« »

Tolle ja kärsimyksen ongelma

0 kommenttia Kirjoitettu 28.7.2021 Muokattu 28.7.2021

Psykoterapeutti kysyy: ”En voi enää harjoittaa ammattiani, koska koen etten ota asiakkaitteni kärsimystä tarpeeksi vakavasti.” Tolle vastaa kertomalla, kuinka häntä usein hymyilyttää kuunnellessaan kärsimyskertomuksia, koska hän on yhteydessä siihen tasoon, jossa asiakkaan ongelmat ovat suhteellisen pieniä ja tarpeettomia. Sitten hän tarjoaa samaa tasoa terapeutillekin: ”Kun olet yhteydessä muodottomaan tietoisuuteen, näet asiakkaasi jo täysin tervehtyneenä ja eheytyneenä.” Eli jatka vaan työtäsi, kunhan opit ottamaan asiakkaittesi kärsimyskokemukset entistäkin kevyemmin.

Olenkin usein ihmetellyt miksi Tollen kaikkein hupaisimmat ja naurusta rikkaimmat esiintymiset koskevat nimenomaan ihmisen kärsimystä. Tolle usein hekottelee huvittuneena ja naurattaa yleisöäänkin puhuessaan kärsimyksistämme. Häntä huvittaa loputtomasti kaikki ne mielipuoliset tavat, joilla tuotamme omaa kärsimystämme. Toki itseironinen typeryyksilleen nauraminen on terveellinen tapa ottaa etäisyyttä niihin tapoihin, joilla todellakin itse tuotamme ja lisäämme kärsimystämme. Kaikki kärsimyksemme eivät kuitenkaan ole sellaisia. On kärsimystä, joka muuttuu vain raskaammaksi, kun siihen suhtaudutaan kepeästi.

”Elämä on rakennettu tuottamaan sinulle ongelmia. Universaalinen äly on suunnitellut sen sellaiseksi.” Sen jälkeen hän kertoo, kuinka monella tavalla itse muutamme universaalisen älyn tuottamat ongelmat henkilökohtaisiksi ongelmiksi. Näin hän saa kaikki yhdessä nauramaan kosmisille draamaqueeneille, eli meille, jotka emme menetä ainuttakaan mahdollisuutta tuottaa itsellemme lisää suuria ja mahtavia itsesäälin aiheita.

Universumi tai siis luonto ei ole kärsimyksemme suurin syy, vaikka se joskus paiskaakin päällemme hirmumyrskyjä, maanjäristyksiä muita epämieluisia mullistuksia. ”Suurin syy onnettomuuteesi ei koskaan ole tilanne itsessään, vaan ajatuksesi siitä.” Jotain tuon kaltaista olen kuullut lääkärien sanovan monille punkin puremasta vakavia ja pitkäaikaisia ongelmia saaneille. Lymen oireyhtymään, eli krooniseen borrelioosiin sairastuneita kehotetaan etsimään syitä oireisiinsa korviensa välissä. Tollelle kaikki kärsimyksien syyt ovat korvien välissä.

Tietenkin on totta, että tapamme ajatella voi tehdä kärsimyksemme kevyemmäksi tai painavammaksi kantaa. Tämä on taas sitä arkitolkullista sisäänheittopsykologiaa, jolla Tolle herättää ihmisten luottamuksen häneen suurena ihmistuntijana. Siitä alkavatkin kummallisemmat selitykset kärsimykselle.

Tunteiden alkuperä

Seuraavaksi hän väittää, että ”tunteet nousevat sieltä, missä mieli kohtaa kehon.” Tällä hän yrittää väittää, että kaikki tunteet ovat loppujen lopuksi kehollisia reaktioita mielen, eli egon, tuotoksille.

Tollen teoria mukaan kaikki tunteet ovat saaneet alkunsa yhdestä ainoasta erittelemättömästä tunteesta. Sinä kadotit sen menetettyäsi yhteyden siihen itseen, joka olit ennen kuin laskeuduit nimien ja ominaisuuksien maailmaan. Sen jälkeen kaikki tunteet ovatkin pääasiassa negatiivisia reaktioita dualistisiin harhoihisi.

”Tunteet kirjaimellisesti tarkoittavat häiriötilaa. Englanninkielinen sanan emotions, tulee latinan sanasta emovere, joka tarkoittaa häiritsemistä.”

Douglas Harperin etymologisen sanakirjan mukaan tuo ei edes pidä paikkansa, mutta mitä siitä. Tolle selittää sanoja yhtä huolimattomasti kuin Raamattua ja muiden uskontojen tekstejä. Tärkeintä on saada nämä harhaiset sanat palvelemaan Tolle totuutta ja tässä tapauksessa saada kuulijat vakuuttuneeksi siitä, että tunteet todella ovat vain häiriötekijöitä.

Mitä lähemmäksi pääsemme tuota syntymässämme hukattua täydellistä tietoisuutta, sitä vähemmän meillä on tunnereaktioita yhtään mihinkään. Siksi myös kärsimyksemme luonnollisestikin vähenevät. Luonnon tuottamat ongelmat ja itse luomamme kärsimykset muuttuvat vähitellen tietoisen mielen rauhallisiksi havainnoiksi. Näin Tolle yrittää kuljettaa kuulijansa vapaiksi kärsimyksistä. Samalla hän kuitenkin kuljettaa kärsivän ihmisen hyvin yksinäiseen vastuuseen tuskastaan.

