«

Loppuhuomioita Tollesta

0 kommenttia Kirjoitettu 28.7.2021 Muokattu 28.7.2021

Tolle on niin hassu ja antikarismaattinen, ettei juuri kukaan epäile häntä minkäänlaisen vallan käyttäjäksi. Sympaattinenkin hän on. Silloinkin kun hän kuvaa ihmiskuntaa rikollisen mielisairaana nisäkäslajina, hän onnistuu tekemään sen tavalla, joka välittyy kuulijoille melkein rakkauden tunnustuksena.

En tiedä ketään, joka yhtä lutusen söpöllä tavalla haastaa riitaa melkein kaikkien uskontojen kanssa, ilman että kukaan näyttää edes huomaavan sitä. Jos huomaakin, niin tuntuu jotenkin alhaiselta ja ahdasmieliseltä huomauttaa moisesta. Hänen habituksensa ja esiintymistapansa on niin tupaturvallinen, että ihmiset unohtavat defensiivinsä jo eteiseen. Kuka koskaan voisi pelätä tyyneyden ruumiillistumaa, joka kehottaa ihmisiä ohjautumaan sisäisen rauhan kautta. Sehän kuulostaa melkein vuorisaarnan oikealta. Hellästi hän pelastaa kuulijoitaan elämän myrskyihin uppoavista laivoista sen meren merkityksettömiksi laineiksi, johon laiva on uppoamassa.

Tollella on ollut itsemurhalta pelastava kokemus, jonka hän on mystifionut ja josta hän on tehnyt kosmisia johtopäätöksiä. Sen lisäksi hän on omaksunut kirjansa sanomaan sopivan valaistuneen habituksen ja kaikkitietävän roolin. Hän saa kylpeä ihmisten ihailussa, samalla kun hän julistaa täydellistä riippumattomuutta ihmisten ihailusta.

Tolle on aikamme hengellinen psykoterapeutti, jonka uskonto on sekoitus hindulaista monismia ja buddhalaista filosofiaa. Raamattua hän siteeraa sen verran, että kristillisessä perinteessä löysästi roikkuvat rauhoittuvat pitämään Tollea Jeesuksen opetuksen parhaimpana ymmärtäjänä.

Ehkä Tollen tarjoamilla hengen latteuksilla on kysyntää siksikin, että ihmiset eivät enää jaksa, ehdi tai viitsi oikeasti paneutua mihinkään tosi tärkeään. Useimmilla on tarpeeksi tekemistä tyydyttävän parisuhteen löytämisessä, asuntolainan maksamisessa, pentujen kuskaamisessa, ylimääräisten kilojen sulattamisessa, ryppyjen silittelemisessä ja seuraavan loman suunnittelemisessa. Ajatteleminenkin on käynyt ylenpalttisen vaikeaksi, koska ajateltavaa on niin ylivoimaisen paljon. Siksi on helpottavaa kuulla kuinka yliarvostettuja kriittinen ajattelu, mielipiteen muodostaminen ja kaikki muutkin mielen toiminnat ovat.

Tolleen ei tarvitse paneutua, eikä hän kenenkään päätä pakota. Päinvastoin. Kuulokkeet korville ja perusasia on tullut selväksi ennen kuin kone on ehtinyt Kanarialle. Hän tarjoaa ylikierroksilla kulkeville arkikärsimyksen kantajille kipeästi kaivattua ja helposti omaksuttua lepoa ja rauhaa.

Tolle ei vaadi ankaraa asketismia, eikä opeta mitään vaikeita meditaatiotekniikoita. Yksikään guru ei ole ennen häntä tarjonnut niin vaivattomia ratkaisuja kärsimyksen ongelmaan, menneisyyden taakkoihin, tulevaisuuden huoliin ja eksistentiaalisiin ahdistuksiin kuin Eckhart Tolle. Syvä rauha, tyhjä mieli ja viittä vaille valaistunut tila on vain muutaman hengähdyksen takana. Pelkkä Tollen läsnäolo on rauhoittava. Hänen hidas puheensa, pitkät taukonsa ja jatkuvat rauhoittumisen suggestiot tuottavat rauhaa. Kun rauhaan keskitytään, rauhaan rauhoitutaan.

Ei se mikään eilen keksitty taika ole. Jokainen lastaan nukuttava äiti on tuntenut sen aikojen alusta asti. Vahvan autosuggestion kautta rauha joskus siirtyy myös arkeen, ainakin joksikin aikaa. Tollen hartauspuheen jälkeen ihmiset lähtevät rauhallisina töihin ja pysyvät rauhallisina – kunnes ego taas herää mietinnöillään pilaamaan kaiken.

Tollen maailmankatsomus ei haasta ajattelemaan, tahtomaan ja pyrkimään. Jos kurssimaksuja ei oteta huomioon, hän ei vaadi ketään tekemään minkäänlaisia sitoumuksia. Ei sellaisilla ole mitään merkitystä. Ne vain lisäävät elämän taakkaa. Ei mitään syvällisiä itsetuntemuksellisia matkoja, ei terapiaa, eikä menneisyyden sotkujen selvittämistä, ei ponnisteluja tai itsekuria, ei vaikeiden asioiden opiskelua ja ymmärtämistä. Kaikki on tosi helppoa ja maailmoja syleilevää. Muutamia hassuja maailmankatsomuksellisia väitteitä lukuun ottamatta minun ei tarvitse uskoa mihinkään, tunnustautua mihinkään oppiin, eikä kuulua mihinkään kirkkoon tai kulttiin. Eckhartin opetus on täydellisen tasapainottava hengentuote eskaloituvien vastakkaisuuksien repimässä maailmassa. Rauha löytyy uskomisen, haluamisen, tahtomisen ja tavoittelemisen sammuttamisesta. 

