiskeli filosofiaa, psykologiaa ja kirjallisuutta. Jonkin aikaa valaistumisensa jälkeen hän tutki isän ja lännen mystikkoja entistäkin ahkerammin ja alkoi miettiä, miten voisi sanoittaa kokemuksensa ja maailmankatsomuksensa mahdollisimman monelle. Hän alkoi pitää luentoja ja kirjoittaa hyvin harkittua ja loppuun asti viilattua ensimmäistä kirjaansa. Sen jälkeen hän on opiskellut ja ajatellut päätoimisesti, jotta keksisi säännöllisesti edes jotain uutta sisältöä maailmanlaajuiseksi paisuneelle opetusmissiolleen. Hän on tuotteistanut ajatuksista vapauttavat ajatuksensa kansainväliseksi liikeyritykseksi nimeltä: Eckharts Teachings. Mies, joka yrittää saada meidät lopettamaan ajattelumme rikastuu omalla ajattelullaan. Nerokasta. Voiko sen vahvemmin samaistua ajatuksiinsa – tai pikemminkin vanhojen mystikkojen ja edellisen sukupolven hippigurujen, kuten Oshon ja Maharishi Mahes Yogin ja Ram Dassin, uudelleen sanoittamiinsa opetuksiin, jotka Tolle on ottanut nimiinsä.

Tollen ajatukset ovat poikkeuksia ajattelemattomuuden kultaisesta säännöstä. Hän yrittää muuttaa meitä tiedostamattomia piruparkoja ajatuksia täynnä olevilla kirjoillaan ja luennoillaan. Hän yrittää pelastaa ihmiskunnan psyykeen ja koko planeetan minunlaisten ajattelijoiden aiheuttamasta myrkytystilasta. Tollen mielestä ei pidä vastustaa mitä on. Silti hän itse vastustaa meidän todellisuuttamme.

”Kun ajattelet niin kutsuttua elämääsi… Anna ajatusten vain kulkea lävitsesi, kiinnittämättä niihin mitään huomiota.” Tämä on paradoksaalinen neuvo mieheltä, joka muuttaa jokaisen ajatuksensa tekstiksi ja luennoksi, joihin toivoo meidän kiinnittävän paljonkin huomiota. Hänellä on suorastaan hypnoottinen kyky kiinnittää huomiomme ajatuksiinsa. Muiden ajatuksiin hän sen sijaan ei juurikaan kiinnitä huomiotaan. Heillä onkin vain ”niin kutsuttu elämä”. Kun yleisöstä joku kysyy jotain, Tolle ei useinkaan edes katso kyselijää, vaan kuuntelee silmät kiinni. Se on kait hänen tapansa olla läsnä jollekin. Sen jälkeen hän käyttää kysymystä gurunsiltana omaan loputtomaan ajatusvirtaansa.

Tollen opetus ei todellakaan tule mistään korkeammasta tietoisuudesta. Se tulee idän uskontoja ja hippiajan guruja opiskelleen Tollen ahkerasta ajattelusta. Hän on vain tavallista fiksumpi semimeedio, joka antaa ymmärtää mielipiteittensä ja fantasioidensa olevan peräisin jostain muualta kuin hänen ajatusmaailmastaan. Hänen opetuksensa ei tule mieheltä, joka on vihdoin lopettanut ajattelemasta, vaikka niin väittääkin, vaan Uuden Ajan tähdenlennolta, jolla on iso esoteerinen kirjasto korviensa välissä. Jos hän todella olisi kirjoittanut kirjansa mielensä toimintojen taukotilasta, niitä ei lukisi kukaan – koska niitä ei olisi. Silti Tolle täyttää sanastonsa mahdollisimman monenlaisella tyhjän tilan ylistyksellä.