Tämä on harhaisuuteen asti liian kapea selitys tunteille. Ei luonto tuota meille vain ongelmia, vaan suoraa ja täysin kyselemätöntä kärsimystä loputtomissa muodoissa. Kehon tuottama nälkä, jano, unen tarve ja kiima tuottavat myös tunteita, samoin kuin hikoileminen, paleleminen ja haavoittuminen. Kaikki nämä saavat meidät välittömästi keskittymään tavoitteelliseen toimintaan kärsimyksen lieventämiseksi. Joskus valitsemme vapaaehtoistakin kärsimystä vielä suuremman kärsimyksen lieventämiseksi.

Lähimmäisillämmekin on suuri valta tuottaa meille sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä kärsimystä asenteillaan, sanoillaan ja käytöksellään. Nekin ovat Tollen mielestä loppujen lopuksi vain oman mielesi tuotoksia:

”Kun jo tahallaan raapii naarmun autoosi, johon olet samaistunut niin, että siitä on tullut osa sinua, sinä suutut aivan kuin sinua itseäsi olisi raavittu” Ja kansa nauraa sille, kuinka hassuja meidän tunnereaktiomme ovatkaan… kunnes tulevat parkkipaikalla, jossa minä ole käynyt raapimassa kaikkien autoja testatakseni, miten heidän korkeampi tietoisuutensa oikein toimii.

En tietenkään kiistele sen kanssa, että samaistuminen turhaan, tuottaa turhaa kärsimystä. Mutta aika harvat loppujen lopuksi ovat samaistuneet autoonsa. Useimmille se on vain välttämätön väline päästä töihin ja viedä lapsia harrastuksiinsa. Entä sitten kun joku tahallaan raapii lapsiani, tai tekee heille jotain paljon pahempaa? Tietenkin kärsimykseni silloinkin on mieleni tuottamaa. Voisiko asia muuten olla ja pitäisikö asian olla jotenkin toisin? Tollen mielestä kyllä.

”Älkää saastuttako kaunista sisäistä olemustanne tai koko maata kielteisyydellä. Älkää antako minkään muotoiselle onnettomuudelle sijaa sisikunnassanne.”

Tollella ei olekaan lapsia, eikä sellaisia edes halua. Miehelle, joka arvostaa häiriötöntä mielentilaansa ammatiksi asti, ja ansaistee sillä vielä ylenpalttisen toimeentulon, lapset olisivatkin todellinen katastrofi. Haastattelija kysyi häneltä suoraan, milloin hän on viimeksi kiihtynyt mistään. Tolle muisteli jotain häiriötilaa, joka tapahtui koiraa ulkoiluttaessa. Maailman uutisissa, jos hän niitä ylipäänsä seuraa, ei ollut mitään häiriötiloja. Universumi siellä vain järjestää vaikeuksia.

Aldous Huxleyn kirjoittama Uljas Uusi Maailma kertoo miten tulevaisuuden utopiassa, tunteita tasoittavia sooma-pillereitä syövät kansalaiset todella olivat vapaita kaikista häiritsevistä tunteista. Netflix on tehnyt siitä samannimisen sarjan. Se kuvaa aika hyvin kuinka apokalyptisia seurauksia rauhalliselle utopialle rakastumisesta, menetyksen aiheuttamasta surusta, kateudesta ja mustasukkaisuudesta voi olla. Silti kielteisistä tunteista vapaa täydellisyys oli helppo kuvata jokaisen ihmisen painajaisena, helvetillisenä muka-taivaana.

Psykiatri Viktor Frankl puolestaan joutui todella häiritsevien tunteiden kurittamaksi Auschwitzin keskitysleirillä. Ne häiriötekijät eivät pääasiassa olleet itse aiheutettuja. Silti hän oppi siellä, kuinka toisten tuottama äärimmäinen kärsimys voi viedä uhreilta kaiken paitsi vapauden loppuun asti suhtautua tilanteeseensa valintansa mukaan. Tunteet olivat mitä olivat ihmisen pahuuden rattaissa, mutta vielä jäi jäljelle mahdollisuus pitää kiinni pienestäkin toivosta ja rakkaudesta tai sitten luopua kummastakin. Yleensä kummastakin luopuminen vapautti kärsimyksestä ja niistä kiinni pitäminen antoi voimaa kestää äärimmäistä kärsimystä. Jotkut heistä säästyivät kertomaan niistä.

Kärsimyskeho

Tolle omi australialaiselta henkiseltä opettajalta Barry Longilta käsitteen kärsimyskeho, mutta puhuu siitä kuin omana oivalluksenaan. Tämä ”negatiivinen energiakenttä”, on yhtä tieteellinen kuvitelma kuin teosofien puhe astraaliruumiista.

Kärsimysruumis on kumulatiivisesti kasvava kärsimyskooste, jota yksilö itse ruokkii harhaisella mielellään. ”Kaikki kokemamme kärsimykset ovat vain lisäyksiä siihen emotionaaliseen kärsimyksen kenttään, jonka kanssa lapsi syntyy tähän maailmaan. Se on melkein kuin erillinen olento, joka elää sisälläsi. Se ei aina tunnu yhtä vahvalta, mutta ajoittain se herää keräämään itseensä uusia kärsimyksen aiheita, koska sillä energialla se elää.”

Näin hän kuvaa kokemusta, johon moni voi helposti samaistua miettimättä sen kummemmin teorian paikkansapitävyyttä tai edes huomaamatta, että Tolle ei suinkaan puhu vertauksin vaan esittää hypoteesin kärsimysruumiista vailla minkäänlaista tieteellistä tukea.

”Jotkut kantavat hyvin tiivistä kärsimys-ruumista, joka ei koskaan ole täysin horroksessa. He hymyilevät ja keskustelevat kohteliaasti, mutta sinun ei tarvitse olla mikään näkijä huomataksesi, että pinnan alla kihisee onnettomien tunteiden pata. Se vain odottaa seuraavaa tapahtumaa, johon reagoida, seuraavaa ihmistä, jota syyttää ja seuraavaa asiaa, josta olla onneton.”