Se totisesti rauhoittaa, ja suojelee kaikesta mikä haastaa tai ahdistaa. Se rauhoittaa kuin neljäs lasillinen, kolmas kilometri, toinen nainti tai ensimmäinen Diapami. Kaikki mikä tyhjentää mielen rauhoittaa.

Menneisyyden merkityksen mitätöiminen vapauttaa menneisyyden tutkimisesta, siellä rikottujen suhteiden korjaamisesta ja vaivalloisten sovintojen rakentamisesta. Tulevaisuuden mitätöiminen heikentää motivaatioita luoda omaa ja muiden hyvinvointia palvelevia tavoitteita ja tehdä pitkäjänteistä ja joskus turhauttavaakin työtä niiden eteen. Sellainen on vain kärsimysruumiin turhaa ruokkimista. Jos kaikki ahkera ajatteleminen, tahtominen ja intohimoinen tavoitteleminen on vain turhuuksien tuulettamista tai suorastaan rikos jumalallista tyyneyttä ja korkeampaa tietoisuutta vastaan, niin tervetuloa pelkkä minuudesta vapaa oleminen.

Kun Tollen lempeän ivaava pilkka kaikkia mielen toimintoja kohtaan alkaa mennä nahkoihin, luottamus aiemmin tärkeänä koettuihin elämän peruspalikoihin alkaa horjua. Eikä siinä mitään, jos arvottomat asiat korvataan arvokkailla, tyhmät viisailla ja itsekkäät rakkaudellisilla vaihtoehdoilla, mutta Tolle tarjoaa tilalle vain hengellisesti romantisoitua olemista.

Vanhan kansan viisaudessa toimettomuutta, jota silloin laiskuudeksikin kutsuttiin, pidettiin kaikkien paheiden äitinä. Tollen korkeamman tason tietoisuudessa kaikenlainen toimeliaisuus on kaikkien kärsimysten isä. Joten unohda Saimaan norpat ja Syyrian pakolaiset, äläkä vaivaa päätäsi sairaanhoitajien palkkatason kohottamisella tai syöpähoitojen kehittämisellä. Älä keskity siihen mitä tapahtuu ympärilläsi. Keskity siihen mitä tapahtuu sisälläsi. Äläkä erehdy pitämään sitäkään itsetuntemustyöskentelynä, vaan huolehdi siitä, että siellä tapahtuu mahdollisimman vähän yhtään mitään:

”Taoismissa löytyy termi wuwei. Se tarkoittaa rauhassa istumista ja ei minkään tekemistä. Muinaisessa Kiinassa tätä pidettiin yhtenä korkeimpana hyveenä.”

Passiivinen meditointi on idässä varattu muiden elätettävänä oleville munkeille. Ei sitä tavalliselle kansalle suositeltu. Kaikkea etäältä tarkkaileva passiivinen tietoisuus vain ylläpitää sitä mitä on, haastamatta ketään mistään mihinkään. Tehohoidon osastohoitaja tuskin saisi sellaisesta palkan korotusta.

Minusta Tollen huikea suosio ei ole merkki tietoisuuden evoluution suuresta harppauksesta eteenpäin. Pikemminkin se on merkki hippikulttuurin perinnönkantajien haluttomuudesta kriittisesti ja arvostavasti tutkia omaa ja vanhempiensa historiaa voidakseen kantaa vastuunsa tulevaisuudesta nyt tehtävien elämäntapavalintojen kautta.

Yksisarvisella, kykloopilla ja tosi vihaisella ihmisellä on yksi yhteinen asia. Heillä on jotain ylimääräistä keskellä otsaa. Kaikki tietävät mistä puhun. Kaikki tietävät, että puhun totta, mutta kaikki tietävät myös, että puheeni on fantasiaa.

Tolle puhuu mahdollisuudesta vapautua kärsimysruumiista, kunhan siirtyy ajan ulkopuoliseen nyt hetkeen valaistuakseen täydellisellä tietoisuudella. Kaikki tuntuvat tietävän mistä hän puhuu. Melkein kaikki uskovat, että hän puhuu totta, eikä juuri kukaan kehtaa ehdottaa, että suuri osa hänen kosmisista väitteistään on pelkkää fantasiaa. Tolle ei ole poikkeuksellisen valaistunut ihminen. Hänen seuraajansa eivät ole tietoisuuden evoluution kärkijoukkoa, eivätkä hänen kirjansa ole tavallisia itseapuoppaita hyödyllisempiä.

Tollen sisäänheittopsykologia           

Tollen kirjojen ja luentojen arkiset huomiot ja kuvaukset ihmisten tavallisista ongelmista toimivat sisäänheittäjinä Tollen maailmaan. Kuka tahansa voi tunnistaa sielunsa kippurat Tollen lempeissä vitseissä ja kaikkia naurattaa hänen suopean ylimieliset kuvauksensa ihmisten tavallisimmista hulluuksista.

Hän käyttää self-help kirjallisuuden helmiä ja tavallisen arjen viisauksia syöttäen niiden sisälle oman yksinkertaistetun versionsa hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja häntä edeltävien New Age -gurujen opetuksia.

Tolle tapa kuvata ihmisten ongelmia ja tarpeita maksimoi niitä tavalla, joka luo uusia ongelmia ja tarpeita. Puolivitsikkäällä retoriikallaan hän muuttaa ihmisten tavalliset ongelmat eksistentiaalisiksi katastrofeiksi, joihin ainakin hänellä, ehkä ainoastaan hänellä, on ainutlaatuisen yksinkertaiset ja pelastavat vastaukset.

