Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet.[1]
Jeesus naulattiin ristille yhdeksältä aamulla. Johanneksen mukaan ristiinnaulitseminen tapahtui vasta puolenpäivän aikaan.[2]
Kaikkien nähtäväksi oli kirjoitettu hänen tuomionsa syy: ’Juutalaisten kuningas’.[3].
Ristille kiinnitetty puutaulu muistutti kauppojen ja roomalaisten bordellien ovenpielissä näkyviä ilmoitustauluja. Niissä näkyivät tuotteiden hinnat. Niiden odotettiinkin olevan vähän liioiteltuja: parasta sitä ja hienointa tätä. Sattumalta ohikulkevankin kansan tulisi yhdellä vilkaisulla nähdä mistä tässä oli kysymys.
Johanneksen mukaan Pilatus oli teettänyt taulun heti tuomion jälkeen. Kirjuri oli toteuttanut käskyn kaikilla kolmella sivistyneen maailman kielellä.
Siinä oli sanat: ’Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.’ Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi.[4]
Papistolle teksti oli järkyttävä loukkaus. Kahden roiston keskelle puuhun ripustettua, Jumalan kiroamamaa Jeesusta kutsuttiin Juutalaisten kuninkaaksi. Ylipapit menivät oitis takaisin palatsiin, keskeyttivät maaherran siestan ja ehdottivat tauluun pientä lisäselitystä:
Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’[5]
Pilatus oli hävinnyt taistelun ylipappeja vastaan yleisen mielipiteen manipuloinnissa. Mutta hän oli löytänyt sarkastisen tavan sanoa viimeisen sanansa. Hän tiesi saavansa papiston raivoihinsa ja oli vain tyytyväinen siitä, että viesti oli mennyt perille. Heidän reaktionsa palautti jotain siitä suvereenin hallinnan tunnusta, jonka Pilatus oli vähällä kadottaa Jeesuksen edessä.
Pilatus vastasi: ’Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.’[6]
Jos hän olisi lähtenyt perustelemaan sanavalintaansa, hän olisi alentunut olemaan jollain lailla vastuussa temppelieliitin edessä, tai heidän vertaisensa. Sellainen ei käynyt päinsä. Lakonisesti hän vain totesi tehneensä sen, mitä maaherran tulee tehdä. Se oli hänen tapansa toivottaa heille pahaa päivän jatkoa. He olivat saaneet tilaamansa, mutta piste iin päälle kuului hänelle. Vallasta oli taisteltu, varsinkin vaikutusvallasta. Hetkittäin lopputulos oli näyttänyt jopa epävarmalta. Sellaista Pilatus ei jättäisi kostamatta. Siksi hän nimitti kahden rikollisen väliin ristiinnaulitun, jo puolikuolleeksi ruoskitun ihmisraunion koko kansan kuninkaaksi. Se oli häijyn ovela tapa nöyryyttää niitä, joille hän oli juuri hävinnyt taistelun kansan suosioista.
Samalla se oli viesti tavalliselle kansalle: näin käy jokaiselle, joka elättelee kansallismielisiä utopioita kuninkaasta, joka muka pystyisi yhdistämään juutalaiset Rooman valtaa vastaan. Vaikka Pilatukselle ehkä oli jäänyt epäselväksi, oliko Jeesus todella pyrkinyt johonkin vastaavaan, hän halusi varmuuden vuoksi tehdä kansalle selväksi kuinka turhaa sellaisen yrittäminen olisi.
Miksi tästä tekstistä sitten myöhemmin tuli niin suosittu? Eihän mikään krusifiksi ole täydellinen ilman tekstin alkukirjaimiin lyhennettyä muotoa INRI. Miksi? Siksi että kristityt ovat pitäneet tätä tekstiä Pilatuksen omana uskontunnustuksena ja samalla olennaisena ilmoituksena siitä, mitä Jeesus itse oli sanonut olevansa. Se ei ollut kumpaakaan. Pilatuksen kirjoituttama puutaulu ei todellakaan ilmaissut hänen omaa vakaumustaan. Vielä vähemmän se kertoi siitä, mitä Jeesus itse oli itsestään sanonut.
Jeesukselle annettu titulus oli hänen kannaltaan ironinen. Hän ei ollut kuulusteluissa koskaan myöntynyt tähän syytökseen, ja oli kaikella tavalla yrittänyt välttää minkäänlaista maallista hallitsija-asemaa. Hänelle annettu titteli oli perversio siitä rakkauden ja armon valtakunnasta, jota hän oli tullut perustamaan. Mikään vanha tapa mieltää kuninkuutta ei sopisi kuvaamaan häntä täysin uudenlaisen valtakunnan perustajana. Siksi Pilatuksen kirjoituttama puutaulu teki vääryyttä myös Jeesukselle. Pilatus oli keksinyt tekstin, joka ei oikeasti sopinut kenellekään – paitsi hänelle itselleen valtakunnan ylimpänä kiusantekijänä.