Ei mitään uutta auringon alla. Isovanhempamme kutsuivat Tollen kuvaamia ihmisiä katkeriksi marttyyreiksi ja kirjassani (Uhriutumisen kulttuuri. Valta ja Vastuu.) kuvasin kaunaisia uhriutujia.  Tolle puhuu kävelevästä kärsimysruumiista, eräänlaisena kaappizombiena, jonka pitää koko ajan syödä eläviä pysyäkseen kuolevana. Heidät voi haistaa tai ainakin aistia jo matkan päästä:

”Vahvaan ja aktiiviseen kärsimysruumiiseen sonnustautuneesta ihmisestä huokuu erityistä energiaa, jota muut pitävät erityisen epämiellyttävänä. Tavatessaan tuollaisen ihmisen he tahtovat lähteä välittömästi paikalta, olla mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan. He tuntevat vastenmielisyyttä tuota energiakenttää kohtaan.”

Miten syvälliseltä ja ihmeelliseltä kaikki kuulostaakaan, kun tyhmät uskomukset, paskat asenteet ja huonot käytöstavat muutetaan negatiivisiksi energiakentiksi. Samalla asiat muuttuvat myös vaikeammiksi. Itseensä käpertyneiden ja kärsimyksiään palvovien ihmisten kielteisiä uskomuksia, kaunaisia asenteita, syyllistävää puhetta ja ilkeää käytöstä voi haastaa ja pyytää muuttamaan, mutta mitä ihmettä heidän energiakentilleen tehdään? Karataan kauas vai manataan jotain kilpailevia energiakenttiä paikalle? Ihan tavalliset ihmissuhdevaikeudet muuttuvat toistensa kanssa kilpailevien energiakenttien myllerryksessä aika sekavaksi henkien taisteluksi.

Olen lapsuudessani elänyt toisen version tästä sotkusta, kun uskovaiset käsittelivät kaikki tavalliset ihmissuhdeongelmat yliluonnollisina henkien taisteluina. Luonnolliset ongelmat ovat tarpeeksi vaikeita sellaisenaan. Yliluonnollisella tasolla tai energeettisillä antenneilla käsiteltyinä ne muuttuvat aivan mahdottomiksi sotkuiksi, joista eivät enää enkelitkään ota selvää.

Tollelle ei riitä teoria yksityisestä kärsimysruumiista. Ne voivat olla myös kollektiivisia. ”Melkein kaikki naiset kantavat osansa kollektiivisesta feminiinisestä kärsimysruumiista, joka aktivoituu erityisesti juuri ennen kuukautisia, jolloin monet naiset tulevat intensiivisen kielteisten tunteiden valtaamiksi.” 

Tästä asiasta olen melkein yhtä jäävi puhumaan kuin Tolle. Silti tiedän, että kollektiivinen PMS-oireilu jakaantuu hyvin epädemokraattisesti. Jotkut naiset kärsivät niistä valtavasti ja toiset eivät juuri lainkaan. Tollen mukaan tämän kärsimysruumiin juuret ulottuvat muinaisiin alkukulttuureihin, joissa maskuliinista egoa arvostettiin enemmän kuin feminiinistä. Ovatko PMS-oireet siis edelleen heijastusta kunkin naisen egon saamaan arvostukseen mieheltä? Entä mistä Tolle tietää kenen egoa arvostettiin aikana, jolloin yksilötietoisuus oli vasta idullaan? Ensimmäiset kivikautiset patsashahmot olivat runsasmuotoisia naisfiguureja, kämmen kokoisia Venus-patsaita, eivätkä mitään mahtiphalloksia. Ketä silloin on arvostettu ja mistä syystä, jää arvauksen varaan, kaikilta muilta paitsi Tollelta.

Kaikista kuulemistani tavoista syyllistää koko miessukupuoli naisten kärsimyksistä, tämä on kaikkein absurdein. Tolle voi kyllä ansaita sillä ylimääräisiä suosiopisteitä naisvoittoiselta yleisöltään, mutta kenenkään kärsimyksen taakkaa hän ei sillä kevennä. Miesten kollektiivinen syyllisyyden taakka sen sijaan on entistä verisempi.

Tolle sanoo tuntevansa eri kansakuntien kollektiiviset energiakentät jo lentokoneesta astuessaan. Mielenkiintoista olisi tietenkin testata tämän aistin herkkyyttä lennättämällä Tolle silmät sidottuina eri maiden kentille. Silloin hänen tietämyksensä kunkin kansan kärsimyshistoriasta ei pääsisi vaikuttamaan näiden energiakenttien aistittavuuteen, eivätkä visuaaliset havainnot sotilaista, tai niiden poissaolosta, pääsisi häiritsemään kärsimyksen energiavirtoja.

Teen tahallani pilkkaa näistä pseudosyvällisistä ilmiöistä, jotka muka avautuvat vain erityisen tiedostaville ihmisille. Sosiaalisesti tiedostavilla ihmisillä on aina ollut tarkat aistit ja hyvä kyky tehdä intuitiivisia tilanneanalyyseja pienistäkin havainnoistaan. Ei siihen mitään korkeamman tietoisuuden energiamittareita tarvita.

Yksilöt ja kansakunnat dokumentoivat kärsimyshistoriaansa monesta hyvästäkin syytä. Jotkut haluavat saada historiallisille vääryyksille tarpeeksi julkisen tunnustuksen ja ehkä myöhästyneen anteeksipyynnön ja hyvityksen. Toiset haluavat seuraavien sukupolvien oppivan ja kolmannet vain kunnioittavat historiaa sellaisena kuin se on. Tollen opettama historian tärkeyden vähättely ei auta asiaa. Päinvastoin.