Pintapuolisesti Tollen arkineuvot ovatkin aika tolkullisia, kunhan jättää hänen maailmankatsomukselliset perustelunsa sikseen. Ne, jotka täysillä hurahtavat Tollen korkeamman tietoisuuden sfääreihin, eivät välttämättä löydä kunnon maakosketusta enää ollenkaan. Tollen uushenkinen psykologia erkaannuttaa todellisuudesta ja muuttuu hengelliseksi elitismiksi, joka leijuu tavallisen arjen yläpuolella lähinnä tyynenä tarkkailijana.

Siksi Tollen opetuksista hyötyvät minusta eniten ne, jotka hänen latteuksistaan omaksuvat vain kaikkein litteimmät kakut ja nekin vähän ohimennen sovellettuina. Monilta jääkin onneksi huomaamatta minkälaiseen maailmankatsomukseen Tolle haluaa kuulijansa ohjata.

Kevytversio on terveellisempi

Tietenkin hidastaminen, hiljentyminen, pysähtyminen ja läsnä oleminen on hyvää ja hyödyllistä. Pascal sanoi sen jo 1600-luvulla: ”Kaikki inhimillinen pahuus tulee ihmisten kyvyttömyydestä istua hiljaa huoneessa.” Sen voi tehdä omaksumatta Tollen uskomusta ajattomasta nyt-hetkestä, jonka löytäminen merkitsee täydellistä vapautumista kärsimyksestä, koska täydellisessä läsnäolossa ei enää ole kärsijää.

Tietenkin menneisiin traumoihin ja tunarointeihin samaistuminen on vahingollista kenelle vaan. Ei silti tarvitse uskoa, että koko henkilökohtainen historia on pelkästään mielen konstruktio, vailla mitään todellisuutta. Se on aika huono resepti traumojen ja tunarointien hoitoon.

Tietenkään ei ole hyvä elää niin vahvasti huomisen suunnitelmissa, että tämän hetken todellisuus unohtuu. Ei minun silti tarvitse menettää uskoani siihen, että mielikuvillani, arvoillani ja unelmillani osallistun hyvin todellisen tulevaisuuden rakentamiseen.

Tietenkin on hyvä huomata miten valheellisten uskomusten varaan voin rakentaa vääristynyttä mielikuvaa itsestäni. Ei minun silti tarvitse ajatella, että koko minuuteni on eksistentiaalinen harha, josta minun pitää vapautua pelastuakseni ei-mitään-mitään-maahan.

Tietenkin liiallinen ajatuksiini samaistuminen voi vieraannuttaa minut todellisuudesta, mutta ei minun silti tarvitse ajatella, että koko todellisuus on vain mielen konstruoima harha, josta minun on vapauduttava heräämällä täydelliseen tietoisuuteen kaiken ykseydestä.

Tietenkin vertailevan kateuden kautta rakennettu identiteetti tai ego on jatkuvan uhan alla, ja aiheuttaa siksi stressiä. Ei silti tarvitse uskoa, että identiteettini on itsessään ongelma, joka ratkeaa vain hävittämällä ego kokonaan. 

Kaikki hänen arjen ohjeensa ovat olleet psykologista peruskauraa viimeistään jo 1960-luvulta asti. En ymmärrä miksi niistä tulee niin ihmeellisiä Tollen suusta. Onko niin, että perinteisessä uskonnollisuudessa ja myös psykoterapiassa on vaikeasti määriteltävä tarjontavaje, jonka Eckhart Tollen kaltaiset ikivanhojen itämaisten oppien pinnallistajat ja kauan harjoiteltujen meditaatiotaitojen yksinkertaistajat ovat pystyneet täyttämään. Aika suuren henkisen ja hengellisen tyhjiön hän näyttää täyttävän.

Tollen hengellisyys

Tolle on onnistunut rakentamaan uususkonnollisen pelastusopin, jossa hän yrittää olla riitelemättä yhdenkään uskonnon tai filosofian kanssa, vaikka noukkiikin joka paikasta irrallisia sitaatteja uusvanhan henkisyytensä rakennuspalikoiksi. Hän esiintyy Jeesuksen ja Buddhan syvimpänä ymmärtäjänä ja on siksi saanutkin runsaasti seuraajia heidän vaikutusalueensa laitamailta.

Tolle sanoo, ettei hän itse puhu, vaan puhdas tietoisuus puhuu hänen kauttaan. Ihmiset kuuntelevatkin häntä melkein kuin meedioita, joka välittää valaisevaa sanomaa tuolta puolen tavallisen ymmärryksen. Saman efektin hän yrittää saada aikaan kirjoillaan:

”Joillekin välähdys tietoisuuteen heräämisestä voi tulla tätä kirjaa lukiessa, koska se on tehty ohjaamaan sinut uuteen tietoisuuteen lukiessasi sitä… Aina vain uudestaan yritän ottaa sinut mukaani tuohon intensiivisen ajattomaan tietoisuuden tilaan.”

Kaikista nimettömästi käyttämistään lähteistä huolimatta hänellä on pokkaa sanoa, että hänen kirjansa sanoma ”ei ole ulkoisista lähteistä, vaan siitä ainoasta todellisesta sisäisestä Lähteestä, joka ei sisällä mitään teorioita tai spekulaatioita.”

Sisäisesti Lähteestä käsin hän kertoo meille koko universumin ja ihmiskunnan tietoisuuden historian, kuin olisi itse ollut kaikessa läsnä. Monet väittävät edellisissä elämissä olleensa Buddhan tai Jeesuksen opetuslapsia, roviolla poltettuja noitia tai muita tärkeitä historian henkilöitä, mutta Tollen henki on ollut kaikessa mukana ihan alusta asti. Sellaisilta hän ainakin saa teoriansa ja spekulaationsa kuulostamaan.

Tollen järjestäytymätön seuraajakuntakunta kuuluu kaikkiin mahdollisiin kirkkoihin ja uuden ajan henkisyyden kasvavaan joukkoon. Tolle kuitenkin vakuuttaa, että ”Se mikä nyt on nousemassa, ei ole uusi uskomusrakennelma, uusi uskonto, hengellinen ideologia, tai mytologia.