Tolle selittää atomien sisäistä rakennetta ja avaruuden tyhjää tilaa todistaakseen, että me kaikki olemme melkein tyhjää täynnä. Buddhalaiset ovat kuulemma tienneet atomien rakenteen salaisuuden jo 2500 vuotta sitten sanoessaan, että muoto on tyhjyyttä ja tyhjyys on muotoa. Se on jonninjoutavaa atomifysiikan mystifiointia, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Mitä tapahtuu, jos minä lyön Tollea päähän hyvin muotoillulla puutuolilla? Minä veikkaan, että jos edes jompikumpi muoto on tyhjää täynnä, niin se ei ainakaan ole tuolin. Mutta ei se haittaa, koska Tollen korkeampi tietoisuus ainakin vahvistaa immuunijärjestelmää ja hidastaa ikääntymisen prosessia, joten luontaisedut matkalla ykseyteen ovat todella hintansa arvoisia.

Vastuuton ajattelemattomuus

Tollen mukaan ”elämä ei ole niin vakavaa, kuin mielemme siitä tekee.” Hänen luentojaan kuunnellessa todella saakin vaikutelman kaiken helppoudesta ja seesteisyydestä. Minä kuitenkin epäilen, että luentojen kuuntelijat eivät miellä elämäänsä läheskään niin vakavaksi ja vastuulliseksi, kuin heidän ihmiskunnan jäseninä pitäisi. Mutta enhän minä sitä tiedä.

Tiedän vain, että lasten syntymän jälkeen elämä muuttuu useimmille paljon vakavammaksi kuin olivat sitä ennen kuvitelleen. Tolle ei siitä tiedä mitään, koska ei ole lapsia halunnut. Hän rakastaa hiljaisuutta ja haluaa mieluiten ajatella rauhassa – tai siis olla rauhassa ajattelematta. Lapset ovat siitä hankalia, että ne pakottavat vanhempansa ajattelemaan vaikeita ajatuksia ja tuntemaan siunatusta ykseydestä eksyttäviä vahvoja tunteita. Siksi maailman valaistuneimmat gurut yleensä ovat ikuisia poikamiehiä, luolanperän poikia, joiden vanhemmatkin ovat melkein olemattomiin unohdettuja. Jäljellä on vain palvovia opetuslapsia, jotka ovat universumin siunaamia, kun saavat vihdoin mahdollisuuden vapisevalla äänellä esittää yhden ainoan kysymyksen gurulleen. 

Miljoonakodissaan Kanadan kauniissa maisemissa Tolle kertoo, ettei juurikaan halua mitään enää. ”Eniten nautin hetkistä, jolloin en tee mitään muuta kuin olen tässä hetkessä. Kaikki ympärilläni on niin kaunista ja rauhallista.” Yli puolet ihmiskunnasta kuitenkin asuu kaupungeissa ja niiden slummeissa, joissa juuri mikään ei ole kaunista ja rauhallista. Silti hänellä on pokkaa sanoa, että siunatussa tietoisuudessa oleminen on mahdollisempaa vankilan sellissä kuin yksityisessä lentokoneessa.

Ehkä slummin ovet niin surkeita, koska tarpeeksi moni ei ole ajatellut, miten tuottaa halpoja ja kompostoivia käymälöitä maailman viheliäisimpiin asuinympäristöihin. Ehkä pandemia pääsi yllättämään meidät koska liian moni ihminen etsi vain rauhaa nykyhetkestä, piittaamatta pitkän tähtäimen varautumisesta pahimpaan. Ehkä meillä ei vieläkään ole fuusiovoimaa, koska liian moni on vain keskittynyt fiilistelemään erilaisissa energiakentissä. Maailma on täynnä ahkeria ajattelijoita odottavia ratkaisemattomia ongelmia.

Vaarallinen ajattelemattomuus

”Ainoastaan tietoisuuden kautta — ei ajattelun kautta — voit erottaa faktat mielipiteistä.”

Näin Tolle ajattelee, eikä se ole faktaa vaan hänen todellisuudesta vieraantunut mielipiteensä. Sanon näin ihan tavallisena ajattelijana, vailla mitään korkeamman tason tietoisuutta.

Tollen mukaan ”ajattelu pirstaloi todellisuuden – leikkaa sen käsitteellisiksi paloiksi. Se eristää tietyt tilanteen nimeämällä ne hyviksi tai huonoiksi.” Todellakin. Esivanhempamme oppivat näin erottamaan myrkylliset hedelmät päihdyttävistä ja syötävät eläimet niistä eläimistä, joiden ruokalistalla itse olivat.