Pappien delegaatiolla oli pitkä ja ankea matka takaisin Golgatalle. Täytyisihän heidän käydä paikan päällä varmistamassa, ettei kukaan pääsiäisjuhlan pyhiinvaeltajavieraista ymmärtäisi Pilatuksen sanelemaa titulusta väärin.
Kansanjoukossa oli monia, jotka olivat pitäneet itseään Jeesuksen seuraajina. Pääsiäisen aikana paikalla oli myös tuhansia pyhiinvaeltajia hänen kotiseudultaan Galileasta, entisiä tuttuja ja sympatisoijia, ehkä myös vahingoniloisia kotikylän naapureita.
Useimmat valituista ja vihkiytyneistä opetuslapsista olivat paenneet. Näköetäisyydelle ehkä kerääntyi etäisempiä ihailijoita, jotka vain jäivät hiljaisina todistamaan Jeesuksen teloitusta. Ehkä oli niitäkin, joita viime viikon aikana oli usein nähty Jeesuksen seurassa, eivätkä nämä nyt uskaltaneet lähteä karkuun, koska olisivat pakenemisellaan paljastuneet Jeesuksen kannattajiksi. Hiljaisella läsnäolollaan he osallistuivat Jeesuksen uhraamiseen antamalla kansan johtajille ja roomalaisille teloittajille vaikutelman siitä, että he olivat näiden puolella. Kuinka paljon kansan joukossa seisoi valinnan rajalle halvaantuneita ihmisiä, joita eniten kuvotti oma kyvyttömyys tai haluttomuus ottaa oikeasti kantaa yhtään mihinkään? Vaikka heitä oli vaikea mitenkään ulkoisesti erottaa lynkkaavasta kansanjoukosta, heille tämä ei ollut osallistumista kollektiiviseen katarsikseen. He eivät nukkuisi seuraavia öitään hyvin.
Amerikan puuvillapelloilla raatavat orjat löysivät pääsiäiskertomuksen ehkä olennaisimman kysymyksen: He pukivat kysymyksen säveliksi ja lauloivat sen koko maailmalle: ”Where you there when they crucified my lord?” Tämä kysymys kaivaa esille kärsimysnäytelmän antropologisen ilmoituksen.
Oletko itse ollut tilanteessa, jossa olet katsellut näitä ystäviksi uskomisiasi hiljaisia todistajia, jotka vaieten katsovat sinun uhraamistasi? Oletko itse ollut pelosta halvaantunut vaikeneva todistaja kun sinun ystävääsi on ristiinnaulittu? Evankeliumien ydinkertomuksessa tiivistyy kaiken inhimillisen kokemuksen olennainen ydin. Kuka tahansa voi löytää itsensä tämän kertomuksen mistä roolista tahansa. Mistä roolista olet elämäsi aikana löytänyt itsesi? Kunniastaan ja asemastaan kateellisesti taistelevan papin roolista? Alaistensa sekasortoista kapinaa pelkäävän Pilatuksen roolista? Oletko käyttäytynyt kuin vailla todellista valtaa oleva Herodes, jonka ainoa tapa pitää asemansa oli esimiehensä mielisteleminen? Oletko ollut manipuloitavan kansanjoukon jäsen, joka vapautuu henkilökohtaisesta vastuusta yhtymällä muiden huutoihin? Toisen kiduttamisesta nauttivan, ja vain esimiehensä käskyjä noudattavan roomalaisen sotilaan roolista? Voimme tunnistaa itsemme mistä tahansa näistä rooleista… paitsi ehkä yhdestä: Jeesuksen rooli kokonaisuudessaan hahmotettuna tuskin sopii yhdellekään meistä.[7]
[1] Mark 15:25.
[2] Joh 9:14. Pietarin evankeliumi vahvistaa Johanneksen aikataulua. Joka tapauksessa Jeesus ristiinnaulittiin aamupäivän aikana, kuoli iltapäivällä ja haudattiin ennen pimeän laskeutumista.
[3] Mark 15:26.
[4] Joh 19: 19, 20.
[5] Joh 19:21.
[6] Joh 19.22.
[7] Bellinger. The Genealogy of Violence s.61,62,63,80. Bellinger siteeraa näillä sivuilla Kierkegaardin yritystä katsoa kansanjoukkoa ristiltä käsin. Se antoi minulle aiheen näihin kysymyksiin, vaikka koin Sörenin oman mielikuvamatkan itselleni liian rohkeaksi.