Silti Tolle on lyhyessä ajassa rakentanut uusvanhan synkretistisen uskomusrakennelman, joka priorisoi todellisuuden turhaan, tärkeään, hengelliseen ja siihen mikä on pyhää ja jumalallista. Sen tukena on Tollen mytologinen versio kaikkeuden synnystä, ihmiskunnan lankeemuksesta, pelastuksesta ja uudesta alusta. Puhtaaseen ja absoluuttiseen tietoisuuteen herääminen on hänen versionsa uudesti syntymisestä. Sen jälkeen ei tarvitse kuin olla, osana korkeampaa tietoisuutta ja maailma pelastuu.

Kaikki kunnia mielen taidoille ja mielen rauhalle, mutta jos niiden ainoa tehtävä on vapauttaa minut siitä, mikä sydämessä tuntuu myös kärsimykseltä, ne myös vapauttavat minut satuttavan intohimoisesta rakkaudesta ihmiskuntaa ja koko maailmaa kohtaan. En pysty arvostamaan sitä henkisyyttä tai hengellisyyttä, jonka tehtävä näyttää olevan vapauttaa ihmiset kantamasta minkäänlaista ristiä, raskasta velvollisuuden taakkaa tai vaikeaa missiota oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Sekin kuuluu minusta vastuullisen elämän riemuihin.

Minä olen tullut siihen tulokseen, että minätön ykseys, ajaton ja ajatukseton läsnäolo, ovat sangen yliarvostettuja mielen poikkeustiloja. Niistä voi jäädä voimaannuttava muisto, joka vahvistaa kokonaisvaltaista sitoutumista elämään, mutta ne voivat myös muuttua addiktiiviseksi yritykseksi saada sellaiset tilat muuttumaan pysyviksi. Jos en jaksa tai halua kulkea sitä tietä, jolla kipeäkin historia muutetaan voimaksi ja viisaudeksi tai en uskalla katsoa unelmia, joista voi rakentaa arvopohjaista toimintaa, voin tietenkin kokeilla kevytversiota elämästä, jossa etäisyyden otto kaikesta hankalasta ja traumaattisesta kutsutaan pelastavaksi läsnäoloksi. Kyllä se pelastaakin, mutta ei elämään vaan elämästä.

Onhan meillä niitä, joilla ei ole mitään kykyä pitää eilistä ja huomista läsnä tässä hetkessä. Heillä on vain tämä hetki ja siksi heille on rakennettu omat laitokset, joissa heistä toivottavasti pidetään hyvää huolta. Usein he ovat maailman rakastavimpia ihmisiä, joilla ei todellakaan ole muuta elämää kuin tämä aina yhtä ihmeellinen läsnäolon hetki. Kuitenkin vasta historian kanssa sovintoon pääseminen ja tulevaisuuden toivon löytäminen tuo syvyyttä, laajuutta ja painavuutta tässä hetkessä elämiseen. Koko todellisuuden rakastamiseen tarvitaan monipuolista tietoisuutta, valtava määrä ajattelua, vastuullisia valintoja, kurinalaista toimintaa, sitoutumista vaikeisiin tavoitteisiin ja valmiutta uhrautua niiden saavuttamiseksi.

Tollen hengellisyys on pelkkää itseriittoista sisätyöskentelyä, vailla juuri minkäänlaisia sosiaalisia ulottuvuuksia, kummallista pyörimistä egon ympärillä, vaikka sen ei oikeasti pitäisi edes olla olemassa. Muiden palveleminen, oikeaksi koettujen asioiden edistäminen tai huonojen juttujen vastustaminen puuttuu hänen soolohengellisestä agendastaan kokonaan. Kaikki järjestyy juuri oikealla tavalla, kunhan vain kytkeydymme jumalalliseen tietoisuuteen, jonka kanavina me tulemme toteuttamaan kaiken ykseyttä juuri niin kuin pitää.

Tollen jeesustelu

Kun Tolle puhuu anteeksi antamisen tärkeydestä, monet kristityt jo huokailevat hallelujaata. Tollen täytyy varmaan olla kristitty. Kuka minä olen muuta väittämään, mutta hänen anteeksianto-opetuksensa ei oikeasti koske osapuolten välistä sovintoa lainkaan. Se on vain anteeksiantajaa varten. Hän vielä rauhoittaa kuulijoitaan sanomalla, että ”olkaa ihan huoleti, kyllä karma hoitaa omansa. Teidän kaltoin kohtelijanne saavat osansa. Teidän anteeksiantonne ei vapauta heitä tekojensa seurauksista. Anteeksi antaminen vapauttaa teidät karman karmeasta kierteestä. Siksi kannattaa antaa anteeksi.” Sanaakaan hän ei puhuu siitä millä tavalla anteeksi antaminen muuttaa suhdetta toiseen, koska toinen ei pohjimmiltaan ole edes olemassa. Hänen versionsa sovinto toteutuu vasta osapuolten sulautuessa kaiken ykseyteen, eikä siinä, että viholliset oppivat rakastamaan tai ainakin sietämään toisiaan, niin kuin Jeesus opetti.

Tolle yrittää Jeesuksestakin rakentaa korkeamman tietoisuuden opettajaa. Kuva Jeesuksesta miehenä, joka toimi pääasiassa intuitiivisesti ja spontaanisti, on liian yksinkertainen. Hän oli myös ajattelija, joka joutui vakavasti pohtimaan oman kansansa uskonnollista perimää ja mitä sen kanssa tekisi. Hän oli syntynyt Abrahamin jälkeläiseksi, kasvanut Israelin lasten selviämiskertomusten kanssa ja tutustunut kansan sankareihin, profeettoihin ja viisauskirjoihin. Israel nimenä tarkoittaa häntä, joka painii Jumalan kansa. Sellainen Jeesus oli.