Torjutuilla vääryyksillä on taipumus huutaa, kunnes tulevat kuulluksi, nähdyksi ja ehkä sovinnon kirjaimilla uudelleen kerrotuiksi. Ne tarvitsevat vain ihmisiä, jotka eivät suostu antautumaan kollektiiviselle unohdukselle. He eivät antaudu sille mikä on ja niin tehdessään he toimivat vastoin Tollen tärkeintä käytännön ohjetta kärsimyksen suhteen:

Antaudu sille mikä on

” Mitä tulee ulkoisten olosuhteiden tuottamiin kärsimyksiin: Hyväksy joka hetki kuten olisit itse valinnut sen. Silloin et koskaan voi olla minkään asian uhri… Sano aina kyllä tälle hetkelle. Mikä voisi olla turhempaa tai hullumpaa kuin sen vastustaminen mikä on. Älä vastusta todellisuutta. Silloin sinä teet tästä hetkestä vihollisesi. Hyväksy todellisuus sellaisena kuin se on. Kaikki muu tuottaa vain turhaa kärsimystä.”

Kärsimys pitää hyväksyä, koska universumi antaa sinulle vaikeuksia vain, jotta havahtuisit huomaamaan, kuinka itse muutat haasteet kärsimyksiksi. Hän tietää sen, koska havahtui itsekin tietoisuuteen vasta itsemurhan partaalla. Sen jälkeen hän oppi pitämään kolmenkymmenen vuoden kärsimystä itselleen välttämättömänä. Ilman sitä hän ei nyt olisi tietoinen ihminen.

Aivan samaa kuulin nuoruudessani hyvää tahtovilta uskovilta. Kaikenlaisten murhenäytelmien keskellä, he vain kiitivät Jumalaa, joka tämän kautta yritti opetta heille jotain. Rattijuopon tappama lapsi tai työperäisen asbestin aiheuttama syöpä olivat vain Jumalan opetusvälineitä. Tolle on vain korvannut tämän julman Jumalan universumilla, elämällä tai absoluuttisella tietoisuudella.

”Elämä tulee antamaan sinulle juuri ne kokemukset, jotka parhaiten edistävät tietoisuutesi evoluutiota. Koet kaiken sisäisen vastustuksen negatiivisuutena ja kaikki negatiivisuus on vastustamista.”

Minä ilmoittaudun tällaisten elämänohjeiden vastustajaksi ja pidän sitä positiivisena asiana. Tule tietoiseksi, äläkä vastusta on minusta elämästä ulos hypänneen sivusta katsojan kärsimyksestä lintsaamista. Tolle ei kärsi, koska Tolle ei osallistu. Tolle luottaa siihen, että universumi tuottaa kaiken kärsimyksen vain hyvää tarkoitusta varten ja tulee jotenkin palkitsemaan jokaista siitä, että ei taistele tietoisuuden kehitystä vastaan.

Hyväksyessäsi kaiken tässä hetkessä suostut hengen evoluutioon. ”Kaikki mikä on, on pyhää.” Siksi sitä ei saa vastustaa. Toisaalta hän väittää, että ihmiskunta on mielipuolinen laji. mutta silti kaikki on pyhää, eikä mitään saa vastustaa.

Monilla eri tavoilla hän vakuuttaa kuulijoilleen: ”Kun elät kaiken olevan täydellisessä hyväksynnässä, mikä on ainoa järkevä tapa elää, elämässäsi ei enää ole mitään hyvää tai pahaa. On van korkeampi hyvä.”

En tiedä missä maailmassa Tolle elää, mutta minun maailmassani on paljon käytäntöjä, joita pitää vastustaa ja paljon laiminlyöntejä, jotka muuttuvat vasta sitten, kun löytyy tarpeeksi paljon tarpeeksi vihaisia ihmisiä niitä korjaamaan. Tolle ei sellaista arvosta, koska kaikki aktivismi on egolähtöistä ja johtaa vain taistelun lisääntymiseen.

”Monet ryhmät taistelevat rauhan puolesta sotaa vastaan, mutta ennen tai myöhemmin he taistelevat toisiaan vastaan.”

Ensinnäkin tällainen toteamus häpäisee rauhan ja sovinnon puolesta työskenteleviä. Samalla se kertoo kuinka vieraantunut Tolle on todellisuudesta, koska nämä järjestöt eivät todellakaan osallistu taisteluun. Tietenkin samaan pyrkivillä on suuri taipumus ryhtyä toistensa kilpailijoiksi. Siksi kehitysapujärjestöt, ekologiset aktivistit ja rauhaa edistävät järjestöt kilpailuttavat menetelmiään toistensa kanssa. Välillä se tapahtuu yhteistyön kustannuksella, mutta kukaan ei siksi päättele, että mitään ei saa mistään syytä vastustaa, koska rauha löytyy antautumalla sille mitä on. Se on niiden luksusfilosofiaa, joiden ei enää tarvitse taistella eloonjäämisestään ja ovat kadottaneet kaiken muunkin tavoitteellisuuden elämästään. Vain päämäärättömässä yltäkylläisyydessä on varaa moiseen henkiseen laiskuuteen

Tietenkin vastustamisen kautta voi addiktoitua vastustettaviinsa. Siksi Jeesus kehotti rakastamaan vihollisia samalla kun heitä haastetaan. Niin hän teki. Tietenkin vastustaminen voi olla kuluttavaa ja herättää negatiivisia tunteita siellä ja täällä. Niistä jakaminen ja niitä yhdessä kantaen, voimme pysyä ei-reaktiivisina sorron haastajina. Alttius antaa anteeksi asiat, joita tuomitsen ja vastustan, auttaa minua vastustamaan pahuutta tavalla, joka ei lisää sitä. Aika paljon vihaa ja katkeruutta on työstettävä matkalla siihen, eikä Tollen hymistelevä yltiöpositiivisuus auta minua siinä lainkaan.