”Niiden ihmisten määrä, jotka ovat kulkeneet mielen tuolle puolen, on vielä äärimmäisen pieni, joten voit olettaa, että jokainen tapaamasi ihminen elää eri asteisessa pelossa.” Näin todella on. Äärimmäisen pieni määrä on minun laskuoppini mukaan nolla. Eli Tollekaan ei niihin kuulu, koska mitään pelkäämättömät esivanhempamme on syöty, ennen kuin he ovat ehtineet tehdä jälkeläisiä. Evoluutio on opettanut meitä pelkäämään ihan hyvistä syistä. Ajattelu on se riskianalyyttinen koneisto, jolla voimme joko pelotella itsemme ylikierroksille tai rauhoitella toisemme tyhmän luottavaisiksi. Tolkun ajattelija elää jossain näiden välimaastossa ja selviää siksi hengissä muita pidempään.

Tolle markkinoi vainoharhojen vastakohtaa: ”Kun et enää miellä maailmaa vihamielisenä, ei ole enää aihetta pelkoon.” Se että olet vainoharhainen, ei ole mikään todiste siitä, etteikö sinua kukaan vainoa ja vaikka kuinka luovut vainoharhoistasi, sinulla luultavasti on silti hyviä syitä pelätä, tai ainakin olla varovainen. Mielen rauha ei luo immuniteettia koronalle, eikä varjele heikoilta jäiltä. Ihan sama mihin suuntaan psyykkaat itsesi, maailmassa on edelleen paljon vihamielisyyttä.

Tollen mukaan ”typeryys ei ole niin vakavaa, mutta älykäs typeryys on todella vaarallista.” En oikein tiedä kumpaan vaarallisuuskategoriaan sijoittaisin hänet itsensä. Suopeasti ajatellen, ehkä sittenkin tuohon ensimmäiseen. 

Tiedostava ajatteleminen

Ruuhkavuosina koin stressinä sen, että en ehtinyt ajatella elämäni tärkeimpiä ihmisiä ja asioita tarpeeksi. Ymmärrän kyllä, että ajatuksissaan voi olla muualla, kun pitäisi olla toisen kanssa. Ei ajatteleminen silti aina ole läsnäolon vihollinen. Päinvastoin. Minun pitää ajatella, jotta en huomaamattani omaksu mitään typerää. Minun tulee myös ajatella mitä juuri sanoin, jotta ymmärtäisin katua ja pyytää anteeksi, jos puhuin loukkaavan defensiivisesti. Minun pitää ajatella myös sitä, ettei sauna pääse sammumaan, eikä lapsi unohdu pakkaseen ilman vaatteita.

Tollelle se on liikaa. Hän ei halua käyttää sanaa mindfullnes, koska se viittaa siihen, että mieli on täynnä jotain, kun sen pitäisi olla tyhjä kaikesta, voidaksemme olla läsnä. Jos näin on, minä uskon enemmän mindfulnesiin, huomaavaiseen läsnäoloon. Se on kaiken läsnä olevan tiedostamista, eikä vain kaiken takana olevan tyhjyyden etsimistä. Rauhallisessa läsnäolossa aivomme kykenevät aika moneen suoritukseen saman aikaisesti, ilman että ne häiritsevät aivojen isäntää. Ainakaan minä en ole niin yksikanavainen, kuin Tolle ihmisiä kuvaa, enkä minä edes halua siihen nollakanavaiseen ajattelemattomuuden autuuteen, jota hän niin hengelliseksi kuvaa. 

Vaikka aivot muodostavat vain 5% kehon painosta, ne vievät 20% kehon kaloreista. Ne eivät siis ole energiaa, niin kuin Tolle väittää, vaan ne kuluttavat energiaa. Sillä energialla on tarkoitus tuottaa hyödyllisiä toimintatapoja, kekseliäitä ratkaisuja ja uusia innovaatioita paremman huomisen luomiseksi myös lapsillemme, eikä vain hiljaisuuden retriiteille.