Toisin kuin Tolle, Jeesus otti historian ja tulevaisuuden vakavasti. Itse hän eli niiden risteyskohdassa miettien koko ajan, mitä ottaisi ja mitä jättäisi palvellessaan Jumalan valtakunnan tulemista ihmisten keskuuteen. Meditatiivista pysähtyneisyyttäkin Jeesus tarvitsi. Hän usein vetäytyi hiljaisuuteen kuullakseen Isänsä äänen ja oppiakseen ymmärtämään hänen tahtonsa. Ei hän silti mitään kolmannen asteen ykseyttä opettanut.

Meistäkin Tolle yrittää leipoa pikku Jeesuksia, ei sen kautta, että ryhtyisimme Jeesuksen seuraajiksi ymmärtämällä ja soveltamalla hänen tahtoaan maan päällä, vaan sen kautta, että me vain hoksaisimme jo olevamme Jeesuksen kaltaisia totuuden lähteitä.

”Totuutta ei voi erottaa siitä kuka sinä olet. Kyllä, sinä olet totuus. Jos haet sitä muualta, sinua petetään joka kerta.”

Mielenkiintoista, että muut totuuden lähteet tulevat pettämään meitä joka kerta, jos etsimme totuutta heiltä. Kukaan meistä ei siis ole kykenevä ohjaamaan ketään totuuden äärelle – paitsi Tolle tietenkin, joka ohjaa meidät itsemme äärelle. Mikä sen mieluisampaa.

”Sinun Olemuksesi on Totuus. Jeesus yritti ilmaista sen sanomalla: ’Minä olen tie, totuus ja elämä.’” No ei yrittänyt. Tämä on vain esimerkki Tollen julkeasta tavasta kääntää Jeesuksen sanat päälaelleen. Jeesus yritti paljastaa meille totuuden itsestämme, sidonnaisuutemme kollektiivisiin valheisiin ja vakivaltaisuuksiin, joista hän itse oli vapaa. Niille, jotka nöyrtyivät näihin ikäviin totuuksiin itsestämme, Jeesus lupasi antaa Totuuden Hengen, joka johdattaisi meidät kaikkeen totuuteen. Hänen avullaan voisimme oppia tuntemaan totuuden itsestämme ja Jumalasta, puhumaan totta ja olemaan tosia. Meille tarjottiin tie, totuus ja elämä seurattavaksi, koska emme olleet sitä itse.

Tollella ei näytä olevan ole hajuakaan siitä, kuinka ankarasti Jeesus haastoi sekä vihollisiaan, että ystäviään ajattelemaan ja tutkimaan itseään. Hän käytti vertauksia, sarkasmia ja ironiaa paljastaakseen ihmiset itselleen ja saadakseen heidät tiedostamaan totuuden siitä hylkäävästä väkivallasta, johon olivat osallisia. Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta ei totisesti ollut mikään siunattu ajattelemattomuuden tila, vaan armollisuuden ja totuudellisuuden valtakunta, jossa vihdoin oli vapaus ajatella toisin kuin isät olivat opettaneet ja mihin papit olivat pakottaneet.

Jeesus oli uskontokriittisen ajattelun mestari. Siksi hän aloitti myös vahvan itsekriittisen perinnön, jota Tolle ei seuraa nimeksikään, vaikka hän käyttääkin Jeesusta oman uskonnontapaisen maailmanpelastusyrityksensä yhtenä profeettana. Tolle ei pidä kriittisistä haastatteluista, eikä hän myöskään käy varsinaisia dialogeja kristittyjen teologien, tai buddhalaisten opettajien kanssa, puhumattakaan siitä, että antaisi kulttuuriantropologien kritisoida hänen käsitystään ihmiskunnan kehityksestä. Siinä mielessä hän elää älyllisesti haasteetonta ja ylisuojattua elämää, vastaten vain opetuslastensa nöyriin kysymyksiin.

Tollen mielestä Jeesuksen puhe viisaasta miehestä, joka rakensi talonsa kalliopohjalle, tarkoittaa miestä, joka on löytänyt menneestä ja tulevasta vapaan tämän hetken, jossa hänen todellinen identiteettinsä lepää. Sitä varten pitää kaivaa syvälle sisikuntaan, josta tämä ikiaikainen tietoisuuden kallio on. Myrskyt ja tulvat ovat vain ihania mahdollisuuksia, jotka pakottavat minua kaivamaan syvemmälle, herätäkseni olemukseni kalliopohjalle, joka ei pohjimmiltaan ole mikään eikä mitään. Minusta Tollen yritys verrata markkinoimaansa tietoisuuden tasoa kalliopohjaksi, on suorastaan koominen. Ei edes hiekka ole yhtä huono rakennuksen pohja kuin Tollen kuvaama muodoton, ajaton ja rajaton tyhjyyden tila, jolle ei voi rakentaa mitään.

Ei Jeesus ollut sanan yleisessä merkityksessä valaistunut – ei sinne päinkään. Hän oli alusta loppuun asti ihmisten typeryyksien kiusaama, kadehtijoiden vaivaama, kilpailijoiden ahdistama ja vihollisten vainoama mies, joka oli menehtyä pelkkään tuskaan, kun kollektiivisen pahuuden voimat kerääntyivät häntä hakemaan. Kuollessaan hän koki olevansa Isänsä ja koko universumin hylkäämä.