”Katso kasveja ja eläimiä ja anna niiden opettaa sinulle mitä merkitsee nykyhetkelle antautuminen.”

Polje sen jälkeen kukan ja muurahaisen maahan, ja opi mitä tarkoittaa olla puolustuskyvytön psykoosipotilas, jonka kanssa kukaan ei edes yritä keskustella. Diagnooseilla ja lääkkeillä hänet poljetaan niin tunnottomaksi, ettei enää piittaa siitä kuka astuu hänen päälleen, koska mikään ei enää tunnu miltään.

Älä vastusta sitä mikä on

”Ehkä sinua on käytetty hyväksi. Ehkä työsi on tylsää. Ehkä joku läheisesi on epärehellinen, ärsyttävä tai tiedostamaton. Kaikki tuo on yhdentekevää. Olivat tämän tilanteen tuottamat ajatuksesi tain tunteesi oikeutettuja tai evät, ei merkitse mitään. Tosiasiassa sinä vastustat sitä mikä on.”

Suljetulla osastolla harva on olosuhteitaan ja lääkitystään valinnut. Hän joko suostuu lääkitykseen tai se annetaan hänelle injektiona. Ainoa hyväksyttävä yhteistyömuoto on alistuminen ylivoimaiselle koneistolle, joka on saanut vallan määritellä hänet ja korjata hänet ainoalla osaamallaan tavalla, vaikka potilaista oikeasti kuuntelevia ja lääkkeettömiäkin hoitomuotoja on olemassa. Jonkun pitää vastustaa sitä mikä on, antaa painoarvoa psykoosiin menneen traumaattiselle historialle, tilaa hänen tunteilleen ja kunnioitusta hänen toiveilleen, jotta hän saisi voimaa kantaa kärsimyksensä ja kasvaa takaisin rakastavaksi ihmiseksi muiden joukkoon.

Tolle kuitenkin vastuuttaa vain yksilöä itseään: Sinä olet tekemässä tästä hetkestä vihollisesi. Luot onnettomuutta, ristiriitaa sisäisen ja ulkoisen välillä. Sinun onnettomuutesi ei myrkytä vain sisäistä olemustasi, vaan myös kaikkia ympärilläsi ja kollektiivista ihmisyyden psyykeä, josta olet erottamaton osa. Planeetan saastuminen on vain saastuneen psyykeen ulkoinen heijastuma, koska miljoonat tiedostamattomat yksilöt eivät ole ottaneet vastuuta sisäisestä tilastaan.”

Kun nämä miljoonat ovat ottaneet vastuuta sisäisestä tilastaan, kuka sen jälkeen ottaa vastuun heidän raiskatusta tilastaan, tylsästä työstään ja epärehellisten läheisten aiheuttamista kärsimyksistä? Kun kukaan ei enää vastusta mitä on, saastuminen loppuu ja maailma on vihdoin oikealla mallillaan! Niinkö?

Tollen mukaan kyllä. ”Jos saat sisäisen kuntoon, ulkoinen menee kohdalleen.” Tietysti on tärkeää hoitaa oma elämä kuntoon, ennen kuin lähtee maailmaa korjaamaan, mutta ei sisäinen rauha laita mitään ulkoista kohdalleen, paitsi jos tuotteistaa sisäisen rauhansa niin hyvin, että tulee miljonääriksi.

Tyrannit työpaikoilla, yhteisöissä ja kotona ovat oikein tyytyväisiä alaisiinsa, jotka lakkaavat syyttämästä heitä pahoinvoinnistaan ja kääntyvät sisäänpäin, löytääkseen mielen tyyneyden problematisoimalla vain omaa kärsimysruumistaan. Suuret firmat, jotka yrittävät saada työntekijöiltään mahdollisimman paljon irti, ottavat mielellään vastaan trendejä, jossa ylikuormituksen syyt pannaan yksinomaan kantajan itsensä vastuulle. Guru, joka herättäisi työntekijät tiedostamaan hyväksikäytön ja alistamisen mekanismeja ei kuuluisi firman palkkaamien luennoitsijoiden joukkoon. Mieluummin työn raatajille suositellaan kirjoja, jotka auttavat heitä tuntemaan itsensä edes vähän vähemmän surkeiksi olioiksi ja siksi palamaan takaisin normiraatamisen siunattuun hulluuteen. Tolle rohkaisee juuri siihen:

”Sinä et voi löytää rauhaa muuttamalla elämäsi olosuhteita.”

Myös protestanttisessa käytännössä on ollut paljon kansalaisten kyselemätöntä palvelualttiutta ja sen kautta saavutettua sielun rauhaa ruokkivaa opetusta, mutta se onkin jatkuvan itsekritiikin alla, niin kuin kristillinen opetus aina on ollut.  Tollen kriitikoita saa googlaamalla etsiä kuin Higgsin bosonia hiukkaskiihdyttimestä.