On mieltä kohottavia ja viisastuttavia ajatuksia, lohduttavia ja rohkaisevia ajatuksia, vapauttavia ja valloittavia ajatuksia, oivaltavia ja inspiroivia ajatuksia. Joitakin ajatuksia kutsutaan ylisukupolvisen arvokkuutensa takia suorastaan kuolemattomiksi ajatuksiksi. Sen sijaan että etsisin pelastusta ajattelemisesta, etsin pelastavia ajatuksia. Hyvä vaan, jos joku ongelma tuottaa jollekin päänsärkyä. Päätä pitääkin pakottaa, kunnes ongelma on ratkennut.

Mitä me sananvapaudella teemme, jos kadotamme sekä luovan että kriittisen ajattelun arvostuksen. Silloin ei enää jää paljon sanottavaa.

Minä en Tollen tiloihin kaipaa. Pysyn mieluummin sellaisessa tietoisuudessa, jossa kuulen selvästi sekä sinua, että itseäni. Huomaan myös ympäristöni äänet ja tuoksut. Samalla voin tietoisesti reflektoida kaikkea kuulemaani ja vastaamaan siihen sydämeni pohjasta. Se on tietoista läsnäoloa todellisuudessa, eikä tietoisuuden siirtämistä vain tarkkailijaksi todellisuuden ulkopuolelle. Meillä on siis Tollen kanssa aivan erilainen käsitys läsnäolon voimasta ja luonteesta.

Tolle väittää, että ”sinä olet eristynyt olemisesta niin kauan kun kiinnität huomiosi mieleesi.” Minä väitän, että vasta kun kiinnität huomiosi mielesi liikkeisiin alat olla läsnä tässä elämässä.

Minun pitää myös opetella tarkkailemaan omaa ajatteluani, tiedostamaan mitä ja miten ajattelen. Se on minun versioni tietoisesta läsnäolosta. Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Se on vain tolkuissaan pysymistä silloinkin, kun monitoimimieleni on täynnä kaikkea, mitä tähän haastavaan hetkeen kuuluu.

Voimme oppia ajattelemaan myös ajatteluamme, niin kuin Esa Saarinen opettaa Aallon insinööreille. Systeemiteoreettiseksi filosofiaksi hän sitä kutsuu. Se on turhan korkealentoinen nimitys ihan tavallisen arjen haasteelle. Sellainen edellyttää tietoista rauhoittumista, tiedostavaa sisikunnan reflektoimista ja kykyä tehdä samaa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Pelastava tietoisuus löytyy meidän välillämme, eikä sieltä missä osapuolet lakkaavat olemasta.

Kyllä minäkin olen tuntenut pakkomielteisiä ja harhaisia ajatuksia riivaajuuteen asti. Niistä harhoista olen aina vapautunut kohtaamalla todellisuuden sisälläni ja suhteissani, yksin ja yhdessä muiden kanssa. Tämä muotojen maailma, jolla on myös menneisyys ja tulevaisuus, jonka keskellä rakastan ja kärsin ei kuitenkaan kuulu niihin harhoihin. Tämä on totta ja tässä haluan oppia elämään todesti.

Minusta ihmiskuntaa ei riivaa pakonomainen ajattelu, vaan laiska ja vastuuton pakeneminen ajattelemattomuuteen. Siihen todellisuudesta lintsaamiseen Tollen kirjoista ei ole lääkkeeksi Hän tarjoaa siitä vain henkisemmältä näyttävän version. Minä kutsun sitä todellisuuspakoiseksi ajattelemattomuudeksi.

Minä suosittelen Tollen sijasta Nalle Puhia:
”Ystävyys on sitä, että kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!”
Sitten hän kysyi Ihaalta: ”Oletko koskaan lopettanut ajattelemisen – ja unohtanut aloittaa uudestaan.”

Miten sinä ajattelet? Mitä ajattelet ajattelemisesta? Miten koet ajattelun tai ajattelemattomuuden? Haittaako ajatteleminen läsnäoloasi? Entä yksin tai yhdessä ajatteleminen? Onko Tolle auttanut sinua ajattelemaan?

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0362901
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.