Tietoinen Jeesus oli kyllä. Hän näki aikansa kulttuurin sidonnaisuuden väkivaltaan ja valheeseen. Hänellä oli myös vahva tietoisuus siitä, miltä Jumalan tahto maan päällä näyttäisi. Se etenisi yksi anteeksianto ja sovinto kerrallaan ihmisten väliseksi kunnioitukseksi. Viholliset kohdattaisiin haastavalla armoilla ja vastuuttavalla rakkaudella, eli vaikeimmalla mahdollisella tavalla. Sellainen edellyttäisi hyvin juurtunutta tietoisuutta Jumalan valtakunnan luonteesta ja sitoutuneisuutta sen toteuttamiseen. Jeesus kuitenkin näki, että jopa hänen opetuslastensa unelmat messiaasta olivat militaristisia ja heidän unelmansa Jumalan valtakunnasta muistuttivat kaikkia muitakin väkivalloin rakennettuja valtakuntia maan päällä. Juuri kukaan ei häntä ymmärtänyt.

Kun Jeesus ratsasti aasilla vallan ja vihollisuuden kaupunkiin, hän oli jo tarpeeksi tietoinen siitä, että vallat ja voimat olivat jo valmistuneet viimeiseen taisteluun vaikutusvallasta hänen kanssaan. Hänellä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta herättää heitä toimintansa sokeudesta, kuin antautua sen uhriksi.

Tolle ratsastaa seuraajiensa rahoilla juhlasalista toiseen roikottaen valaistuksen porkkanaa heidän silmiensä edessä. He kantavat Tollea selässään, koska ovat vakuuttuneita siitä, että hän on valaistunut ja porkkana heidän edessään on heillekin kuuluva valaistus. Jonakin päivänä se tulisi tekemään taikojaan myös heille. Hekin voisivat vihdoin jättää vaikean terapian ja huolen tulevaisuudesta taakseen ja löytää aina sisällään olleen rauhan rääkätylle sielulleen. Havahduttuaan mielensä ansoista he vihdoin löytäisivät rajattoman viisauden lähteen, jonka eteen ei enää tarvitse opiskella, pohtia tai ymmärtää yhtään mitään. 

Tuolla puolen löytyy kaikenlaista

Tolle rakastaa kaikkea, joka mene ”tuolle puolen” mielen, ajattelun, sanojen, tavoittelun, tuntemisen, oikean ja väärän, binäärisen dualismin jne, koska vasta sieltä löytyy korkeampi tai ehkä jopa absoluuttinen tietoisuus. Tosin sekään ei ole olemassa, niin kuin hänen tuoreimmassa videossaan opettaa. Se on yhtä tyhjä kuin taivas, jota ihastelet täältä alhaalta käsin, mutta joka lakkaa olemasta mitä korkeammalle nouset. Mutta tietoisuuden tuolla puolen löytyy sittenkin se joku. Sama se, vaikkei olekaan olemassa.

Minä en ole yhtä vakuuttunut siitä, että kaikki mielen sammuttamisen tuolla puolen löytyvä on terveellistä. Tuolla puolen löytyy myös kritiikitön tyhmistyminen ja passiivisuuteen taantuminen, sisäiseen maailmaan eksyminen, hetkellisiin mielen tiloihin addiktoituminen, kontaktikyvyttömyys ja tavallisessa arjessa toimimisen heikkeneminen. Eikä se muuksi muutu, vaikka sitä kuinka kutsuttaisiin henkiseksi kasvuksi tai korkeammaksi tietoisuudeksi. Näin ei tietenkään aina käy, mutta olen tavannut liian monta varoittavaa esimerkkiä siitä.

Minä uskon Tollen maamieheen Martin Heideggeriin, kun hän sanoi, että ”Totuus olemisesta asuu kielen talossa.”

Vaikka kieli on rajallinen, se on kartan lailla aina jossain suhteessa todellisuuteen. Hyvän todellisuuskartan pohjalta voi tehdä päteviä ennusteita siitä, mitä jonkun esteen tuolla puolen voi löytyä. Hyvä kartta resonoi myös sisäisen maailmani kanssa, ja auttaa minua siksi kotiutumaan todellisuuteen, jossa elän.

Sitten on niitä, jotka Tollen lailla haluavat viedä meidät kaikkien karttojen tuolle puolen, sinne missä sanat lakkaavat merkitsemästä yhtään mitään. Kun totuus löytyy kielen talon ulkopuolelta, se voi olla mitä tahansa, tai ei yhtään mitään, mutta kun mielen keskittyminen siirtyy sinne, totuus siitä mikä on, muuttuu samantekeväksi. Tämä on minusta uskonnollinen versio totuuden jälkeisestä ajasta, jonka media ja poliitikot ovat meille luoneet. Sen mukaan totuus on se, ettei totuutta ole. Se on vain mielen konstruoima harha. Minusta Eckhart Tolle on totuuden jälkeisen ajan esoteerinen palvelija

Uushenkisten etsijöiden olisi pitänyt oppia poliitikoilta, että kaikki tiet eivät todellakaan vie mihinkään toivottuun lopputulokseen, eivätkä kaikki polut johda saman utopistisen vuoren huipulle. Jotkut tiet vievät päin totalitääristä helvettiä ja Tollen kaltaiset polut vievät mahdollisimman kauas pois ihan kaikesta. Siksi kutsun Tollea poissaolon mestariksi, vaikka hän itse puhuu läsnäolon voimasta.

Sisäinen vapaus rahasta

Eckhart opettaa monen muunkin lailla, että saat mistä luovut. Liiketoiminnallaan hän huolehtii siitä, että niin todella tapahtuu.

Tolle myi ensimmäistä kirjaansa ainoana tarvittavana kirjana valaistukseen. Sen jälkeen on tullut kaksi kirjaa ja satoja luentoja lisää. Loppujen lopuksi mikään ei näytä riittävän tarpeeksi valaiseva tietoisuuden saavuttamiseen.