Maailman epäoikeudenmukaisuudet eivät korjaannu vain mielen hallinnalla, tietoisuutta nostamalla tai laajentamalla, tulemalla yhdeksi universaalisen mielen kehittymisen kanssa tai yhtymällä kosmiseen hengen evoluutioon. Sellainen on naivin maagista toiveajattelua, joka hämärtää ennestään heikkorajaisten ihmisten minuutta. Tollen seuraajat voivat kääntyä sisäisiin korkeuksiin tai syvyyksiin, yrittäen nähdä kaikki vastoinkäymisensä vain tietoisuuden nostattajina. Pahaa silti tapahtuu suht hyville ihmisille samalla, kun kohtalaisen itsekkäitä ihmisiä potkaisee vain onni.

Elinolosuhteiden radikaali muuttaminen on monille aivan välttämätön, joskaan ei ehkä riittävä edellytys mielen rauhan löytämiselle. Tiedän sen pitkästä kokemuksestani erilaisista kriiseistä ja addiktioista toipuvien ihmisten kanssa. Jos elät alistavassa yhteisössä, toimit ylivoimaisen stressaavassa työpaikassa ja yrität tulla toimeen henkisesti ja fyysisesti kaltoin kohtelevan puolison kanssa ja ainoat ystäväsi ovat päihteiden käyttäjiä, tiedät kyllä, että antautuminen todellisuudellesi kuljettaa sinut yli kestämisesi rajojen. Siellä Tollen kirjoista ei todellakaan ole apua.

Tai ehkä on sittenkin: ”Elämän salaisuus on kuolla ennen kuolemaa, jotta huomaisit, ettei kuolemaa edes ole.” Harjoittele siis kuolemaa, jota ei ole, jotta huomaisit ettei sitä ole. Sitten olet löytänyt elämän salaisuuden. Sen täytyy varmasti olla totta, koska se kuulostaa niin syvälliseltä.

Tolle kärsimättömyys

”Zenin olennainen sisältö on kulkemista nyt-hetken partahöylän terän kärjellä – olla niin täydellisesti ja totaalisesti läsnä, että mikään ongelma, kärsimys tai mikään, mikä ei ole sinää, voi jäädä sinussa henkiin. Nyt hetkessä, ajan olemattomuudessa, kaikki sinun ongelmasi häviävät. Kärsimys tarvitsee aikaa. Sitä ei voi olla olemassa nyt-hetkessä.”

Koko elämä on tuossa taianomaisessa nyt-hetkessä, mutta sinun historiasi, elämäsi suuret ongelmat ja kärsimykset eivät siihen mahdu. Ne ovat olemassa vain siellä missä me kaikki muutkin olemme, ajassa ja paikassa, tässä maailmassa. Kärsimyksestä vapaudutaan siis hyppäämällä pois ajasta nyt hetkeen.

”Kun lakkaat samaistamasta itseäsi siihen ja huomaat, että tämä kärsimyskeho ei ole todellinen sinä, voit vapautua kärsimyksestä. Kyseessä ei ole enää minun kärsimyksestäni, eikä minun kipeästä tarinasta.”

Olen samaa mieltä Tollen kanssa, ettei kärsimyskeho ei ole todellinen minä. Todellisella minulla on vain yksi keho ja se on oikein huippuunsa viritetty kärsimystä ja nautintoa varten. Kehosta irtaantumisen kokemuksia on kyllä kirjattu, mutta melkein kaikki kertovat tulleensa haastetuiksi palaamaan takaisin kärsivään kehoonsa ja siihen mieleen, joka kykenee kärsimystä kantamaan. En ole kuullut kenestäkään, joka on oppinut elämään irti kehostaan, kärsimyksestään tai ylipäänsä irti ajasta. Jos on, hän ei ole enää täällä kertomassa siitä meille.

”Yritin saada äitini irrottautumaan samaistumisestaan kärsimystä tuottavasta kehostaan, mutta en onnistunut.” Tolle antoi huvittuneena ymmärtää äitinsä rakastaneen kärsimystään niin paljon, ettei suostunut siitä luopumaan. Kuulijoistakin se oli tosi huvittavaa. Minusta ei.

”Sillä ei ole väliä, kuinka suuri osa kärsimysruumiistasi kuuluu kansakunnallesi, rodullesi tai itsellesi. Joka tapauksessa sinä voit mennä sen tuolle puolen ja ottaa vastuu sisäisestä tilastasi.”

Tietenkin voin kasata kollektiivista ja yksilöllistä kärsimystä mahtavaksi syyllistämismanipulaation välineeksi. Silloin siirrän kaiken vastuun meidän ja minun kärsimyksistä sinulle ja muille. Kyllä vastuunotto merkitsee sen myöntämistä missä määrin itse osallistun kärsimykseni rakentamiseen ja muiden kärsimyksen lisäämiseen. Sen jälkeen alkaa itsestäni ja muista huolehtiminen yhdessä kärsimysten tuottajien haastamisen kanssa. Ei se onnistu hyppäämällä ajasta ajattomuuteen, jossa kärsimystä tuottava negatiivinen energia yksinkertaisesti lakkaa olemasta. Ei sellaista henkistä taikaa kannata ainakaan vastuunotoksi kutsua. Minusta se on henkisyydeksi naamioitua vastuusta karkaamista.

Vastuun otto kärsimyksestä pitää sisällään eilisten syntien tunnistamista, tunnustamista ja sovinnon tekemistä, tämän hetken asenteiden ja tekojen korjaamista, sekä sitoutumista lähimmäisten kärsimyksien vähentämiseen huomisesta seuraavaan sukupolveen asti. Siihen kuuluu meditatiivinen itsetutkiskelu ja dialogi tässä hetkessä, jossa myös kaikki tuska saa olla läsnä.

Tollen käsitys vastuusta on aivan erilainen: ”Eivätkö ihmiset sitten ole vastuussa siitä mitä tekevät kärsimysruumiin ohjauksessa? Miten he voisivatkaan olla? Miten voit olla vastuussa, kun olet tiedostamaton, kun et tiedä mitä teet? Isossa kaaressa ihminen on kuitenkin tarkoitettu kehittymään tietoiseksi olennoksi. Ne. jotka eivät kehity joutuvat kärsimään ei-tietoisena olemisen seuraukset. He eivät ole mukana universumin evolutionaarisessa impulssissa.”

Tollella on siis todella kaiken kattava diagnoosi kärsimysten syystä ja yksinkertainen menetelmä siitä vapautumiseen. Siksi hän yrittää opetuksellaan pelastaa nämä ei-tietoiset ihmiset tietoisiksi nyt-hetkestä ja siten vapauttaa heidät kärsimyksistä. Karma hoitaa ne, jotka eivät suostu tietoisiksi. Hyvä aikomus, kehno menetelmä, viheliäiset tulokset ja piittaamaton asenne niitä kohtaan, jotka jäävät tietoisuuden junasta. Se on minun arvioni.

Tolle ottaa kuitenkin minua vähän suuremmat auktoriteetit taakseen. Kristillisen teologian syvällisimpänä ymmärtäjänä hän kertoo kuinka ”Kristuksen kärsimyksen katsominen voi avata minut tiedostamaan oman kärsimykseni. Kristus on nimittäin arkityyppi kärsivästä ihmisestä, joka on naulittu ristille. Risti on kidutusväline, mutta myös jumaluuden symboli. Siksi Kristuksen kaltainen antautuminen kärsimykselle toimii portaalina tuonpuoleiselle, jonka löytäminen lopettaa sinun kärsimyksesi. Se kuitenkin avautuu vain hengellisen (Tollen kaltaisen) opetuksen kautta, jonka piiriin monet eivät vielä ole päässeet. Buddhakin näytti ihmisille kärsimyksen ja kärsimyksen lopun. Buddhakin ohjasi ihmisiä Jumalan valtakuntaan. Hän vain kutsui sitä tyhjyydeksi.”

Tollen korkeamman hengellisen opetuksen mukaan Buddha vapautti ihmiset kärsimyksestä ohjaamalla tyhjyyteen, Kristus avasi kärsimyksellään portaalin samaan tyhjyyteen, mutta kutsui sitä Jumalan valtakunnaksi. Tolle tietää, että kummatkin puhuivat samasta kärsimyksestä vapaasta korkeammasta tietoisuudesta. Eivät puhuneet.

Jeesus lupasi vain lisää kärsimyksiä seuraajilleen. ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.

Ei hän luvannut vapauttaa itseään tai ketään muutakaan kärsimyksestä tai väkivaltaisen kuoleman mahdollisuudesta. Hän tiesi, että hänen tapansa kieltäytyä siitä väkivallasta, jonka yhteiskunnassa paljasti, johtaisi hänet ja hänen seuraajansa haastamansa väkivallan rattaisiin, eli suuriin ja todellisiin kärsimyksiin. Ei Jeesus haastanut ketään haluamaan kärsimystä. Ei siinä itsessään ollut mitään hyvää, eikä tavoiteltavaa. Hän vain kertoi mitä hänen esimerkkinsä seuraaminen ja lojaalisuus hänen rinnallaan saattaisi merkitä.

Jeesus ja Buddha opettivat vapautusta siitä kärsimyksestä, jonka tuotamme itsellemme ja toisillemme kateellisen kilpailun omistushalun kautta, ja kummatkin haastoivat seuraajiaan lieventämään kanssaihmisten kärsimystä. Jeesus velvoitti viimeisen päälle ankarasti menemään kaikkien kärsivien uhrien puolustajiksi ja lohduttajiksi, koska Jumala kärsi kärsivissä ja siksi hänet myös kohdataan kärsivien auttamisen kautta.

Oman ”kärsimyskehon rauhallinen tarkkailu” tuosta ajattomasta nyt hetkestä käsin voi olla yksi tapa selvitä kärsimyksestä. Minusta se ei ole valaistunutta läsnäoloa sen enempää kuin aktiivista mukana olemista ihmiskunnan kärsimyksien lieventämisessä. Se on poissa olemisen taitoa.

Kouluttajakärsimys

Tollella ei ole vain fatalistisen piittaamaton suhde kärsimykseen. Hänelle kärsimys on korkeimman tietoisuuden palvelija – se, joka ajaa meitä henkisessä evoluutiossa koko ajan ylemmäs. 

”Elämä antaa sinulle sen kokemuksen, joka eniten hyödyttää tietoisuutesi evoluutioita. Mistä tiedät, että tämä on se kokemus, jonka tarvitset? Koska sinulla on se kokemus juuri nyt”

Se on erittäin myötätunnoton ja typerä kehäpäätelmä, jossa lähtökohtaoletusta käytetään todisteena siitä, että oletus on oikea. Kärsimyksestä voi heitellä nokkelia näennäissyvällisyyksiä rikkauksilla suojellun yksityisen rauhan keskeltä, jota lapsetkaan eivät häiritse. Sano noin lapselle, jonka aivot ovat rappeutumassa ravinnon puutteesta, eikä tiedä saako huomennakaan nähdä äitiään.

Tuska kuulemma häviää, kun olemme rauhallisina ja tietoisina läsnä nyt-hetkessä. Minä en usko siihen. Tuska ei häviä poistamalla kärsimys tietoisuudestamme. Se voi käydä siedettävämmäksi, kun se annetaan olla läsnä, kun se otetaan vastaan, kun se jaetaan läsnä olevien kesken ja kun sen syille tehdään jotain.