Eckhart Teachings on suuri kansainvälinen yritys, joka kirjojen lisäksi myy omaa televisiokanavaa, meditaatiomusiikkia, sitaattikorttipakkoja, kalentereita, retriittejä, joiden osallistumismaksut ovat huikeita ja luentoja, joiden halvimmat paikkaliput ovat 75 €. Kalliimmat maksavat parisataa tuon päälle. Kaikki luentojen äänittäminen on ehdottomasti kielletty. 

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku viisauksillaan rikastuu. Olisin suonut sen itsellenikin. Silti minusta on aiheellista kysyä keneltä tahansa maailmanparantajagurulta:
Millä tavalla olet ansainnut rahasi?
Kuinka paljon tarvitset sitä lisää?
Mikä määrä rahaa riittäisi sinulle?
Jos sinulla jo on riittävä määrä rahaa, niin kuin olen puheistasi ymmärtänyt, mitä sinä teet niillä? Autatko niillä köyhiä? Käytätkö varallisuuttasi muiden hyvinvoinnin lisäämiseen, jos, niin miten?

Oikeastaan hän vastaa tai jättää vastaamatta kaikkiin näihin kysymyksiin sanomalla, ettei kiinnitä kovinkaan paljon huomiota rahaan. Ei hänen tarvitsekaan sitä tehdä 80 miljoonan dollarin omaisuudella, joka näyttää nykyään kasvavan kymmenellä miljoonalla vuodessa. Hänellä on varaa palkata ihmisiä ajattelemaan rahaa hänen puolestaan.

Toisella kertaa kysyttäessä hän sanoi, että monet uskonnot ”yrittävät torjua halunsa, torjumalla omistamisen. Todellinen kieltäytyminen on sisäistä, eikä ulkoista.” Eli kun hän on kieltänyt halunsa rahaan ja vapautunut riippuvaisuudestaan siitä, hän on vapaa velottamaan palveluksistaan niin paljon kuin markkinat sallivat? Korkea hinta vain lisää hänen kysyntäänsä. Niin mimesis toimii. Ihmisillä on taipumus himoita sitä, mihin vain astetta heitä rikkaimmilla on varaa.

Ehkä hänen pitäisi lukea uudestaan sen mitä on itseään köyhemmille rikkaille kirjoittanut: ”My God. Tätäkö minä olen tehnyt? Kun vihdoin näet mitä teet tai olet tehnyt ja siinä piilevän alitajuisen kaavan, toimintasi loppuu kuin itsestään.”

Kun kysymys rahasta tulee esille Tollen fanisivuilla, yleisen vastaus on ”sinä et ole vielä tietoinen kateutesi vaikutuksesta kysymyksiisi.” Eli kun tulet tarpeeksi tietoiseksi, sinun ei tarvitse enää kysyä mitään Tollen rahoista.

Tietoisuuden kehitys näyttäytyy yhdenlaisena Royal Albert Hallissa luennoidessa, tai jommassakummassa luksusasunnossaan Kanadan talouseliitin ympäröimänä. Luksusautojen merkeistä hän on valinnut Infinitin, koska rakastaa sen äärettömyyttä tarkoittavaa nimeä. Minua kiinnostaisi nähdä Tollen jakavan rauhallisen ja tietoisen elämänsä reseptejä Nairobin slummissa tai jossain alkeellisessa pakolaisleirissä.

Toisaalta hän sanoo, ettei hengellisellä opettajalla ole mitään varsinaista opetettavaa. Hänen pitää vain auttaa ihmisiä pääsemään eroon siitä mikä erottaa heidät totuudesta, eli menneisyydestä, tulevaisuudesta, ajattelusta – ja ehkä rahastakin siinä sivussa.

Se on minusta liian kallis hinta pelastuksesta, joka minusta muistuttaa metafyysistä kadotuksen tilaa.

Miksi kirjoitin tämän?

Tarkoitukseni oli purkaa Tollen edustamaan New Age -gendreen liittyviä ärtymyksiäni muutaman facepäivityksen verran, mutta kun olin pikkusormeni antanut, aihe tempaisi mukanaan. Halusin ajatella asiaa vähän enemmän, joten päätin ottaa Tollen esimerkkitapaukseksi ja harppoa joitakin keskeisiä käsitteitä läpi.

Tämä on kuitenkin huolimattomin ja pinnallisin tutkielmani ikinä. Olen perehtynyt aineistoon aika pinnallisesti, enkä ole juurikaan tehnyt mitään oheisopiskelua. Koska kirjoitin alun perin vain Faceen, en viitsinyt keskittyä lähdeviitteisiin. Ajattelin, ettei Tollekaan ole, joten sopii tyyliin. Piti vain selvittää itselleni, mitä hänen tapaisestaan henkisyydestä tai hengellisyydestä itse ajattelen. 

Olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt kaikenlaisissa hengellisissä piireissä, jonka takia minuun on jäänyt ehkä kohtuuttomankin ankara kriittisyys uskonnollisia vinoutumia kohtaan. Sieltä on jäänyt myös sisäinen haaste puuttua uskomuksiin, joita pidän vahingollisina.

Ei sellaisessa pitäisi minusta mitään outoa olla. Toki ymmärrän, että tämän päivän polarisoituvassa maailmassa riidat alkavat jo uhata maailmanrauhaa. Siksi pelkkä argumentoiminenkin on henkisissä piireissä aika huonossa huudossa. Ihmiset olisivat näissä maisemissa mielellään yhtä mieltä melkein mistä vain, kunhan ei tarvitse riidellä.

Poliittisella kentällä olemme jo nähneet, että kaikki eivät todellakaan tule uskollaan autuaaksi. Jotkut tuhoutuvat vahingollisten uskomusten tähden. Eivät nämä henkiset asiat sen kummempia ole. Keskenään niitä on kilpailutettu kautta historian ja niin on hyvä. Mitä enemmän joudumme kaiken maailman uskomusten kanssa tekemisiin, sitä ahkerammin joudumme ajattelemaan. 