Kaikki ei todellakaan ole mikään lahja elämältä. Moni kosketus on vain täpärästi väistetty sattuman, kuoleman tai pahuuden hipaisu. Moni tällainen kosketus on satuttanut pientä lasta jo kauan ennen kuin hänellä oli alkeellistakaan kykyä puolustaa itseään. Tietenkään siihen ei pidä samaistua, mutta ei se ohittamallakaan mihinkään häviä.

Monet tapahtumat ovat onnettomia sattumia tai julman piittaamattomuuden ilmentymiä ja pysyvät sellaisina riippumatta siitä, kuinka paljon olemme niiden kautta kasvaneet tai tulleet jostain uudesta tietoisiksi. Sellaisille asioille tehdään jotain. Ne eivät ole olemassa vain tietoisuuden nostattajina, eikä sellaista päivää tule, eikä pidäkään tulla, että minä tulisin niistä tapahtumista kiitolliseksi. Sellaisen ehdottaminen on kärsimyksen rienaamista, eikä se parantamista.

Silti Tolle kehottaa meitä voittamaan kärsimys sanomalla kyllä kärsimykselle. Monet ovat kertoneet sen pelastaneen heidän elämänsä, joten mikä minä olen heidän kanssaan kiistelemään? Toiset ovat saaneet elämää muuttavan kokemuksen juotuaan pullon niin sanotusti pohjaan asti. Kolmannet ovat havahtuneet aivan uudenlaiseen elämään sen kautta, että kuolema on vähän raaputtanut heidän ihoaan. Neljännet ovat havahtuneet, kääntyneet ja lähteneet seuraamaan aivan uusia opettajia, luettuaan jotain kirjaa. Viidennet ovat vain ahkeran itsetutkiskelun ja monen kärsimyksen kautta kasvaneet vanhoiksi viisaiksi, jotka eivät enää elä reaktiivisessa suhteessa juuri mihinkään, vaikka rakastavat melkein kaikkia ja siunaavat jopa vihollisiaan. He ovat tarpeeksi juurtuneet tähän maahan palvellakseen kärsiviä omasta kärsimyksestään huolimatta ja joskus myös sen tähden.

Antaa tunteiden häiritä

Tunteet eivät ole sielun saastaa, vaan oppaita valheiden ja vammojen, haavojen ja haaveiden lähteille.

Ehkä on hulluutta antaa maailman rikkoa sydämeni, mutta enemmän kaihdan viisautta, joka viettelee minut autiolle saarelle olemaan yhteydessä kaikkeen, antamatta kenenkään koskettaa minua. Mieluummin ärsyynnyn hölmöyksille ja raivostun raiskaajalle. Mieluummin rakastun hulluna, milloin mistäkin syystä ja huudan apua hätääni, kun ero polttaa koloa rintaani. Mieluummin parun ja huudan niiden kanssa, jotka ovat kivusta mykkiä ja annan raiskatun vaientaa minut yhteiseen tuskaan. Halatkoon joku tarpeeksi väkevä syli minut sitten jälleen kuntoon.

Olen etsinyt suojaa pettymyksiltä ja hylätyksi tulemisen kivulta niin monesta paikasta. Kipuun olen aina havahtunut silloinkin, kun olen herätetty rakastamaan. Olkoon niin. Ilo minua on valaissut aina kun olen antanut toisen oikeasti koskettaa. Onni minua havahduttaa, kun pimeässä kohdataan. Syvä tarkoituksen tuntu minut yllättää, kun jaetut kärsimyshistoriat punoutuvat yhteen vahvaksi selviytymisen tarinaksi ja paremman huomisen suunnitelmaksi.

Jos minä en olisi tuntenut syvää turhautumista kaiken maailman typeryyksistä ja armottomuuksista, en olisi ikinä ryhtynyt minkään asian korjaamiseen. Nytkin kirjoitan, koska minusta Tollen maailmanpelastussuunnitelma on epärealistinen, yksilöitä syyllistävä ja silti laiskaksi jättävä. Minä luulen, että hänen tapansa olla vastustamatta todellisuutta säilyttää todellisuuden täysin muuttumattomana. Ei tarvitse tapella siitä, mikä ekologinen toimenpide on toista hyödyllisempi tai pitkän päälle vahingollinen. Ei tarvitse vertailla erilaisia elämän arvoja tai tyylejä keskenään, jotta saisimme selville mikä tapa elää on toista parempi ja mitä Tollen mainostama elämänasenne siinä puntarissa loppujen lopuksi painaa.

Kuulijoilleen hän lupaa, mitä ei kenelle tahansa lupaisi: ”Koska olet tullut tänne, sinun uusi tietoisuutesi on jo tarpeeksi herännyt, jotta voisit ymmärtää mitä tarkoitan, kun sanon: Sinä voit valita elää tilassa, joka on vapaa kärsimyksestä. Voit valita tilan, jossa kärsimys ei enää ole mahdollista, etkä enää ole onneton. Tässä hetkessä ei enää ole mitään ongelmia, eikä onnettomuutta.”

Kestävätkö tällaiset lupaukset todellisuuden painon vai eivät? Onko tällaisten lupausten herättämä toivo edes terveellinen? Onko tällainen tila edes tavoiteltava?

P.S. Mitä jos kaikki kärsimys on pohjimmiltaan uhriin samaistuneen Jumalankin kipua? Ainakin Jeesus antoi ymmärtää jotain siihen suuntaan. Ehkä me kohtaamme Hänen läsnäolonsa, ottamalla kaikki kohtaamamme kärsimys vakavasti ja olemalla siinä läsnä. Ehkä kohtaammekin sen kaikkein suurimman kaikkein pienimmän kärsimyksessä.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
« »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0380952
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.