Kaikenlaisten terapiamuotojen hyödyllisyydestä tai haitallisuudesta on tehty ja tehdään koko ajan tarkkoja tilastollisia tutkimuksia. Näin terapiamenetelmiä kilpailutetaan keskenään sekä tulosten, että kustannusten perusteella. En ole vielä nähnyt valaistusta tarjoavien gurujen kilpailuttamista. Heidän arvonsa mitataan villeillä markkinoilla, joiden lyhyt muisti on huono ottamaan oppia edellisten gurujen tuottamista pettymyksistä. Siksi pidän tällaisten pohdintojen kirjaamista yleishyödyllisenä palveluna niille, jotka eivät jaksa kaikkeen paneutua näinkään perusteellisesti.

Olen keskittynyt kritiikkiin, enkä Tollen opetuksen mahdollisiin hyötyihin. Olen tehnyt niin, koska hän on saanut parin atomivoimalan verran kehuja netissä, mutta kriittisiä puheenvuoroja on vaikea googlettamallakaan löytää. Joten jos suosituksia haet, niitä kyllä löytyy. Keskustelu jatkukoon. Henkinen kasvu -ryhmä sai Tolle-arvostelustani tarpeekseen ja kieltäytyi julkaisemasta Tollen suhdetta kärsimykseen ja siitä eteenpäin. Se oli harmillista, koska minulla oli siellä ihan hyvä keskustelu ihmisten kanssa, jotka ajattelivat kanssani aivan eri tavoin.

Oma käsitykseni hengellisyydestä

Minä en halua sellaista hengellisyyttä, joka etsii vain mielen rauhaa. Kaipaan avukseni sitä Henkeä, joka auttaa minua näkemään elämäntapojemme uhrit, eikä anna minulle rauhaa, ennen kuin olen löytänyt tavan puolustaa ja lohduttaa heitä.

Minulle hengellisyys ei ole täydellisen tietoisuuden taso, jonka kautta yhdyn kaikkeuteen, vaan tietoisuutta kaiken suhteellisuudesta ja siitä, minkälainen minun suhteeni on muihin, luontoon, Jumalaan ja itseeni.

Vierastan miten-minä-voin ja miten-minun-käy yksilöllistettyä ja yksityistettyä soolohengellisyyttä, koska en halua kadottaa kosketustani paikalliseen, kansalliseen ja kansainväliseen vastuuseen, siihen hengellisyyteen joka rukoilee ”tapahtukoon sinun tahtosi koko maan päällä.”

Hengellisyyteeni merkitsee minulla itsekeskeisyydestä luopumista, mutta ei minuuteni kieltämistä tai yksilöllisyyteni hukuttamista kaikkeuteen. Tunnistan itseni suhteessani sinuun, vihollisiini, Jumalaan ja koko maailmaan. Niissä suhteissa minut myös tunnistetaan ja todeksi koetellaan tai vahvistetaan.

Hengellisyys ei ole mieleni tyhjentämistä yhtään mistään, vaan itseni ja muiden kohtaamista totuudessa ja armossa. Siksi en yritä vaientaa ajatuksiani, vaan tunnistaa harhani samalla kun opettelen kasvattamaan elämää palvelevia ajatuksia ja aikomuksia.

Kutsun erilaisia meditatiivisia tiloja elämäni taukopaikoiksi, joissa saan levätä ja rauhoittua, mutta en kuvittele niitä hengellisyyteni huipentumiksi. Tunnistan kyllä olemukseni ytimen sanattomassa hiljaisuudessa, mutta se tulee todeksi työn ja kärsimyksenkin keskellä.

Hengellisyyteni ei ole puhdistautumista jonkun gurun kirkkaan tietoisuuden valossa, vaan sosiaalista tahraantumista huonomaisesta seurasta ja vääristä ystävistä. Se ei ole maan typeryyksistä ja turhuuksista pois kääntymistä, vaan niiden kohtaamista, korjaamista ja viisaudeksi kääntämistä.

Hengellisyyteni ei keskity tuonpuoleiseen, vaan on kokonaisvaltaista ja vuorovaikutteista elämistä kaiken sen kanssa, joka tässä maailmassa kärsii, kiroaa ja kiittää. Hengellinen kotini ei ole siellä jossain, vaan juuri tässä ja nyt sinun ja teidän kanssanne.

Hengellisyyteni ei suurien korkeuksien tavoittelemista vaan pienen ja kuolevaisen palvelemista, elämisen tapa ja laatu. Ääretön ja ikuinen on juuri nyt täällä, Majatalon arjessa, lapsissani, lapsenlapsissani, läheisissäni ja muukalaisissa, joiden silmien viesti on ”älä tapa minua.”

Näitä muistiinpanoja tein samalla, kun kirjoittelin Tolle-artikkeleitani. Se oli hyvä harjoite minulle. Aiemmin olen peilannut hengellisyyttäni suhteessa herätyskristilliseen taustaani. Siihen ei enää ole juurikaan tarvetta. Mitä hengellisyys sinulle tarkoittaa? Heräsikö sinulla tarve kiistellä minun haparoivien kuvausteni kanssa?

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,
«

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Sisällysluettelo

Hae teoblogista

Uusimmat artikkelit

  • Mimeettinen tartuntatilasto

    Sivulatauksia sitten 26.1.2009

  • 0380966
  • Lahjoita

    Jos kirjoituksistani on ollut sinulle hyötyä, voit osoittaa kiitollisuutesi lahjoittamalla satunnaisesti tai säännöllisesti Ystävyyden Majatalossa tehtävään toipumistyöhön.

    Kohtaaminen ry:n tilille:
    Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16
    viite: 7773

    Poliisihallituksen lupa nro RA/2020/470, koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

    KIITOS.